Lapset ovat lomailleet kotona hieman yli viikon. Kelit eivät olisi voineet olla paremmat. Vieläkään ei ole 90 Fahrenheitia (32*C) mennyt rikki, mitä jaksetaan uutisissa toitottaa - ikäänkuin joku sitä hirveästi odottaisi. 80 Fahrenheitia (27*C) on ihan sopivasti, joillekin liikaa sekin (T). Sisäkasvimme, joita on kokonaiset neljä kappaletta, on siirretty ulos saamaan aurinkoa. Niiden ympärillä käyskentelevät pihan eläimet, joita viime aikoina ovat oravien, maaoravien ja lintujen lisäksi olleet isokokoinen hiiri (toivottavasti ei rotta), pupunpoikanen sekä kalkkunaperhe kymmenen pikkupallerovauvansa kanssa.
Kaikenlaista terveyteen liittyvää on loman alkuun mahtunut. Iso-O on tervehtynyt parvorokostaan, itsekin aloitan aamulenkkeilyn kahden viikon nivelsärkyjen viimein helpotettua. E:n nilkka taittui naapurin tramboliinilla hypellessä, ja Pikku-O sai sormivamman pudottuaan puusta, johon hänen oli jostain syystä täytynyt kiivetä. Kun yritin varata aikaa omalääkärillemme, kävi ilmi, että muualle muuttaneen aiemman lääkärimme korvaaja ei hyväksykään vakuutustamme. T löysi meille uuden tarvittuaan neuvoa aivan muun asian tiimoilta - tämä uusi kun on sekä yleissisätautilääkäri että gastroenterologi. En tosin itse ole vielä virallisesti hyväksytty. Ensin nimittäin täytyy soittaa toimistolle ja kysyä, josko pääsisi potilaaksi.
Pääosin lapset ovat olleet T:n hoidossa, mutta erinäisten asioiden vuoksi muunkinlaisia järjestelyjä on täytynyt tehdä. T:n luennon aikaan - jonka jälkeen sivumennen sanoen useampikin opiskelijoista kyseli, josko pääsisi myöhemminkin hänen luennoilleen - lapset olivat ystäväperheemme luona. T:n tutkimusten aikaan täälläolomme ensimmäinen lastenhoitaja, puoliksi suomalainen A, oli heidän seuranaan. T antoi lapsille ja A:lle ohjeen puhua vain suomea. Kun kysyin jälkikäteen Iso-O:lta, miten A pärjäsi, totesi hän vain, englanniksi tietenkin, hänen olleen huomattavasti heitä parempi. Duh, tälle tulemme tekemään jotain. Tavoitteemme on, että Suomi-loman jälkeen meillä puhutaan vain suomea.
Viikonloppuna T ja lapset kävivät saunassa samaan aikaan, kun itse jouduin lähtemään yöksi töihin. Oli ollut hintansa arvoinen. Takapenkki nukkui koko matkan takaisin.
maanantai 30. kesäkuuta 2014
maanantai 23. kesäkuuta 2014
Juuri ennen lomanalkua
Koulun viimeiset päivät olivat kiireisiä ja tavanomaisesta poikkeavia. Jokaisella oli jotain erityistä; E:lla luonnollisesti eniten. Päivällisen jälkeiseen aikaan on päivittäin kuulunut jalkapallopeli Brasiliassa käynnistyneiden maailmanmestaruuskisojen vuoksi, ja nukkumaan on siksi menty hieman normaalia myöhemmin. Ei paljon, mutta sen verran, että aamuisin on kahden nuorimman ollut hankala nousta. Onneksi aikaisiin aamuihin ei hetkeen enää ole tarvetta.
E:n Mason-Rice-uran viimeisiin viikkoihin kuului mm. käynti Brown Middle School:issa tutustumassa. Puheesta ei meinannut tulla loppua, niin innostunut hän oli. Jo kolmannen kerran hän pääsi myos Fenway Park-vierailulle. Hauska reissu se oli taas ollut. T pääsi osallistumaan E:n valmistujaisjuhlaan, jossa hän sai vanhanaikaisilla kirjaimilla painetun todistuksen alakoulun suorittamisesta, ja johon hän halusi pukeutua pukuun. Jätti sentään takin pois, kun keli oli niin hikinen. Päättäjäispäivän - joka kylläkin oli kolme päivää ennen viimeistä koulupäivää - päätteeksi kaikki koulun viidesluokkalaiset oli kutsuttu yhden kavereista hieman isompaan kotiin juhlimaan. Mahdollisuus oli uida ulkouima-altaassa, tanssia DJ:n soittaman musiikin tahdissa ja napostella epäterveellisiä ruokia kuten aina niin perinteistä pizzaa. Kävin hakemassa innosta puhkuvan pojan pois juhlan loppumisen aikaan seitsemältä. Poppimusiikki kuului kauas.
Iso-O:n viimeisiin koulurutistuksiin kuului "Mammal Morning", jossa hän pääsi esittelemään T:lle oman Karhu-projektinsa. Hieno monisivuinen, käsinkirjoitettu ja -kuvitettu kirja siitä tuli. Hermit Crab-ravut tekivät vaikutuksen retkellä rannalla, ja aivan kuten ennalta arvasimmekin, ei hän jättänyt kahlaamistaan nilkkasyvyyteen. Uiminen oli kielletty, mutta 'vahingossa' hän kahlasi olkapääsyvyydessä, vaatteet päällä tietenkin.
Pikku-O esiintyi sekä sisaruksilleen että T:lle Kindergarten-konsertissa. Minä en sitä päässyt kokemaan edes kotiversiona, sillä hänelle iski ujous. Muutamia lauluja olen kuullut hyräiltyinä, kun hän ei ole huomannut kenenkään seuraavan. Iso asia oli myös "Teddybear Picnic", jolloin oman pehmoeläimen sai viedä kouluun. Pieniähän nuo koulunaloittaneet vielä ovat.
T organisoi "Bike Safety Day":n jo kolmannen kerran, ja sai hyvää palautetta monilta vanhemmilta. Eikä vähiten siinä muodossa, että moni on alkanut kulkea kouluun pyörällä. Ruohonjuuritason vaikuttamista parhaimmillaan. Hänen omat työnsäkin ovat edenneet mukavasti, kun opetusta ei enää ole - paitsi tänään maanantaina, kun hän tuuraa kaveriaan kesäkurssin luennon pitäjänä. Papillista identiteettiään hän pääsi ylläpitämään suomalais-yhdysvaltalaisissa häissä, jossa hän toimitti vihkimyksen yhdessä henkilön kanssa, jolla varsinainen vihkilupa oli. Vuoden toinen isäinpäiväkin vietettiin. Pikku-O:n kortin hellyttävin kohta oli:"I love my dad, because he makes me dinner".
Itse olen käynyt töissä ja sairastanut taudinkuvaltaan ensin epäselvää, mutta sittemmin selvinnyttä tautia. Alkuun nousi lievä kuume, joka nopeasti laski normaaliksi. Muutaman hyvän päivän jälkeen ilmaantui koko kehon nokkosrokkomainen lievästi kutiseva ihottuma, jota seurasi nivelestä toiseen siirtynyt kipu ja koko kehon turvotus. Arvailut siirtyivät kupasta tuhkarokon kautta Parvo-virusinfektioon. Tämä viimeksi mainittu varmistui, kun Iso-O sai tyypillisen ihottuman kasvoihinsa, josta se levisi muualle. En ole vieläkään täysin toipunut nivelongelmista, mutta muuten tauti näyttää taittuneen. Harmillisena asiana on, että hyvin käynnistynyt päivittäinen lenkkeilyni on pitänyt laittaa tauolle. Toivottavasti pääsen pian uudelleen, jottei koko homma taas jää.
Juhannus on meillä ollut herttainen. Kirkas taivas on ollut sininen. Pirtti on jo pesty puhtoinen. Pihamaakin laastu on. Aloitimme juhlaviikonlopun lähellä asuvan suomalaisperheen juhannusjuhlista aattoiltana, jatkoimme omalla pihalla seuraavana iltana toisen suomalaisperheen ja heidän, T:llekin tutun, vierasperheensä kanssa oikein pitkän kaavan mukaan siten, että kuusivuotias H jäi lopulta meille yökylään nukkuen Pikku-O:n kanssa söpösti samassa sängyssä. H lähti aamusta kymmenen aikaan perheenisien hakiessa ajotiellemme jäänyttä autoa. Tapasimme heidät uudelleen vain muutama tunti myöhemmin heidän kotonaan nyt merenelävien nauttimisen parissa. Illan kruunasi USA-Portugal-jalkapallo-ottelu, joka kovin harmillisesti päättyi tasapeliin yliajan viimeisellä minuutilla. Yhdysvallat pelasi niin hyvin, että voitto olisi ollut ansaittu.
Lauantaina oli virallisen kesän ja samalla lasten kesäloman ensimmäinen päivä. Odottavat jo kovasti Suomi-lomaa ja teidän kaikkien tapaamista. Kolmisen viikkoa saan heidät kuitenkin pitää täällä vielä ilonani.
E:n Mason-Rice-uran viimeisiin viikkoihin kuului mm. käynti Brown Middle School:issa tutustumassa. Puheesta ei meinannut tulla loppua, niin innostunut hän oli. Jo kolmannen kerran hän pääsi myos Fenway Park-vierailulle. Hauska reissu se oli taas ollut. T pääsi osallistumaan E:n valmistujaisjuhlaan, jossa hän sai vanhanaikaisilla kirjaimilla painetun todistuksen alakoulun suorittamisesta, ja johon hän halusi pukeutua pukuun. Jätti sentään takin pois, kun keli oli niin hikinen. Päättäjäispäivän - joka kylläkin oli kolme päivää ennen viimeistä koulupäivää - päätteeksi kaikki koulun viidesluokkalaiset oli kutsuttu yhden kavereista hieman isompaan kotiin juhlimaan. Mahdollisuus oli uida ulkouima-altaassa, tanssia DJ:n soittaman musiikin tahdissa ja napostella epäterveellisiä ruokia kuten aina niin perinteistä pizzaa. Kävin hakemassa innosta puhkuvan pojan pois juhlan loppumisen aikaan seitsemältä. Poppimusiikki kuului kauas.
Iso-O:n viimeisiin koulurutistuksiin kuului "Mammal Morning", jossa hän pääsi esittelemään T:lle oman Karhu-projektinsa. Hieno monisivuinen, käsinkirjoitettu ja -kuvitettu kirja siitä tuli. Hermit Crab-ravut tekivät vaikutuksen retkellä rannalla, ja aivan kuten ennalta arvasimmekin, ei hän jättänyt kahlaamistaan nilkkasyvyyteen. Uiminen oli kielletty, mutta 'vahingossa' hän kahlasi olkapääsyvyydessä, vaatteet päällä tietenkin.
Pikku-O esiintyi sekä sisaruksilleen että T:lle Kindergarten-konsertissa. Minä en sitä päässyt kokemaan edes kotiversiona, sillä hänelle iski ujous. Muutamia lauluja olen kuullut hyräiltyinä, kun hän ei ole huomannut kenenkään seuraavan. Iso asia oli myös "Teddybear Picnic", jolloin oman pehmoeläimen sai viedä kouluun. Pieniähän nuo koulunaloittaneet vielä ovat.
T organisoi "Bike Safety Day":n jo kolmannen kerran, ja sai hyvää palautetta monilta vanhemmilta. Eikä vähiten siinä muodossa, että moni on alkanut kulkea kouluun pyörällä. Ruohonjuuritason vaikuttamista parhaimmillaan. Hänen omat työnsäkin ovat edenneet mukavasti, kun opetusta ei enää ole - paitsi tänään maanantaina, kun hän tuuraa kaveriaan kesäkurssin luennon pitäjänä. Papillista identiteettiään hän pääsi ylläpitämään suomalais-yhdysvaltalaisissa häissä, jossa hän toimitti vihkimyksen yhdessä henkilön kanssa, jolla varsinainen vihkilupa oli. Vuoden toinen isäinpäiväkin vietettiin. Pikku-O:n kortin hellyttävin kohta oli:"I love my dad, because he makes me dinner".
Itse olen käynyt töissä ja sairastanut taudinkuvaltaan ensin epäselvää, mutta sittemmin selvinnyttä tautia. Alkuun nousi lievä kuume, joka nopeasti laski normaaliksi. Muutaman hyvän päivän jälkeen ilmaantui koko kehon nokkosrokkomainen lievästi kutiseva ihottuma, jota seurasi nivelestä toiseen siirtynyt kipu ja koko kehon turvotus. Arvailut siirtyivät kupasta tuhkarokon kautta Parvo-virusinfektioon. Tämä viimeksi mainittu varmistui, kun Iso-O sai tyypillisen ihottuman kasvoihinsa, josta se levisi muualle. En ole vieläkään täysin toipunut nivelongelmista, mutta muuten tauti näyttää taittuneen. Harmillisena asiana on, että hyvin käynnistynyt päivittäinen lenkkeilyni on pitänyt laittaa tauolle. Toivottavasti pääsen pian uudelleen, jottei koko homma taas jää.
Juhannus on meillä ollut herttainen. Kirkas taivas on ollut sininen. Pirtti on jo pesty puhtoinen. Pihamaakin laastu on. Aloitimme juhlaviikonlopun lähellä asuvan suomalaisperheen juhannusjuhlista aattoiltana, jatkoimme omalla pihalla seuraavana iltana toisen suomalaisperheen ja heidän, T:llekin tutun, vierasperheensä kanssa oikein pitkän kaavan mukaan siten, että kuusivuotias H jäi lopulta meille yökylään nukkuen Pikku-O:n kanssa söpösti samassa sängyssä. H lähti aamusta kymmenen aikaan perheenisien hakiessa ajotiellemme jäänyttä autoa. Tapasimme heidät uudelleen vain muutama tunti myöhemmin heidän kotonaan nyt merenelävien nauttimisen parissa. Illan kruunasi USA-Portugal-jalkapallo-ottelu, joka kovin harmillisesti päättyi tasapeliin yliajan viimeisellä minuutilla. Yhdysvallat pelasi niin hyvin, että voitto olisi ollut ansaittu.
Lauantaina oli virallisen kesän ja samalla lasten kesäloman ensimmäinen päivä. Odottavat jo kovasti Suomi-lomaa ja teidän kaikkien tapaamista. Kolmisen viikkoa saan heidät kuitenkin pitää täällä vielä ilonani.
sunnuntai 22. kesäkuuta 2014
Lasten kevättodistukset 2014
Koulu loppui 20.6. perjantaina, ja T vei lapset sen kunniaksi syömään O'Hara's-pubiin perinteeksi jo muodostuneella tavalla. Todistukset saapuivat päivää aiemmin, ja alla niistä kooste. Viime aikojen muista tapahtumista seuraa toinen blogikirjoitus myöhemmin. Todistuksissa oli yli kahdeksankymmentä (80) numeroa ykkösestä neloseen:
4 Consistently exceeds standard.
3 Meeting expectations for standard at this time of year.
2 Making progress toward standard, but not meeting expectations for this time of year.
1 Making limited or inconsistent progress toward standard.
Ala-koulun päättävä, viidenneltä päässyt E
Iso-O is an exemplary student who always comes to school motivated to learn and do her very best work! She consistently produces excellent work, which is a reflection of her fine attitude and effort. Iso-O has a strong work ethic and is an outstanding role model for her peers. She is enthusiastic about learning new content particularly in social studies and science, and she clearly articulates the connections she makes in her learning. At times, Iso-O has struggled to balance her friendships and remain inclusive of all the girls in the class. Sometimes, she benefitted from reminders to focus on completing her work rather than socializing.
Iso-O reads and writes with ease. When reading nonfiction texts, she is able to synthesize information from different sources and make excellent connections in her learning. This year she has continued to develop her writing by including rich details, descriptive images and more sophisticated sentence structures. Iso-O’s report on the black bear was informative and evidence of the tremendous effort she made to research the animal, organize her notes and compose clever introductory sentences for each topic. Her illustrations and cover design enhance the quality of her report. Similarly, Iso-O’s Pilgrim Journal entries were well developed and brimming with true facts taken from her readings in class. She successfully wove facts from nonfiction texts in a first person narrative to create an engaging account of her Pilgrim persona, Priscilla Mullins. She carefully followed the rubric for each entry in order to get the highest score (5) for her colony, which she regularly achieved. Iso-O has strong leadership skills that she demonstrated when working with her “colony” during the Pilgrim unit. Although, occasionally, she needed reminders to listen to her tone of voice when trying to motivate her peers, she used the feedback to coordinate the efforts of her group to accomplish the various tasks. Iso-O’s has strong math skills across all strands. She is able to use mental math to solve many problems. She enjoys working with her peers to solve challenging math problems. Iso-O tends to work quickly and, generally, is very accurate. She would be better served if she slowed down, focused less on the next challenge and learned to review the questions and her answers. Iso-O can make careless mistakes in her computation and, sometimes, mistakes that she could prevent if she’d routinely check her work before handingit in. She has used feedback to improve her answers to open-ended questions by showing her work, labeling numbers with units they represent and by explaining the process she went through to solve the problem. Iso-O is encouraged to build on her strengths in math and compete next year in the Math Olympiads for fourth and fifth graders.
Iso-O is a good-natured, helpful and thoughtful classmate. I will miss her bright smile at the start of each day! It has been a pleasure to teach her this year.
Eskariluokan päättänyt, ekaluokkalaiseksi muuttunut Pikku-O
Pikku-O has had a wonderful year in kindergarten. His creative ideas and fun personality have added so much to our classroom climate. He has continued to take his role as a learner seriously, and consistently puts forth his best effort when completing any academic task. Pikku-O greatly enjoys the social aspects of kindergarten and he has maintained many friendships in our class. He will ask for help from a teacher if needed to solve a social conflict, and he is always fair and honest with his peers.
Pikku-O’s academic skills have progressed beautifully in kindergarten. When reading, Pikku-O is able to use multiple strategies. He is decoding simple unfamiliar words, recognizing a large array of sight words, and can discuss the details of a story he has read. Pikku-O works hard to brainstorm ideas when writing stories, and once he has an idea he is able to write with purpose. His math skills have developed nicely over the course of the year as well. Computation skills and a solid understanding of concepts have continued to be strengths. Pikku-O is able to manipulate numbers and explain his thinking around his understanding of math concepts.
It has truly been a pleasure getting to know Pikku-O this year and watch his amazing growth. I wish him continued success in first grade and the years to come.
4 Consistently exceeds standard.
3 Meeting expectations for standard at this time of year.
2 Making progress toward standard, but not meeting expectations for this time of year.
1 Making limited or inconsistent progress toward standard.
E:lla oli 16 nelosta erityisesti matematiikassa ja englannissa, mutta muutama myös historiassa ja luonnontieteissä. Kaikki muut numerot olivat 3, joten huolta yläkouluun siirtymisen suhteen ei ole. Opettajana oli ihastuttava 25-vuotias nainen, jonka kanssa E:lla synkkasi erityisen hyvin. E:n pöydällä on nyt kuva opettajasta ja hänestä halaamassa - kuvassa on opettajan laittama sydäntarra; vähän noloa E:sta, muttei niin noloa, etteikö kuvan olisi voinut laittaa pöydälle.
Personal/Social:
E continues to be an absolute delight to have in class! E’s compassionate and easy-going personality contributes greatly to our class community. He is a fair and flexible group member. E continues to actively participate, and he has recently demonstrated much more confidence when asking questions or sharing ideas with the whole class. When working independently, E maintains focus and works diligently. He still is a consistent role model for both his behavior and his work ethic. E truly has shown much maturity as this year has come to a close. E is an extremely respectful friend and a curious, hard-working student. Without a doubt, he will develop even more respectful friendships with his peers and positive relationships with his teachers in middle school. It has been a pleasure teaching E, and I will truly miss his positive attitude and quick wit!
E continues to be an absolute delight to have in class! E’s compassionate and easy-going personality contributes greatly to our class community. He is a fair and flexible group member. E continues to actively participate, and he has recently demonstrated much more confidence when asking questions or sharing ideas with the whole class. When working independently, E maintains focus and works diligently. He still is a consistent role model for both his behavior and his work ethic. E truly has shown much maturity as this year has come to a close. E is an extremely respectful friend and a curious, hard-working student. Without a doubt, he will develop even more respectful friendships with his peers and positive relationships with his teachers in middle school. It has been a pleasure teaching E, and I will truly miss his positive attitude and quick wit!
Academic:
E has continued to make solid academic growth in all subjects. As a reader, E continues to read and comprehend texts above grade-level benchmarks. He recognized important themes within the book Crash and he was able to highlight character changes throughout the story. In his book club about the novel Hatchet, E summarized key events and developed thoughtful questions. He consistently reflected on social, psychological, and physical problems within the book. As a writer, E develops clear statements and he backs up his claims with strong evidence and explanations. He’s a Reading Response expert! E is also a persuasive writer capable of developing convincing arguments, as seen in his essay on why Mason-Rice should have “nap time.” In addition, E’s creative writing is showcased in his outstanding medieval era fiction story, The Harp, which I truly hope he continues to work on over the summer! In Math, E benefits from advanced challenge and he is always eager to tackle difficult problems. He carefully selects appropriate strategies for problem-solving, and he enjoys sharing his mathematical thinking verbally. E needs reminders to double-check his work in multi-step problems, as his errors typically represent a “silly” mistake and not a lack of understanding a concept. Overall, E has a very strong command of our math curriculum, and he has shown steady academic performance across all subjects. I am confident he will find much success in middle school. E is a fantastic student who applies an outstanding work ethic to his learning every day. Thank you for a wonderful year!
E has continued to make solid academic growth in all subjects. As a reader, E continues to read and comprehend texts above grade-level benchmarks. He recognized important themes within the book Crash and he was able to highlight character changes throughout the story. In his book club about the novel Hatchet, E summarized key events and developed thoughtful questions. He consistently reflected on social, psychological, and physical problems within the book. As a writer, E develops clear statements and he backs up his claims with strong evidence and explanations. He’s a Reading Response expert! E is also a persuasive writer capable of developing convincing arguments, as seen in his essay on why Mason-Rice should have “nap time.” In addition, E’s creative writing is showcased in his outstanding medieval era fiction story, The Harp, which I truly hope he continues to work on over the summer! In Math, E benefits from advanced challenge and he is always eager to tackle difficult problems. He carefully selects appropriate strategies for problem-solving, and he enjoys sharing his mathematical thinking verbally. E needs reminders to double-check his work in multi-step problems, as his errors typically represent a “silly” mistake and not a lack of understanding a concept. Overall, E has a very strong command of our math curriculum, and he has shown steady academic performance across all subjects. I am confident he will find much success in middle school. E is a fantastic student who applies an outstanding work ethic to his learning every day. Thank you for a wonderful year!
Kolmannelta neljännelle siirretty Iso-O
Iso-O:lla oli opettajana E:n kolmannen luokan opettaja, eläkeiän kynnyksellä oleva nainen, johon Iso-O ei ihastunut aivan samalla volyymilla kuin aiempiin opettajiinsa. Liekö tällä merkitystä siihen, että todistukseen oli humpsahtanut kaksi kakkosta kohtiin "Includes others in class room and school activities" ja "Uses rich language in variety of genres"? Kolme nelosta olivat kaikki englanninkielestä, ja loput kahdeksankymmentä olivat kolmosia. Hyvin siis menee edelleen hänelläkin.
Iso-O is an exemplary student who always comes to school motivated to learn and do her very best work! She consistently produces excellent work, which is a reflection of her fine attitude and effort. Iso-O has a strong work ethic and is an outstanding role model for her peers. She is enthusiastic about learning new content particularly in social studies and science, and she clearly articulates the connections she makes in her learning. At times, Iso-O has struggled to balance her friendships and remain inclusive of all the girls in the class. Sometimes, she benefitted from reminders to focus on completing her work rather than socializing.
Iso-O reads and writes with ease. When reading nonfiction texts, she is able to synthesize information from different sources and make excellent connections in her learning. This year she has continued to develop her writing by including rich details, descriptive images and more sophisticated sentence structures. Iso-O’s report on the black bear was informative and evidence of the tremendous effort she made to research the animal, organize her notes and compose clever introductory sentences for each topic. Her illustrations and cover design enhance the quality of her report. Similarly, Iso-O’s Pilgrim Journal entries were well developed and brimming with true facts taken from her readings in class. She successfully wove facts from nonfiction texts in a first person narrative to create an engaging account of her Pilgrim persona, Priscilla Mullins. She carefully followed the rubric for each entry in order to get the highest score (5) for her colony, which she regularly achieved. Iso-O has strong leadership skills that she demonstrated when working with her “colony” during the Pilgrim unit. Although, occasionally, she needed reminders to listen to her tone of voice when trying to motivate her peers, she used the feedback to coordinate the efforts of her group to accomplish the various tasks. Iso-O’s has strong math skills across all strands. She is able to use mental math to solve many problems. She enjoys working with her peers to solve challenging math problems. Iso-O tends to work quickly and, generally, is very accurate. She would be better served if she slowed down, focused less on the next challenge and learned to review the questions and her answers. Iso-O can make careless mistakes in her computation and, sometimes, mistakes that she could prevent if she’d routinely check her work before handingit in. She has used feedback to improve her answers to open-ended questions by showing her work, labeling numbers with units they represent and by explaining the process she went through to solve the problem. Iso-O is encouraged to build on her strengths in math and compete next year in the Math Olympiads for fourth and fifth graders.
Iso-O is a good-natured, helpful and thoughtful classmate. I will miss her bright smile at the start of each day! It has been a pleasure to teach her this year.
Eskariluokan päättänyt, ekaluokkalaiseksi muuttunut Pikku-O
Vilperttipoikamme Pikku-O pääsi kirkkaasti ensimmäiselle luokalle. Kaikki numerot yhtä lukuunottamatta olivat kolmosia. Se yksi kakkonen oli sama kuin syyslukukauden jälkeen ("Listens attentively to directions, uses class time productively; and
makes sound social choices as a cooperative member of the learning community"). Kun kysyin Pikku-O:lta syytä tähän, hän totesi, ettei hän aina oikein ymmärrä, mitä kuvaamataidonopettaja oikein kertoo. Luokanopettajan arvio oli ihanaa luettavaa.
Pikku-O has had a wonderful year in kindergarten. His creative ideas and fun personality have added so much to our classroom climate. He has continued to take his role as a learner seriously, and consistently puts forth his best effort when completing any academic task. Pikku-O greatly enjoys the social aspects of kindergarten and he has maintained many friendships in our class. He will ask for help from a teacher if needed to solve a social conflict, and he is always fair and honest with his peers.
Pikku-O’s academic skills have progressed beautifully in kindergarten. When reading, Pikku-O is able to use multiple strategies. He is decoding simple unfamiliar words, recognizing a large array of sight words, and can discuss the details of a story he has read. Pikku-O works hard to brainstorm ideas when writing stories, and once he has an idea he is able to write with purpose. His math skills have developed nicely over the course of the year as well. Computation skills and a solid understanding of concepts have continued to be strengths. Pikku-O is able to manipulate numbers and explain his thinking around his understanding of math concepts.
It has truly been a pleasure getting to know Pikku-O this year and watch his amazing growth. I wish him continued success in first grade and the years to come.
Lastemme viimeinen vuosi samassa koulussa on ohi. Tai eihän sitä tiedä, jos joskus ovat koulussa, jossa on luokkia alakoulusta aina lukioon saakka.
torstai 12. kesäkuuta 2014
Koulutapahtumia ja Obama
Huussi on viety pihasta, autotalli siivottu, nurmikko ja pensaat leikattu, ja pihakalusteet ovat paikoillaan. Maalausurakka on viimein ohi. Talo on nyt kirkkaan keltainen.
Pihakalusteet T löysi tien viereltä jo jokin aika sitten. Samaan paikkaan veimme omasta autotallistamme kaiken sellaisen, jolle käyttöä ei enää ole. Pikku-O:n pikkuinen polkupyörä, pyöräkärryn pyörät, apurattaat, ja se karmea puuauto, jonka lapset vuosia sitten pihaamme raahasivat löysivät uuden kodin alle päivässä. Tästä kierrätystavasta tykkään tosi paljon. Oma roska on toisen aarre.
Viimeiset viikot ovat olleet ja jatkavat olemistaan kaikenlaisten koulun järjestämien tapahtumien täyttämiä. Viidesluokkalaisten konsertissa esiintyivät puhallinorkesteri, jossa E soitti klarinettia, jousiorkesteri sekä kaikkien viidesluokkalaisten kuoro. Kuoro oli ihmeen hyvä. Asenne on, että kaikki laulavat. Pianosäestys peittää soraäänet; pääasia on, että esiintymisenilo säilyy. Teemana oli Broadway-musikaalit. Tässä linkki kuoronesiintymiseen (E on toisessa rivissa aika keskellä). Puhallinorkesteri sen sijaan kuulosti jälleen aika kauhealta (E on toisessa rivissa aika kaukana), mutta on silti hienoa, että kaikkien annetaan yrittää. Muita vanhemmille tarkoitettuja tapahtumia on ollut ja tulee olemaan vuosittainen Fun Run, jossa tavoitteena on juosta koulualueen toiselta laidalta toiselle (noin puoli mailia), Kindergarten-konsertti sekä kolmasluokkalaisten "Nisäkäs-aamu", jossa lapset esittelevät oman projektinsa vanhemmilleen. Iso-O on hartaasti valmistellut yli kymmenensivuista kertomusta karhusta. Saimme Pikku-O:n luokan hautomat tiput meille yökylään. T:lla on myös tiedossa vuosittainen "Bike Safety Day" neljäsluokkalaisille.
Vanhemmille tarkoitettujen aktiviteettien lisäksi lapsilla on jos minkälaista tavanomaisuudesta poikkeavaa. E kävi luokkaretkellä Bostonin keskustassa kävelemässä Freedom Trail:in, ja opiskelemassa samalla maan alkuhistoriaa Tea Party:ista ym. sekä osallistui matematiikkaolympialaisiin onnistuen niissä hyvin. Pikku-O kävi tutustumassa ekaluokkaan ja Iso-O neljänteen - E:lla on tiedossa tutustuminen yläkouluun perjantaina. Sateiden vuoksi sekä Pikku-O:n Crystal Lake:n ympärikävely että Iso-O:n retki merenrannalle peruuntuivat - jälkimmäinen tosin pitäisi toteutua ensi viikolla. Pikkusateesta huolimatta sentään odotettu "Field Day [päivä pihalla]" toteutui. Kaikki loput koulukirjaston kirjat piti palauttaa; viimeinen koulupäivä (20.6.) jo häämöttää. Ja seuraavaan kouluvuoteen valmistautuminenkin alkoi. Tilasin kaikille opettajien ehdottamat, mutta käytänössä pakolliset koulutarvikkeet. Alakoulun paketin hinta liikkuu n. 18 dollarin kieppeillä, yläkoulun 75 dollarissa.
E:lla oli jo jokin aika sitten koulu-uran ensimmäinen kosketus ihmisen biologiaan. Olen miettinyt, että onko se aihe, joka ohitetaan täysin, mutta onneksi näin ei ole. Terveydenhoitaja näytti pojille ja tytöille erikseen videon murrosiän kehityksestä sekä antoi heille lehtisen luettavaksi. E luki sen antaumuksella alusta loppuun, suhtautui asiaan tyynesti, eikä sen jälkeen siihen ole palannut. Pikku-O sen sijaan on hauskalla tavalla huomioinut ympäristöään ja sitä seikkaa, että on olemassa tyttöjä ja poikia. Hän katseli pukeutumistani tarkkaan ja totesi:" It is good to be in a family, because you can see boobs".
Anna, joka asuu työmatkani varrella Natickissa, kysyi eräänä päivänä, josko voisin hänet hakea seuraavana aamuna kotoaan, jotta hän voisi jättää autonsa isänsä ja veljensä käyttöön. Tietenkin lupauduin. Siivosin auton - ja jätin epähuomiossa valot päälle. Seuraavana aamuna auto ei pihahtanutkaan. Jouduin kiireesti soittamaan Annalle, etten pääsekään - noloa! Sitten soitin vakuutusyhtiöön, jota kautta paikalle järjestyi mies käynnistämään auton. Onneksi tämä oli tapahtunut aiemmin, jotta tiesin, mitä tehdä. Myöhästyin töistä vain puolisen tuntia. Annan mielestä tilanne oli vain liikuttava, kun olin häntä varten autoa siivonnut, eikä hän pitänyt lainkaan ongelmallisena, että hänen aivan toisessa suunnassa töissä oleva miehensä joutui hänet pikaisesti töihin heittämään. Luulen, että Martin oli hieman toista mieltä..
Viikonloppuna Iso-O kävi kaverinsa pikkuveljen syntymäpäivillä taputtelemassa eläimiä farmilla, ja sen jälkeen lähdimme koko porukalla teho-osaston erikoislääkärin perheen kesämökille (="Lake House") viettämään aurinkoista hellepäivää. Lapset olivat heti kuin kotonaan, kun mahdollista oli uida, veneillä ja roikkua veneen perässä paksulla patjalla (="tubing"). T pääsi puhumaan saksaa sekä isäntäperheen että oman mentorini perheen kanssa sekä vaihtamaan muutaman sanan venäjäksi työkaverini Anyan kanssa. Iso-O ihastui Yunisin mukanaan tuomaan koiranpentuun. Hyvä reissu kaikkinensa, vaikka omista lähimmistä työkavereistani paikalla olikin vain Yunis, Wissam, Anya sekä juuri valmistuvat Ankur, Saef ja Marcey.
Yksi viikon New England kohokohtia oli Obaman puhe Worcesterissa Teknillisen lukion valmistujaisjuhlissa. Saimme sähköpostiviestin tiejärjestelyistä, mutta millään muulla tavoin en tätä vierailua huomannut. Worcesterista hän matkusti viereisessä kaupungissa Westonissa olleeseen demokraattien varainkeräysjuhlaan. Täällä valmistaudutaan jälleen vaaleihin.
Pihakalusteet T löysi tien viereltä jo jokin aika sitten. Samaan paikkaan veimme omasta autotallistamme kaiken sellaisen, jolle käyttöä ei enää ole. Pikku-O:n pikkuinen polkupyörä, pyöräkärryn pyörät, apurattaat, ja se karmea puuauto, jonka lapset vuosia sitten pihaamme raahasivat löysivät uuden kodin alle päivässä. Tästä kierrätystavasta tykkään tosi paljon. Oma roska on toisen aarre.
Viimeiset viikot ovat olleet ja jatkavat olemistaan kaikenlaisten koulun järjestämien tapahtumien täyttämiä. Viidesluokkalaisten konsertissa esiintyivät puhallinorkesteri, jossa E soitti klarinettia, jousiorkesteri sekä kaikkien viidesluokkalaisten kuoro. Kuoro oli ihmeen hyvä. Asenne on, että kaikki laulavat. Pianosäestys peittää soraäänet; pääasia on, että esiintymisenilo säilyy. Teemana oli Broadway-musikaalit. Tässä linkki kuoronesiintymiseen (E on toisessa rivissa aika keskellä). Puhallinorkesteri sen sijaan kuulosti jälleen aika kauhealta (E on toisessa rivissa aika kaukana), mutta on silti hienoa, että kaikkien annetaan yrittää. Muita vanhemmille tarkoitettuja tapahtumia on ollut ja tulee olemaan vuosittainen Fun Run, jossa tavoitteena on juosta koulualueen toiselta laidalta toiselle (noin puoli mailia), Kindergarten-konsertti sekä kolmasluokkalaisten "Nisäkäs-aamu", jossa lapset esittelevät oman projektinsa vanhemmilleen. Iso-O on hartaasti valmistellut yli kymmenensivuista kertomusta karhusta. Saimme Pikku-O:n luokan hautomat tiput meille yökylään. T:lla on myös tiedossa vuosittainen "Bike Safety Day" neljäsluokkalaisille.
Vanhemmille tarkoitettujen aktiviteettien lisäksi lapsilla on jos minkälaista tavanomaisuudesta poikkeavaa. E kävi luokkaretkellä Bostonin keskustassa kävelemässä Freedom Trail:in, ja opiskelemassa samalla maan alkuhistoriaa Tea Party:ista ym. sekä osallistui matematiikkaolympialaisiin onnistuen niissä hyvin. Pikku-O kävi tutustumassa ekaluokkaan ja Iso-O neljänteen - E:lla on tiedossa tutustuminen yläkouluun perjantaina. Sateiden vuoksi sekä Pikku-O:n Crystal Lake:n ympärikävely että Iso-O:n retki merenrannalle peruuntuivat - jälkimmäinen tosin pitäisi toteutua ensi viikolla. Pikkusateesta huolimatta sentään odotettu "Field Day [päivä pihalla]" toteutui. Kaikki loput koulukirjaston kirjat piti palauttaa; viimeinen koulupäivä (20.6.) jo häämöttää. Ja seuraavaan kouluvuoteen valmistautuminenkin alkoi. Tilasin kaikille opettajien ehdottamat, mutta käytänössä pakolliset koulutarvikkeet. Alakoulun paketin hinta liikkuu n. 18 dollarin kieppeillä, yläkoulun 75 dollarissa.
E:lla oli jo jokin aika sitten koulu-uran ensimmäinen kosketus ihmisen biologiaan. Olen miettinyt, että onko se aihe, joka ohitetaan täysin, mutta onneksi näin ei ole. Terveydenhoitaja näytti pojille ja tytöille erikseen videon murrosiän kehityksestä sekä antoi heille lehtisen luettavaksi. E luki sen antaumuksella alusta loppuun, suhtautui asiaan tyynesti, eikä sen jälkeen siihen ole palannut. Pikku-O sen sijaan on hauskalla tavalla huomioinut ympäristöään ja sitä seikkaa, että on olemassa tyttöjä ja poikia. Hän katseli pukeutumistani tarkkaan ja totesi:" It is good to be in a family, because you can see boobs".
Anna, joka asuu työmatkani varrella Natickissa, kysyi eräänä päivänä, josko voisin hänet hakea seuraavana aamuna kotoaan, jotta hän voisi jättää autonsa isänsä ja veljensä käyttöön. Tietenkin lupauduin. Siivosin auton - ja jätin epähuomiossa valot päälle. Seuraavana aamuna auto ei pihahtanutkaan. Jouduin kiireesti soittamaan Annalle, etten pääsekään - noloa! Sitten soitin vakuutusyhtiöön, jota kautta paikalle järjestyi mies käynnistämään auton. Onneksi tämä oli tapahtunut aiemmin, jotta tiesin, mitä tehdä. Myöhästyin töistä vain puolisen tuntia. Annan mielestä tilanne oli vain liikuttava, kun olin häntä varten autoa siivonnut, eikä hän pitänyt lainkaan ongelmallisena, että hänen aivan toisessa suunnassa töissä oleva miehensä joutui hänet pikaisesti töihin heittämään. Luulen, että Martin oli hieman toista mieltä..
Viikonloppuna Iso-O kävi kaverinsa pikkuveljen syntymäpäivillä taputtelemassa eläimiä farmilla, ja sen jälkeen lähdimme koko porukalla teho-osaston erikoislääkärin perheen kesämökille (="Lake House") viettämään aurinkoista hellepäivää. Lapset olivat heti kuin kotonaan, kun mahdollista oli uida, veneillä ja roikkua veneen perässä paksulla patjalla (="tubing"). T pääsi puhumaan saksaa sekä isäntäperheen että oman mentorini perheen kanssa sekä vaihtamaan muutaman sanan venäjäksi työkaverini Anyan kanssa. Iso-O ihastui Yunisin mukanaan tuomaan koiranpentuun. Hyvä reissu kaikkinensa, vaikka omista lähimmistä työkavereistani paikalla olikin vain Yunis, Wissam, Anya sekä juuri valmistuvat Ankur, Saef ja Marcey.
Yksi viikon New England kohokohtia oli Obaman puhe Worcesterissa Teknillisen lukion valmistujaisjuhlissa. Saimme sähköpostiviestin tiejärjestelyistä, mutta millään muulla tavoin en tätä vierailua huomannut. Worcesterista hän matkusti viereisessä kaupungissa Westonissa olleeseen demokraattien varainkeräysjuhlaan. Täällä valmistaudutaan jälleen vaaleihin.
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
Väri kirkastuu
Talo on maalattu lähes kokonaan. Sen lisäksi autotalli, joka on purkukuntoinen, on maalilla nyt vahvistettu kestämään seuraavat vuodet. Takaterassin kaidettakaan ei nähty tarpeelliseksi naulata ennen uutta maalipintaa. No, ei ole meidän omistamamme talo. Itse olisin lähtenyt peruskorjauksista, kuten eristyksestä ja tiivistyksestä, mutta kukin tyylillään. Vuokraemäntämme on pörrännyt ympäristössä päivittäin vahtien maalarien työtä. Tiistaina hänen lentonsa takaisin Saksaan pitäisi lähteä. Hyvä. Tämä remonttikin saisi olla kohta ohi. Meillä kun viimein on pihapöytä ja tuolit, emmekä pääse niitä käyttämään, kun pihalla on maalipönttöjä, tikkaita ja kannettava huussi.
Viikkomme ilman T:a muuttui yllättäen viikoksi T:n kanssa. T teki parhaansa etukäteen selvittäessään viisumikiemuroitaan BC:n International Office:n kanssa, mutta jostain syystä toimisto jätti huomiotta, että lapset ovat täällä T:n viisumin alaisina. Hän kuuli Kanadassa jo ollessaan, että mikäli hän ei nopeasti järjestä itselleen ja lapsille uusia viisumeja (joo, sehän aina onnistuu tosi nopeasti), jäävät lapset maahan laittomasti, mistä aiheutuu pahimmillaan kielto saapua takaisin Suomi-loman jälkeen tai vieläkin karmaisevimmin häätö maasta jo aiemmin. Eihän hänellä sitten ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin kuluttaa jo muutenkin lyhyeksi jäänyt kongressiaika Kanadassa selvittäen, miten ihmeessä hän pääsee takaisin Bostoniin vanhentuneen viisumitarran kanssa, varsinkin ilman ns. matkustusallekirjoitusta viisumipapereissa. Lennot hän sai Buffalosta New Yorkin kautta Bostoniin kohtuullisen edullisesti, eikä rajavirkailija Niagaran putouksilla jostain syystä johtuen huomioinut näitä viisumiepäkohtia.
Kanadan kongressissa T:lla oli oma esitys, johon oli valmisteltu vastine. Koko sessio oli vain häntä varten. Melkoista. Meni hyvin. Taiwanin kongressin järjestäjä lähes panikoitui, kun hän keksi, ettei T olekaan tulossa, ehdotti maksavansa hänen lentonsa (no kiitos, muttei tässä nyt lennoista ole kyse), ja järjesti T:lle mahdollisuuden esittää oma paperinsa Skypen välityksellä. T:lla oli sitten torstai-iltana kymmenen jälkeen (Taiwanissa jo perjantaiaamu klo 10) esitys keittionpöytämme ääressä. Minua ei pyydetty yleisöön häiriköimään. Yhteys toimi hyvin, ja keskusteluakin syntyi. Yksi T:n vastaväittäjistä, Professori Taylor Philadelphiasta, palasi esitykseen vielä sähköpostitsekin omine kommentteineen.
Ennen T:n saapumista valmistauduimme viikkoon ilman häntä. Naapuruston suomalaisperheen isä haki lapset afterschoolista sekä tiistaina että keskiviikkona, ja vei heidät kotiinsa minun saapumistani odottamaan. Lapset olivat riemuissaan mahdollisuudesta puuhata 7-vuotiaan E:n ja 10-vuotiaan T:n kanssa ja saivat vielä maittavan päivällisenkin molempina iltoina. Todella vieraanvaraista ja auttavaista! Keskiviikkona minua oli vastassa lasten lisäksi bonuksena T, joka oli päässyt maahan ja odotteli kotiavaimen saapumista minun mukanani. Alkuperäinen suunnitelma oli, että lapset olisivat viettäneet koko loppuviikon iltapäivät perheen kotona, mutta siihen ei sitten enää ollut tarvetta. Hyvä mieli jäi saamastamme avusta. Pikku-O tirautti muutaman kyyneleen harmistuksesta, kun T tuli kotiin liian aikaisin; niin hauskaa oli ollut.
Viikonloppuna Pikku-O sairasti lievää kuumetta ja yskää, ja jätimme siksi jo suunnitellun Suomi-koulun kevätjuhlan väliin. Olisi ollut mukava mennä, sillä aika todennäköisesti koulu jää väliin ensi lukuvuonna. Ratkaisu oli oikea, sillä hän on voinut paljon paremmin, ja päässee huomenna kouluun.
Iso-O on jatkanut sosiaalista elämäänsä ensin kaverinsa synttäreillä Boston University:n liikuntahallissa uimassa (BU Fitness and Recreation Center), sitten toisen kaverinsa luona playdate:lla. Syntymäpäivistä otin alkuun vähän stressiä, sillä lupauduin kuljettamaan naapurustossa asuvan kaverin kyydillämme keskustaan, johon en tykkää ajaa. Stressi oli tarpeeton - parkkipaikkakin löytyi yksinkertaisesti sivukadulta. Pääsin odotellessani kävelemään yli tunnin lenkin Charles River:in rantamilla, ja ah, kuinka jälleen huomasin, miten ihana kaupunki Boston on.
Huomenna saa vielä olla vapaalla, kun sen piti olla T:n kotiinpaluupäivä. Ihania nämä kolmen päivän viikonloput. Näitä lisää, kiitos!
Viikkomme ilman T:a muuttui yllättäen viikoksi T:n kanssa. T teki parhaansa etukäteen selvittäessään viisumikiemuroitaan BC:n International Office:n kanssa, mutta jostain syystä toimisto jätti huomiotta, että lapset ovat täällä T:n viisumin alaisina. Hän kuuli Kanadassa jo ollessaan, että mikäli hän ei nopeasti järjestä itselleen ja lapsille uusia viisumeja (joo, sehän aina onnistuu tosi nopeasti), jäävät lapset maahan laittomasti, mistä aiheutuu pahimmillaan kielto saapua takaisin Suomi-loman jälkeen tai vieläkin karmaisevimmin häätö maasta jo aiemmin. Eihän hänellä sitten ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin kuluttaa jo muutenkin lyhyeksi jäänyt kongressiaika Kanadassa selvittäen, miten ihmeessä hän pääsee takaisin Bostoniin vanhentuneen viisumitarran kanssa, varsinkin ilman ns. matkustusallekirjoitusta viisumipapereissa. Lennot hän sai Buffalosta New Yorkin kautta Bostoniin kohtuullisen edullisesti, eikä rajavirkailija Niagaran putouksilla jostain syystä johtuen huomioinut näitä viisumiepäkohtia.
Kanadan kongressissa T:lla oli oma esitys, johon oli valmisteltu vastine. Koko sessio oli vain häntä varten. Melkoista. Meni hyvin. Taiwanin kongressin järjestäjä lähes panikoitui, kun hän keksi, ettei T olekaan tulossa, ehdotti maksavansa hänen lentonsa (no kiitos, muttei tässä nyt lennoista ole kyse), ja järjesti T:lle mahdollisuuden esittää oma paperinsa Skypen välityksellä. T:lla oli sitten torstai-iltana kymmenen jälkeen (Taiwanissa jo perjantaiaamu klo 10) esitys keittionpöytämme ääressä. Minua ei pyydetty yleisöön häiriköimään. Yhteys toimi hyvin, ja keskusteluakin syntyi. Yksi T:n vastaväittäjistä, Professori Taylor Philadelphiasta, palasi esitykseen vielä sähköpostitsekin omine kommentteineen.
Ennen T:n saapumista valmistauduimme viikkoon ilman häntä. Naapuruston suomalaisperheen isä haki lapset afterschoolista sekä tiistaina että keskiviikkona, ja vei heidät kotiinsa minun saapumistani odottamaan. Lapset olivat riemuissaan mahdollisuudesta puuhata 7-vuotiaan E:n ja 10-vuotiaan T:n kanssa ja saivat vielä maittavan päivällisenkin molempina iltoina. Todella vieraanvaraista ja auttavaista! Keskiviikkona minua oli vastassa lasten lisäksi bonuksena T, joka oli päässyt maahan ja odotteli kotiavaimen saapumista minun mukanani. Alkuperäinen suunnitelma oli, että lapset olisivat viettäneet koko loppuviikon iltapäivät perheen kotona, mutta siihen ei sitten enää ollut tarvetta. Hyvä mieli jäi saamastamme avusta. Pikku-O tirautti muutaman kyyneleen harmistuksesta, kun T tuli kotiin liian aikaisin; niin hauskaa oli ollut.
Viikonloppuna Pikku-O sairasti lievää kuumetta ja yskää, ja jätimme siksi jo suunnitellun Suomi-koulun kevätjuhlan väliin. Olisi ollut mukava mennä, sillä aika todennäköisesti koulu jää väliin ensi lukuvuonna. Ratkaisu oli oikea, sillä hän on voinut paljon paremmin, ja päässee huomenna kouluun.
Iso-O on jatkanut sosiaalista elämäänsä ensin kaverinsa synttäreillä Boston University:n liikuntahallissa uimassa (BU Fitness and Recreation Center), sitten toisen kaverinsa luona playdate:lla. Syntymäpäivistä otin alkuun vähän stressiä, sillä lupauduin kuljettamaan naapurustossa asuvan kaverin kyydillämme keskustaan, johon en tykkää ajaa. Stressi oli tarpeeton - parkkipaikkakin löytyi yksinkertaisesti sivukadulta. Pääsin odotellessani kävelemään yli tunnin lenkin Charles River:in rantamilla, ja ah, kuinka jälleen huomasin, miten ihana kaupunki Boston on.
Huomenna saa vielä olla vapaalla, kun sen piti olla T:n kotiinpaluupäivä. Ihania nämä kolmen päivän viikonloput. Näitä lisää, kiitos!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)