Pelkkää työntekoa elämäni ei suinkaan ole ollut, vaan olen saanut nauttia kaikenlaisesta oheistoiminnasta. Ainoastaan kahden työkaverini "Baby Shower" jäi harmikseni väliin. Olisihan se ollut hauska kokemus päästä näkemään kuulemani mukaan melkoinen kasa vauvatavaraa ja näkemään, mitä moinen juhla oikeasti tarkoittaa.
Pari viikkoa sitten meillä oli pakollinen, keskellä päivää oleva Retreat. Stroke Fellow piti huolta kaikesta aivohalvaukseen liittyvästä ja kantoi Stroke Code-hakulaitetta, pakistanilainen Bilal, neljännen vuoden erikoistuja, kaikesta muusta. Me muut menimme pienen järven toisella rannalla sijaitsevaan ravintolaan herkuttelemaan (Jimmy's Tavern and Grill). Ajattelin, etta asiaan varmaan liittyy jotain virallista, mutta niin ei ollut. Olimme ensin kolme tuntia syömässä, minkä jälkeen lähdimme keilaamaan. Kaikki tämä neurologian klinikan piikkiin. En todellakaan valita. Olihan tämä mahtava pakollinen osa erikoistumista. Koska mitään virallista ei ollut, ehkä tavoite oli vain tutustuttaa meitä kaikkia toisimme, jotta yhteistyö sujuu paremmin? Tutustun mielelläni myöhemminkin. :)
Auton kanssa olen peukalo keskellä kämmentä, ja siksi aina ikävä tunne vatsanpohjalle saapuu, kun mikä tahansa merkkivalo syttyy palamaan. Viime viikolla etupaneli ilmoitti, että rengaspaine on liian vähäinen. Kävin täyttämässä renkaat, mutta hieman huolestuneena katson ajajanpuolen eturengasta edelleen. Onkohan siinä pieni reikä? Täytyy varmaan vähän opiskella renkaanvaihtoa hätätilannetta varten. Alkaen siitä, mistä löydän vararenkaan ja tunkin. En tykkää. Toinen pieni harmillinen asia on, että takapuskuriini on ilmestynyt pienen pieni kuhmu ja maalirikko. Joku on selvästi peruttanut koukkunsa kanssa tömähtaen autooni, eikä ole huomannut tai ainakaan välittänyt, sillä minkäälaista huomautusta minulle ei jätetty. Harmi on pieni, mutta en tykkää tästäkään.
Pääosin olen viettänyt vapaa-aikaani kotosalla lukemisen ja rentoutumisen parissa. Eilen kuitenkin pääsin viettämään iltaa suomalaisperhe L:n kotiin. Pikkutytöt parveilivat ympäriinsä innokkaasti, kun saavuin, mutta menettivät kiinnostuksensa illan pimentyessä, ja nukahtivat söpösti sohvalle aikuisten istuessa pitkän kaavan mukaan pöydän äärellä herkuttelemassa. Ihania herkkuja grillatuista katkaravuista pihvien kautta jälkiruokaan viineja unohtamatta. Kiitokset J ja T!
Pihapuumme isoon oksankoloon on muuttanut pesukarhuperhe. Söpöiltä näyttivat sieltä kurkistellessaan. Rajatonta riemua en kuitenkaan koe, sillä olen hieman hermostunut vesikauhumahdollisuudesta, vaikka todennäköisyys niin pieni onkin. Mutta, mitäpä teen. Ei auta käydä kysymässä, josko muuttaisivat johonkin muualle.
sunnuntai 18. elokuuta 2013
torstai 15. elokuuta 2013
Neurologia (PGY2): Toisen neurologia-kuukauden ensimmäinen puolisko - Stroke
Periaatteessa vaihdamme palveluspaikkaamme kuukausittain, mutta erityisesti ensimmäisenä vuonna näytämme usein pilkkovan kuukauden kahteen osaan. Elokuun ensimmäiset 15 päivää olin Stroke-tiimissä yhdessä pakistanilaisen Uzman ja kalifornialaisen Pujan kanssa. Stroke-fellow, intialainen Sanjeeva, toimi välikätenämme intialaiseen professori Moonisiin, venälaiseen professori Vydriniin ja massachusettsilaiseen professori Hall:iin. Melkoinen kulttuurien sekamelska. Toinen meistä junioreista, minä tai Uzma, huolehti teho-osastolla olevista potilaista ja kantoi ns. stroke-hakulaitetta, toinen osastopotilaista ja niihin erityisesti liittyneistä paperitöistä. Minä aloitin teho-osastolla ja lopetin osastolle. Työskentelimme 12 päivää putkeen saadaksemme vapaan viikonlopun, vuorotellen tietenkin. Työviikonlopun aikaan juniori huolehti vain osastopotilaista. Fellow:n vastuulla olivat tuolloin kaikki teho-osastolla olevat. Päivittäinen työtuntimäärä liikkui n. 11 tunnin kieppeillä, mikä on vähemmän kuin sisätaudeilla.
Päivien kulku oli pääosin seuraavanlainen:
7.15 Sign out erikoistuvien huoneessa. Yön tapahtumien sekä laboratorio- ja kuvantamistutkimustulosten kirjaaminen päivittäisiin Progress Note:ihin
8-9 joko Morning Report tai Radiology-meeting
9-10 omien potilaiden tapaaminen ja tutkiminen
10-12 kierto erikoislääkärin kanssa
12-13 Noon Conference
13-14 kierron lopettaminen tai mikäli professori halusi kiertää fellow:n kanssa meidän ollessamme Noon Conference:ssa, suunnitelman kertaaminen kaikkien potilainen osalta
14-17.30 uloskirjoittamiset, akuutit asiat ym.
17.30 sign out yövuorolaiselle aika pitkän kaavan mukaan, sillä samaan aikaan paikalla olivat Stroke-, yleisneurologiaosasto- ja konsultaatiotiimit
18-19 Kotiinlähteminen riippuen edellä olevien sign-out tehokkuudesta
Se meistä, joka oli teho-osastovuorossa, oli jotakuinkin valmis päivittäisten tekstien ja suunnitelmien osalta ennen Noon Conferencea, sillä aloitimme kierron aina teho-osastolta, ja keskustelimme toivomuksistamme hoidosta vastaavan teho-osastotiimin kanssa. Paperityön määrä oli siis huomattavasti pienempi kuin osastolla. Päivittäinen teksti laadittiin tietokoneohjelmalla, joka otti suuren osan tiedoista automaattisesti, joten tekstin tekemiseen ei hirveän kauan uponnut - paitsi ensimmäisellä kerralla. Näita ensimmäisiä kertoja tuli harjoiteltua hakulaitteen pärahdettyä käyntiin. Suuri osa soitoista oli kysymyksiä liittyen yon aikana saapuneisiin potilaisiin, jotka olivat jo jonkun muun kuin stroke-tiimin hoidossa, osa soitoista oli konsultaatiopyyntojä, ja noin 1/3 ns. Stroke Code-activation.
Stroke Code-activation on pyrkimys lyhentää aikaa aivohalvauksen oireiden alusta hoidon aloittamiseen. Stroke Code aktivoidaan, kun oireiden alusta on vähemman kuin 12 tuntia ja kun oireiden syy epäillään olevan stroke. Usein ei ole. Epäily riittää. Jokatapauksessa hakulaitteen kantaja lähtee heti paikalle. Päiväsaikaan paikalle saapuvat heti myös seniori, fellow, erikoislääkäri, laboratoriohoitaja, iv-hoitaja ja farmaseutti. CT on valmiudessa. Juniori aloittaa NIHSS:n tekemisen välittomästi saatuaan tietää perusasiat ja oireiden alkuajankohdan. NIHSS tulee yleensä saatettua loppuun potilaan jo matkatessa kohti CT-huonetta, jossa CT-kuvauksen lisäksi suoritetaan CTA (suonien kuvantaminen). Sopivat potilaat saavat liuotushoidon, neurologinen tutkimus suoritetaan yksityiskohtaisemmin, ja potilaat matkaavat teho-osastolle jatkohoitoon. Liian myöhään saapuneet, mutta stabiilit potilaat otetaan osastolle. Käytössämme on Stroke Package, mikä on paksu vihko erilaisia lomakkeita. Ne pitää kaikki täyttää, nimetä, allekirjoittaa, leimata ym. Käsittämättömän vanhanaikaista. Iso osa potilaista kuvataan myös magneetilla (muttei läheskään samassa määrin kuin MGH:ssa), kaikkien sydän tutkitaan ultraäänellä, kaikkien A1C-ja kolesteroliarvot tutkitaan. Tapauksesta riippuen tehdään kaikenlaista muuta. Liuotetut potilaat siirtyvät tavalliselle osastolle voinnistaan riippuen 24 tunnin kuluttua tai myöhemmin.
Osastolla olevat potilaat ovat joko teho-osastolta siirrettyjä tai suoraan osastolle otettuja stabiileja potilaita. Tai potilaita, joiden ennuste on niin huono, ettei teho-osastohoidolle ole tarvetta. Viimeksi mainittuja ovat mm. isot aivoverenvuodot tai isot aivoinfarktit, jotka aiheuttavat syvän tajuttomuuden. Osastopotilaiden hoidosta vastaavalla juniorilla on paljon paperityötä. Hän myös vastaa potilaiden hoidosta aivan toiseen tapaan kuin teho-osastolla oleva. Päivittäiset tekstit pitää olla valmiita, periaatteessa käsinkirjoitettuja, mutta koneella kirjoitetut ja printatut ovat myös ok, ennen kierron loppumista, jotta erikoislääkäri pystyy ne allekirjoittamaan. Sittenpähan ne on tehty.
Tiistaisin minä ja Uzma lähdimme poliklinikalle iltapäiväksi, ja Puja jäi yksinään hakulaitteen kanssa vastaamaan kaikesta. Fellow oli kyllä hyvin apuna. Palasimme neljän aikoihin auttamaan. Torstaisin oli Pujan vuoro olla poliklinikalla, mikä ei aivan hirveästi meidän iltapäiväämme muuttanut. Seniorin rooli kun on lähinnä olla avuksi, kun sitä tarvitaan, ei niinkään tehdä kaikkea sitä paperityoviidakkoa, mihin juniori joutuu sotkeutumaan.
Unohdinkohan jotain? Tilaisuus korjata saapuu jo parin viikon päästä, kun palaan aivohalvauksen pariin. Tässä välissä opiskelen vähän EEG:n tulkintaa sekä lomailen viikon perheen saavuttua tänne seurakseni.
Päivien kulku oli pääosin seuraavanlainen:
7.15 Sign out erikoistuvien huoneessa. Yön tapahtumien sekä laboratorio- ja kuvantamistutkimustulosten kirjaaminen päivittäisiin Progress Note:ihin
8-9 joko Morning Report tai Radiology-meeting
9-10 omien potilaiden tapaaminen ja tutkiminen
10-12 kierto erikoislääkärin kanssa
12-13 Noon Conference
13-14 kierron lopettaminen tai mikäli professori halusi kiertää fellow:n kanssa meidän ollessamme Noon Conference:ssa, suunnitelman kertaaminen kaikkien potilainen osalta
14-17.30 uloskirjoittamiset, akuutit asiat ym.
17.30 sign out yövuorolaiselle aika pitkän kaavan mukaan, sillä samaan aikaan paikalla olivat Stroke-, yleisneurologiaosasto- ja konsultaatiotiimit
18-19 Kotiinlähteminen riippuen edellä olevien sign-out tehokkuudesta
Se meistä, joka oli teho-osastovuorossa, oli jotakuinkin valmis päivittäisten tekstien ja suunnitelmien osalta ennen Noon Conferencea, sillä aloitimme kierron aina teho-osastolta, ja keskustelimme toivomuksistamme hoidosta vastaavan teho-osastotiimin kanssa. Paperityön määrä oli siis huomattavasti pienempi kuin osastolla. Päivittäinen teksti laadittiin tietokoneohjelmalla, joka otti suuren osan tiedoista automaattisesti, joten tekstin tekemiseen ei hirveän kauan uponnut - paitsi ensimmäisellä kerralla. Näita ensimmäisiä kertoja tuli harjoiteltua hakulaitteen pärahdettyä käyntiin. Suuri osa soitoista oli kysymyksiä liittyen yon aikana saapuneisiin potilaisiin, jotka olivat jo jonkun muun kuin stroke-tiimin hoidossa, osa soitoista oli konsultaatiopyyntojä, ja noin 1/3 ns. Stroke Code-activation.
Stroke Code-activation on pyrkimys lyhentää aikaa aivohalvauksen oireiden alusta hoidon aloittamiseen. Stroke Code aktivoidaan, kun oireiden alusta on vähemman kuin 12 tuntia ja kun oireiden syy epäillään olevan stroke. Usein ei ole. Epäily riittää. Jokatapauksessa hakulaitteen kantaja lähtee heti paikalle. Päiväsaikaan paikalle saapuvat heti myös seniori, fellow, erikoislääkäri, laboratoriohoitaja, iv-hoitaja ja farmaseutti. CT on valmiudessa. Juniori aloittaa NIHSS:n tekemisen välittomästi saatuaan tietää perusasiat ja oireiden alkuajankohdan. NIHSS tulee yleensä saatettua loppuun potilaan jo matkatessa kohti CT-huonetta, jossa CT-kuvauksen lisäksi suoritetaan CTA (suonien kuvantaminen). Sopivat potilaat saavat liuotushoidon, neurologinen tutkimus suoritetaan yksityiskohtaisemmin, ja potilaat matkaavat teho-osastolle jatkohoitoon. Liian myöhään saapuneet, mutta stabiilit potilaat otetaan osastolle. Käytössämme on Stroke Package, mikä on paksu vihko erilaisia lomakkeita. Ne pitää kaikki täyttää, nimetä, allekirjoittaa, leimata ym. Käsittämättömän vanhanaikaista. Iso osa potilaista kuvataan myös magneetilla (muttei läheskään samassa määrin kuin MGH:ssa), kaikkien sydän tutkitaan ultraäänellä, kaikkien A1C-ja kolesteroliarvot tutkitaan. Tapauksesta riippuen tehdään kaikenlaista muuta. Liuotetut potilaat siirtyvät tavalliselle osastolle voinnistaan riippuen 24 tunnin kuluttua tai myöhemmin.
Osastolla olevat potilaat ovat joko teho-osastolta siirrettyjä tai suoraan osastolle otettuja stabiileja potilaita. Tai potilaita, joiden ennuste on niin huono, ettei teho-osastohoidolle ole tarvetta. Viimeksi mainittuja ovat mm. isot aivoverenvuodot tai isot aivoinfarktit, jotka aiheuttavat syvän tajuttomuuden. Osastopotilaiden hoidosta vastaavalla juniorilla on paljon paperityötä. Hän myös vastaa potilaiden hoidosta aivan toiseen tapaan kuin teho-osastolla oleva. Päivittäiset tekstit pitää olla valmiita, periaatteessa käsinkirjoitettuja, mutta koneella kirjoitetut ja printatut ovat myös ok, ennen kierron loppumista, jotta erikoislääkäri pystyy ne allekirjoittamaan. Sittenpähan ne on tehty.
Tiistaisin minä ja Uzma lähdimme poliklinikalle iltapäiväksi, ja Puja jäi yksinään hakulaitteen kanssa vastaamaan kaikesta. Fellow oli kyllä hyvin apuna. Palasimme neljän aikoihin auttamaan. Torstaisin oli Pujan vuoro olla poliklinikalla, mikä ei aivan hirveästi meidän iltapäiväämme muuttanut. Seniorin rooli kun on lähinnä olla avuksi, kun sitä tarvitaan, ei niinkään tehdä kaikkea sitä paperityoviidakkoa, mihin juniori joutuu sotkeutumaan.
Unohdinkohan jotain? Tilaisuus korjata saapuu jo parin viikon päästä, kun palaan aivohalvauksen pariin. Tässä välissä opiskelen vähän EEG:n tulkintaa sekä lomailen viikon perheen saavuttua tänne seurakseni.
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Neurologia (PGY2): Ensimmäinen kuukausi neurologialla - Konsultaatiot
Kuukausi vierähti nopeasti. Olin sijoitettuna konsultaatiotiimiin yhdessä viimeisen vuoden erikoistujan Marceyn ja erikoislääkärin, ensin bostonilaisen professori Chun, sitten tsekkoslovakialaisen professori Novakin, kanssa. Mukanamme oli myös pari lääketieteenopiskelijaa kerrallaan sekä lopuksi sisätauteihin erikoistuva. Ensimmäinen viikko oli rutiinista poikkeava, sillä silloin meillä juuri aloittaneilla oli perehdytys. Perehdytykseen oli panostettu aika paljon, mutta pienet perusasiat olivat unohtuneet. Jälkikäteen olemme saaneet selvittää monta pientä käytännonasiaa yksi kerrallaan. Muista kolmesta viikosta kooste seuraavana.
Aamuisin kuulimme yön sairaalalla viettäneeltä kolleegaltamme yksityiskohdat illan ja yön aikana listalle ilmaantuneista konsultaatioista. Osa niistä oli jo valmiiksi "staffed", suurin osa ei. Ensimmäisessä tapauksessa konsultaation oli nähnyt yövuorolaisen lisäksi erikoislääkäri, viimeisessä tapauksessa ei. Nämä viimeksi mainitut oli aivan pakko käydä tapaamassa tiimin kera. Muut listan 10-25 potilaasta käytiin tapaamassa, mikäli tilanne niin vaati, yleensä 6-10 päivässä. Jokainen meistä tiimin jäsenistä kävi ennen varsinaista kiertoa katsomassa ja tutkimassa "omat" potilaamme. Sen jälkeen kävimme listan läpi erikoislääkärin kanssa. Ja sitten lähdimme kiertämään kaikki ne, jotka edellä mainituista syistä johtuen tuli tavata.
Yön aikana ilmaantuneiden lisäksi osastot ja erityisesti teho-osastot soittivat potilaistaan, mikäli neurologinen arvio oli tarpeen. Tyypilliset kysymykset olivat tajuttomuus, sekavuus, heikkous, tajunnanmenetys, erikoiset liikkeet tai kävelykyvyn menetys. Mieleeni jäi erityisesti HIV-positiivinen mies, joka saapui kovan kylki-ja selkäkivun vuoksi, ja jolta viimein, kävelykyvynkin mentyä löytyi T9-L5 alueen epiduraaliabskessi. Viimein siksi, että ko. mies ei tahdistimensa vuoksi voinut mennä magneettiin, oli allerginen varjoaineelle ja käytti Marevania. Hyvä yhdistelma! Konsultaatiotiimissä olemisen hyvä puoli oli se, että joku muu on vastuussa potilaiden hoidon toteutumisesta. Me vain annoimme suosituksemme. Kaikista tavatuista potilaista piti toki laatia Progress Note tai ensimmäisella kerralla saneltu konsultaatioteksti seuraavalla formaatilla:
Reason for Consultation (kysymys, joka meille esitettiin)
History of Present Illness (nykysairaus)
Previous Medical History (aiemmat sairaudet)
Social History (taustatiedot: miten asuu, onko töissä, polttaako tupakkaa, juoko alkoholia, käyttääkö huumeita ym)
Family History (suvun sairaudet)
Allergies (allergiat lähinna lääkkeille)
Medications (lääkitys)
Review of Systems (kyllä-ei-kysymykset päästä varpaisiin tyyliin: kuumetta, pääkipua, rintakipua jne)
Physical Examination (status)
- Vitals (lämpö, verenpaine, pulssi, hengitystiheys ja happisaturaatio)
- General (yleistila)
- Mental ("asiallinen, orientoitunut itseensä, paikkaan ja aikaan, puhe sujuvaa, ymmärrys kohdallaan, osaa kirjoittaa, lukea ja kerrata, muistaa 3 sanaa kolmesta 5 minuutin kuluttua")
- CN2-12 (aivohermot)
- Motor (motoriikka sisältäen kaikki lihasryhmät erikseen)
- Sensory (sensoriikka sisältäen kosketustunnon, kiputunnon, lämpötunnon, värinätunnon ja asentotunnon)
- Coordination ("sormi-nenänpääkoe, kantapääpolvikoe" ym)
- Deep tendon reflexes (refleksit)
- Gait (kävely, viivaa-pitkin-kävely, varpailla-ja kantapäilläkävely)
- Rhomberg (suomeksi Romberg :) )
- Cardiac (sydän ja verenkierto)
- Lungs (keuhkot)
- Tilanteesta riippuen muut, kuten vatsa, iho ym.
Laboratory Studies
Imaging Studies
Assessment and Plan (ensin kokoava virke tilanteesta tyyliin:"83-v nainen, jolla verenpainetauti ja aivovaurio auto-onnettomuuden jäljiltä, joka saapui sekavuuden vuoksi sairaalaan..", sitten antamamme suositukset ranskalaisin viivoin tai numeroin.
Viimeisen konsultaation otimme vastaan minuuttia vaille neljä. Sen jälkeen niistä vastasi iltavuorolainen, ja myöhemmin yövuorolainen. Puoli kuuden jälkeen kaikki tiimit - konsultaatiotiimin lisäksi aivohalvaus- ja osastotiimit - kokoontuivat erikoistujien huoneeseen kertomaan yövuorolaiselle tärkeimmat asiat listojen potilaista.
Päiviin kuului (ja kuuluu jatkossakin) tunnin mittainen aamumeeting (Morning Report) sekä tunnin mittainen puolipäivän kokous (Noon Conference), joihin on pakko osallistua. Osallistun mielelläni. Aamulla on tarjolla aamupala sekä yhden opettavaisen potilastapauksen läpikäyminen. Puolelta päivin on luento.
Konsultaatioporukka vaihtui kuunvaihteessa. Minä siirryin aivohalvauksen pariin. Ensimmäinen NIHSS on onnistuneesti takana. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Aamuisin kuulimme yön sairaalalla viettäneeltä kolleegaltamme yksityiskohdat illan ja yön aikana listalle ilmaantuneista konsultaatioista. Osa niistä oli jo valmiiksi "staffed", suurin osa ei. Ensimmäisessä tapauksessa konsultaation oli nähnyt yövuorolaisen lisäksi erikoislääkäri, viimeisessä tapauksessa ei. Nämä viimeksi mainitut oli aivan pakko käydä tapaamassa tiimin kera. Muut listan 10-25 potilaasta käytiin tapaamassa, mikäli tilanne niin vaati, yleensä 6-10 päivässä. Jokainen meistä tiimin jäsenistä kävi ennen varsinaista kiertoa katsomassa ja tutkimassa "omat" potilaamme. Sen jälkeen kävimme listan läpi erikoislääkärin kanssa. Ja sitten lähdimme kiertämään kaikki ne, jotka edellä mainituista syistä johtuen tuli tavata.
Yön aikana ilmaantuneiden lisäksi osastot ja erityisesti teho-osastot soittivat potilaistaan, mikäli neurologinen arvio oli tarpeen. Tyypilliset kysymykset olivat tajuttomuus, sekavuus, heikkous, tajunnanmenetys, erikoiset liikkeet tai kävelykyvyn menetys. Mieleeni jäi erityisesti HIV-positiivinen mies, joka saapui kovan kylki-ja selkäkivun vuoksi, ja jolta viimein, kävelykyvynkin mentyä löytyi T9-L5 alueen epiduraaliabskessi. Viimein siksi, että ko. mies ei tahdistimensa vuoksi voinut mennä magneettiin, oli allerginen varjoaineelle ja käytti Marevania. Hyvä yhdistelma! Konsultaatiotiimissä olemisen hyvä puoli oli se, että joku muu on vastuussa potilaiden hoidon toteutumisesta. Me vain annoimme suosituksemme. Kaikista tavatuista potilaista piti toki laatia Progress Note tai ensimmäisella kerralla saneltu konsultaatioteksti seuraavalla formaatilla:
Reason for Consultation (kysymys, joka meille esitettiin)
History of Present Illness (nykysairaus)
Previous Medical History (aiemmat sairaudet)
Social History (taustatiedot: miten asuu, onko töissä, polttaako tupakkaa, juoko alkoholia, käyttääkö huumeita ym)
Family History (suvun sairaudet)
Allergies (allergiat lähinna lääkkeille)
Medications (lääkitys)
Review of Systems (kyllä-ei-kysymykset päästä varpaisiin tyyliin: kuumetta, pääkipua, rintakipua jne)
Physical Examination (status)
- Vitals (lämpö, verenpaine, pulssi, hengitystiheys ja happisaturaatio)
- General (yleistila)
- Mental ("asiallinen, orientoitunut itseensä, paikkaan ja aikaan, puhe sujuvaa, ymmärrys kohdallaan, osaa kirjoittaa, lukea ja kerrata, muistaa 3 sanaa kolmesta 5 minuutin kuluttua")
- CN2-12 (aivohermot)
- Motor (motoriikka sisältäen kaikki lihasryhmät erikseen)
- Sensory (sensoriikka sisältäen kosketustunnon, kiputunnon, lämpötunnon, värinätunnon ja asentotunnon)
- Coordination ("sormi-nenänpääkoe, kantapääpolvikoe" ym)
- Deep tendon reflexes (refleksit)
- Gait (kävely, viivaa-pitkin-kävely, varpailla-ja kantapäilläkävely)
- Rhomberg (suomeksi Romberg :) )
- Cardiac (sydän ja verenkierto)
- Lungs (keuhkot)
- Tilanteesta riippuen muut, kuten vatsa, iho ym.
Laboratory Studies
Imaging Studies
Assessment and Plan (ensin kokoava virke tilanteesta tyyliin:"83-v nainen, jolla verenpainetauti ja aivovaurio auto-onnettomuuden jäljiltä, joka saapui sekavuuden vuoksi sairaalaan..", sitten antamamme suositukset ranskalaisin viivoin tai numeroin.
Viimeisen konsultaation otimme vastaan minuuttia vaille neljä. Sen jälkeen niistä vastasi iltavuorolainen, ja myöhemmin yövuorolainen. Puoli kuuden jälkeen kaikki tiimit - konsultaatiotiimin lisäksi aivohalvaus- ja osastotiimit - kokoontuivat erikoistujien huoneeseen kertomaan yövuorolaiselle tärkeimmat asiat listojen potilaista.
Päiviin kuului (ja kuuluu jatkossakin) tunnin mittainen aamumeeting (Morning Report) sekä tunnin mittainen puolipäivän kokous (Noon Conference), joihin on pakko osallistua. Osallistun mielelläni. Aamulla on tarjolla aamupala sekä yhden opettavaisen potilastapauksen läpikäyminen. Puolelta päivin on luento.
Konsultaatioporukka vaihtui kuunvaihteessa. Minä siirryin aivohalvauksen pariin. Ensimmäinen NIHSS on onnistuneesti takana. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)