Eilinen aamupalamme keskeytyi, kun metsäkauris (eli Bambi) juoksi tien yli naapurin aidatulle pihalle. Saimme aitiopaikalta seurata sen ongelmanratkaisukykyä päästäkseen vankilastaan vapauteen. Tovi siihen meni, mutta valokuvaa emme harmi kyllä saaneet ennenkuin se uskaltautui vilahtamaan aivan naapurin oven edestä jälleen tutkimusretkelleen.
Toinen naapurimme syöttää linnuille (ja muille pienille eläimille) leipää, minkä vuoksi myös meidän pihallamme vilahtelee mitä moninaisempia lintuja. Lintubongarille tulisi monta merkintää korpeista ja peruspikkulinnuista aina sini- ja oranssirintaisiin, itsellemme vielä tuntemattomiin lajeihin saakka. Oravia on paljon ja maaoraviakin näkyy päivittäin. Aivan riesaksi asti levinneet pesukarhut ovat toistaiseksi pysyneet pihaltamme poissa, sillä roskapönttöjä saimme ohjeen pitää sisällä autotallissa - osaavat kuulemma avata suljetunkin kannen. Pieniin kaneihin törmää vähänkin pidempään kävellessä varmuudella. Pikku-O bongaa kaikki koirat osoittaen niitä jo kaukaa sormellaan ja huutaen iloisesti kovaan ääneen. Ihme kyllä hän herättää tällä kuitenkin vain positiivista huomiota.
Iso-O taas huomaa mitä monivärisemmät kukat ja kertoo sen hänkin tyylilleen ominaisesti ääntä säästämättä. Kukkia ja muotoonleikattuja pensaita todella riittää. Puut ovat suuria ja joukossa on useita satoja vuosia vanhoja yksilöitä. Vaikuttavaa.
sunnuntai 12. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.