Michael "The News" Jackson (Panta rei)

"Mitä, onko popin kuningas kuollut??" Tälle kysymykselle ei ole sijaa ainakaan maailmassa, jossa arvostetun tv-yhtiön uutisotsikko-kanava suoltaa viikon verran live-lähetystä "popin kuninkaan" kuolemasta. Ja siis vain ja ainoastaan siitä.

Matkan varrella on mitä moninaisempien haastattelujen, asiantuntijavierailujen, studiopaneeleiden, lähiomaisten henkilötaustojen esittämisen ynnä kaiken mahdollisen keskellä esitetty niin popin kuninkaan henkilöhistoria kuin dramaattisten viimeisten päivien tapahtumaketjut minuutti minuutilta (myös kaikkien mahdollisten muiden henkilöiden osalta kuin itse popin kuninkaan), kerrottu vaiherikkaasti ruumiin löytämisestä, sen käsittelystä löytöpaikalla, alustavasta tutkimisesta, pakkaamisesta, kuljettamisesta, tarkemmasta oikeuslääketieteellisestä tutkimisesta, tutkimuksen yhteydessä tehdyistä löydöistä, uudesta oikeuslääketieteellisestä tutkimuksesta, sen yhteydessä tehdyistä löydöistä, ruumille tehtävistä tutkimuksen jälkeisistä toimenpiteistä, esillelaittamisesta, kuljettamisesta ko. paikkaan ja niin edelleen.

Tarpeetonta mainitakaan, että jokaisessa erillisessä vaiheessa on siihen liittyneiden (ja mahdollisesti liittyneiden) ihmisten taustat niin ikään valotettu, ko. persoonat haastateltu ja mielipiteet kokonaisuudesta kysytty, uudet salaliittoteoriat kehitetty ja kaikki mahdolliset sivupolut kuljettu. Ja pohdittu, millainen intressi kullakin olisi popin kuninkaan massiiviseksi mainittuun omaisuuteen - oli se sitten loppukädessä etumerkiltään positiivinen tai negatiivinen. Tämän median käsissä ei totisesti jää kiveäkään kääntämättä!

Traagista asiassa on kuitenkin se, että viihteellistämisen ja kaupallistamisen kautta viimeisetkin mehut yritetään imeä irti vielä lämpimästä ruumiista - epäilemättä traagisesta hahmosta, jonka elämä vaikutti sekin irtaantuvan niistä puitteista, joita järkevyyden rajoina voitaisiin pitää. Vai mitä tulisi ajatella kuuluisuutta niittäneestä Neverlandista, jonka portin pieleen kirjoitettu tunnuslause kuuluu "once upon a time". Toisaalta, ehkä se toimii alitajuisesti ilmaistuna rajallisuuden kuvauksena. "Olipa kerran". Olipa kerran haave, joka mitä ilmeisimmin kasvoi haaveilijaansa suuremmaksi. Siltä se ainakin mediassa näyttää.

Samalla kun arvostus suomalaista uutisjournalismia kohtaan on noussut hyvin lyhyessä ajassa huomattaviin sfääreihin, on herännyt mielenkiintoisia aatoksia edellä esimerkinomaisesti kuvatun kulttuurin lähtökohdista, perusasenteesta ja erityisesti olemassaolon muodosta. Jos mikä tahansa suomalainen uutistoimitus suoltaisi viikon ajan vain ja ainoastaan yhtä uutista erilaisissa fiktion tason saavuttavissa multispekulatiivisissa muodoissaan, luulen, että se samalla olisi ihmisten mielestä ajautunut kauas siitä arjen kokemuspiiristä, jonka keskivertosuomalainen (mitä ikinä se onkaan) kokee aidoksi kokemukseksi - siis hänelle todeksi elämäksi.

Jopa siihen kuuluisaan "seiskajournalismiin" osataan tehdä pesäero. Vaikka sensorttisia lehtiä käsittääkseni hämmentävän laajasti luetaankin, ainakin uskoakseni moni lukee niitä kuitenkin hömppäviihteen lasit nenänvarrellaan. Mutta että "juuri nyt" -uutisotsikkoina tarjotaan tukevasti ilmassa leijuvia skenaarioita, jotka muistuttavat Kauniiden ja rohkeiden ja X-filesien 38. yhteistuotantokautta? Jos tästä voisi jotain johtopäätöksiä vetää, on todettava, että Unelmien Amerikka on ehkä totta. Jos ei oma elämä ehkä olekaan aivan sitä mitä odottaa voisi, voi uppoutua unelmien, unikuvien, haaveilun ja kaikenlaisen hummailun januskasvoisten heijastumien syvään virtaan avaamalla 55-tuumaisen luukun. Josta virtaa kaikki ja jossa kaikki virtaa.

Mutta sivuhuomio: meillä on kaapeli! Ja lisäkanavilla! Kaikenlaisesta ohjelma- ja etenkin mainosvirrasta on huomattavan hankalaa seuloa esiin järjellisiä uutislähetyksiä (edes niiltä kuuluisilta uutiskanavilta). Tästä huolimatta aion kellon lähestyessä iltayhdeksää jälleen kerran rohkeasti yrittää. Ensin täytyy vain muistella, oliko se parasta laatuviihdettä tarjoava uutislähetys kanavalla 26, 305 vai 318.