perjantai 24. heinäkuuta 2009

Harvardista kävellen kotiin ja autottoman kauppakokemus

Iltapäivästä lähdin kovalla kiireellä kohti Charlestownissa sijaitsevaa Dunkin Donut Shopia, jossa oli pyörä odottamassa uutta omistajaa. T oli antanut hyvin yksityiskohtaiset ohjeet, kuinka pyörä tarkistetaan ja joko hylätään tai hyväksytään. Ilmeisesti en niitä sisäistänyt, sillä iloisesti rämisten ja kolisten lähdin kohti kotia. Pysähdyin Harvardin kampuksella, jossa opiskelijoiden lisäksi seikkaili runsaasti turistiryhmiä. Saksalaiset ottivat vuorotellen kuvia itsestään John Harvard-patsaan vierellä.

Ongelmat alkoivat pian Harvardin jälkeen. Alkuun tein pienen harharetken, ja sieltä reitille löydettyäni kuului kova pamahdus. Takarengas puhkesi. Matka jatkui pyörää taluttaen ja osin kantaen; jäljellä oli 10 kilometriä. Alkuun kyllä harmitti, ja Iso-O:maiseen tyyliin olin vakuuttunut tuhlanneeni rahani "romupyörään" (suora lainaus). Parin tunnin kävely sai tunnelman kuitenkin muuttumaan, ja luulen tehneeni hyvän kaupan, kunhan rengas vaan saadaan vaihdettua. Myyjäkin sanoi tulevansa hinnassa vastaan, mikä tuntui tosi hyvältä (ei rahan vaan myötätunnon vuoksi) - tein ehkä niin kömpelön vaikutelman oman tankeroenglantini kanssa sekä pyörää ostaessani että adrenaliinipuhelua hänelle tapahtuneen jälkeen soittaessani. Räminä ja kolinakin vähenivät, kun kiristin kävelun lomassa hieman vaihteita ja löysennin takajarrua.

Ehdin juuri käydä suihkussa, kun talon eteen ajoi suuri jakeluauto. Teimme eilen elämämme ensimmäisen nettiruokakauppatilauksen, ja tänään joku toinen kantoi maitogallonamme sisään. Samaiseen kauppaan (Stop and Shop) livenä pääsin tutustumaan muutama päivä aiemmin toisen suomalaisperheen äidin kanssa. Kokemus oli - erilainen. Etenimme kaupassa omien viivakoodilukijoidemme kanssa, nostelimme samalla tavarat kassiin valmiiksi, ja poistuimme kaupasta maksamalla digitaaliselle myyjälle ostoksemme kortilla. Helppoa asiakkaalle vai säästöä henkilöstökuluissa - veikkaan jälkimmäistä.

Nettitilauksia tulee varmasti jatkossakin tehtyä, mutta tuoreet vihannekset ja puurohiutaleet haemme edelleen "lähikauppa-Salestamme" (E:n suora lainaus), jonka nimi on WholeFoods Market. Yksi vaikeimpia asioita toistaiseksi molemmissa on eri pakkauskokojen ja mittojen ymmärtäminen. Gallona (3,78l) on tullut jo opittua suuren maitokulutuksemme vuoksi, mutta pintit, kupit, unssit ym. menevät vielä iloisesti sekaisin. Harjoittelu jatkuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.