torstai 16. heinäkuuta 2009

Kesälomapäiviä

Säämiehen mukaan olemme saaneet nauttia viidestä peräkkäisestä päivästä ilman ukkosia. Viime päivät ovatkin olleet varsin miellyttäviä, mutta yöllä taas rytisee. Lämpötila on pysytellyt 80 Fahrenheitin (26,7 C) alapuolella, mikä on meille miellyttävää, mutta tälle seudulle kummallista.

Mukavat päivämme ovat kuluneet jalkojen päällä. Pienet jaksavat ihmeen pitkiä matkoja, kunhan motivaatio riittää. Maanantaina löysimme kirjaston. Newton free library ilahdutti kovasti jo pelkällä ulkonäöllään (kuin suoraan Paluu tulevaisuuteen -elokuvien pikkukaupungin keskustasta), puhumattakaan siisteydestään ja laajasta valikoimastaan. E ja Iso-O istuivat lukemaan lastenosastolle, kun itse kiertelin Pikku-O:n kanssa ylempiä kerroksia. Kirjastokortinkin sai passia ja vuokrasopimusta näyttämällä - ei tarvinnut olematonta SSN:a.

Tiistaina menimme huomattavasti karummalle puolelle Newtonia polkupyöriä katsomaan. Iso-O löysi heti vaaleanpunaisen pyörän, jossa oli hörhelöitä kädensijoissa ja pieni valkoinen kukkakori edessä. Emme sitä ottaneet, mutta kun hän tiistain jälkeen on kiltisti katsonut muitakin vaihtoehtoja, on hän todennut iloisena löytäneensä jo itselleen pyörän. Kypärän pitäisi luonnollisesti olla vaalenpunainen ja siinä pitäisi olla joko Barbien tai prinsessojen kuvia - huoh! Pyöräkaupan jälkeen löysimme koulutavarakaupan. Ilo oli käsinkosketeltavaa, kun puuhakirjojen - E nimittää omaansa koulukirjaksi - lisäksi otimme mukaan pienen pussin leikkirahaa. Hämmentävällä nopeudella E on oppinut tuntemaan kolikoiden ulkonäön ja arvon. Itseltäni tämä taito vielä puuttuu.

Keskiviikkona hymyilytti, kun mietin, miten lyhyen aikaa (tasan kolme viikkoa) voi asua uudessa kodissaan ennenkuin on aika saada pappi kylään. Newtonin luterilaisen seurakunnan kirkkoherra John K. Stendahl (Tack för besöket!) tuli alkuun ruotsia puhuen meille nauttimaan kraavilohi-jättikatkarapuleipiä ja puhumaan T:n kanssa viisaita. Leppoisa mies, joka viihtyi meillä melkein kolme tuntia. Upeaa oli seurata, kuinka helppoa T:n on puhua sekä ruotsia että englantia - tekstiä syntyy täysin vaivatta.

Polkupyöräprojekti jatkui tänään torstaina paikallisessa Anttilassa Targetissa, johon jälleen pienet reippaina tallustivat pitkin teollisuusalueen läpi menevää tietä. Otti aika lujille, mutta palkinnoksi kaupasta löytyi molemmille isommille koulureput ja jälleen muutama polkupyörä ehdolle. Takaisin pääsimme koko matkan bussilla, mikä oli suuri helpotus kovasti väsähtäneelle porukallemme. Pikku-O sinnitteli koko päivän hereillä, mikä näkyi kotiin päästyämme valtavana vauhtina ja suurena harmina. Yöuni alkoi hänen osallaan jo klo 18. Kohta sen olisi syytä alkaa omallakin kohdallani.

2 kommenttia:

  1. Amerikkalainen kirjastokortti on yksi parhaita kortteja, mitä maa päällään kantaa. Ajokorttia hankkiessa suomalainen passi ei -91 Oregonissa kelvannut henkilöllisyystodistukseksi, mutta paikallisesta kirjastusta saman passin avulla hankittu kirjastokortti kelpasi ja sain kuin sainkin kortin. Kyllä kelpasi ajella!

    VastaaPoista
  2. Erinomaista!! Tämä tieto tullaan hyödyntämään maksimaalis-optimaalisesti siinä vaiheessa kun päästään viimein asian kimppuun. Ja kaiken lisäksi saa vielä lisäsivistystä kun käy ensin hakemassa sen lukemiseen oikeuttavan kortin!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.