Lasten lomanalku on tuottanut heille selvästi pientä ahdistusta. Kun yhtäkkiä onkin hirveästi aikaa, meinaa tekeminen loppua. Tai eihän se oikeasti edes meinaa loppua, mutta toiveet ja realiteetit ovat ristiriidassa. Koulun ja afterschoolin tuoma strukturoitu ja 'valmis' ohjelma on lapselle aika helppoa - joku kokoajan kertoo, mitä seuraavaksi tapahtuu. Muutaman päivän tilanteen kehittymistä seuratessani päätin tehdä heille päiväohjelman. Sen toimivuutta testataan T:n poissaollessa heinäkuussa. Vähän hassultahan sen tekeminen tuntui, mutta ehkä sen avulla selviämme kaikki jotenkuten täysijärkisinä oman työntekoni ja lasten toiveiden ristiriidan yhteensovittamisessa. Alla hahmotelma lasten päiväohjelmasta. Kommentteja otan mielelläni vastaan:
klo 07.00-08.30 Television lastenohjelmat
klo 08.30-09.30 Aamupala ja aamutoimet
klo 09.30-10.00 Matematiikka (koulun antamien kesätehtävien tekeminen)
klo 10.00-11.00 Ulkoilua omalla pihalla
klo 11.00-12.00 Lounas
klo 12.00-16.00 Special (jokin erityisjuttu, joka voi olla vaikka vain käynti kirjastossa tai lähipuistossa tai sitten koko päivän retki Museum of Science:iin, eläintarhaan, Lastenmuseoon ym.)
klo 16.00-17.00 Päivällinen
klo 17.00-17.30 Iltatoimet
klo 17.30-18.00 Fetch-lastenohjelma
klo 18.00-18.30 Iltapala
klo 18.30-19.30 Lukeminen sängyssä, lopuksi iltasatu
klo 19.30-20.00 Hiljaisuus
Television määrä saattaa tuntua aika suurelta - 2h/päivä - mutta siihen mahtuu vain neljä ohjelmaa (ja jokaisen pitäisi yksi päästä valitsemaan), joten mielestäni se on kohtuullinen. Varsinkin, kun ohjelmat, joita he katsovat ovat US Department of Education:in hyväksymiä. Tietokoneella saa pelata kolmesti viikossa, kerralla 1/2 tuntia/henkilö, mistä käytännössä tulee 1,5 tunnin sessio. Toiveita olisi paljon suurempiin määriin, mutta tämä lienee hyvä kompromissi. Haastetta päiviin luo se, että yritän samalla saada työskenneltyä mahdollisimman tehokkaasti. Taidamme olla kaikki loman tarpeessa, kun saavun tämän porukan kanssa Suomeen.
No. Ylläoleva on ollut vasta valmistautumista tulevaan. Nykyhetkessä olemme viettäneet toisen Newton-juhannuksemme. Juhannusaatto ei ollut vapaapäivä; eihän juhannusta täällä tunneta. Niinpä uurastin sen työpaikallani yrittäen saada kaiken mahdollisimman valmiiksi pitkähköä kotityöskentelyäni varten. Lauantaina nautimme lasten nukkumaanmenon jälkeen uusia perunoita, sinappisilliä, jättikatkaravun pyrstöjä, tummaa leipää ja sipulimurskakermaviililisuketta. Ja katsoimme hyvää elokuvaa. Jonka lopulla taas nukahdin. Pöh!
Juhannussunnuntaina Iso-O pääsi ystävänsä StarWars-kotisyntymäpäiville. Ensin hän meinasi laittaa päälleen klooniasun, mutta sitten häntä selvästi rupesi mietityttämään, että mitä jos kukaan muu ei ole pukeutunut - ja päätyi mekkoon. Varmasti hyvä valinta, sillä vain kahdella pojalla oli teema-asut päällä, ja ulkona hellelukemissa vietetty juhla olisi ollut aktiiviselle tyttösellemme liikaa kuumassa klooniasussa. Oli ollut "hirmu kivaa". Pojat kävivät Iso-O:n juhliessa T:n johdolla pelaamassa jalkapalloa, ja minä nukuin päiväunet. Upeaa.
Alamme orientoitua itärannikkoretkeemme, joka alkaa ensi viikon alussa. Keskiviikkona joudun elämäni ehkä haastavimpaan tilanteeseen. Tuntuu aika epätodelliselta, että pelkäämäni tentti (USMLE Step 2 CS) on todellakin pian ohi. Pitäkäähän peukkuja - kannustusta ei voi olla liikaa!
sunnuntai 26. kesäkuuta 2011
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
Ilman koululaisia saarireissulla
Koulu loppui viimein E:lta ja Iso-O:ltakin, mutta viiden lumipäivän (=lumimyräkän vuoksi peruutetun koulupäivän korvaaminen lukuvuoden lopulla) vuoksi Free Ferry Day tiistaina ei päässyt heitä ilahduttamaan. Keli oli sen verran hikinen, että kotona lomaansa viettävän Pikku-O:n kanssa ollut T päätti kärvistelyn sijaan lähteä kurkkaamaan, josko lippuja olisi vielä puolenpäivän tienoilla jaossa. Ja olihan niitä, kun koululaisperheet puuttuivat.
Lähdin perään seuraavalla lautalla, ja tapasin iloisen isän ja pikkuisen pojan Georges Island-saaren ulkomeren puoleisella rannalla. Yhdessä he olivat matkanneet puolen tunnin lauttamatkan, kävelleet saaren kärkeen, nauttineet eväänsä, ihailleet hienoa merimaisemaa sekä Pohjois-Amerikan vanhinta majakkaa - ja lähteneet etsimään vessaa, niinkuin lasten kanssa aina tapana on. Pikku-O oli käyttäytynyt hyvin ja rauhallisesti. Alkuun hän käyttäytyi hyvin minunkin kanssani, mutta sitten tapahtui jotain, ja Pikku-O muuttui 'vitsikkääksi', hyväntuulisen uhmakkaaksi kolmevuotiaaksi. Huoh! Lauttamatka takaisin Bostonin keskustaan oli kuitenkin jälleen mukava, ja pikkuinen istui sylissäni rauhassa katsoen ja kommentoiden kaikenlaista näkemäänsä. Erityisesti ylilentäneet Boston Logan:in lentokoneet kiinnostivat. Niitä riittikin - Loganille laskeutuu ruuhka-aikaan lentokone joka 90. sekunti.
Lautta oli puolisen tuntia myöhässä, joten lähdin kieli vyön alla polkemaan kohti Newtonia. T ja Pikku-O puksuttivat ruuhkametrolla. Olimme jo lähdössä koululta, kun he vasta saapuivat Newton Highlands:in pysäkille. Pyöräily on kyllä ykkösjuttu. Ainakin hyvällä kelillä ja toimivalla pyörällä. Eli aika harvoin.
Koulu loppui tänään. Reput olivat täynnä kaikenlaista vuoden aikana tuotettua. Vuodessa ehtii paljon. Mihin nämä kaikki oikein laitetaan?
Lähdin perään seuraavalla lautalla, ja tapasin iloisen isän ja pikkuisen pojan Georges Island-saaren ulkomeren puoleisella rannalla. Yhdessä he olivat matkanneet puolen tunnin lauttamatkan, kävelleet saaren kärkeen, nauttineet eväänsä, ihailleet hienoa merimaisemaa sekä Pohjois-Amerikan vanhinta majakkaa - ja lähteneet etsimään vessaa, niinkuin lasten kanssa aina tapana on. Pikku-O oli käyttäytynyt hyvin ja rauhallisesti. Alkuun hän käyttäytyi hyvin minunkin kanssani, mutta sitten tapahtui jotain, ja Pikku-O muuttui 'vitsikkääksi', hyväntuulisen uhmakkaaksi kolmevuotiaaksi. Huoh! Lauttamatka takaisin Bostonin keskustaan oli kuitenkin jälleen mukava, ja pikkuinen istui sylissäni rauhassa katsoen ja kommentoiden kaikenlaista näkemäänsä. Erityisesti ylilentäneet Boston Logan:in lentokoneet kiinnostivat. Niitä riittikin - Loganille laskeutuu ruuhka-aikaan lentokone joka 90. sekunti.
Lautta oli puolisen tuntia myöhässä, joten lähdin kieli vyön alla polkemaan kohti Newtonia. T ja Pikku-O puksuttivat ruuhkametrolla. Olimme jo lähdössä koululta, kun he vasta saapuivat Newton Highlands:in pysäkille. Pyöräily on kyllä ykkösjuttu. Ainakin hyvällä kelillä ja toimivalla pyörällä. Eli aika harvoin.
Koulu loppui tänään. Reput olivat täynnä kaikenlaista vuoden aikana tuotettua. Vuodessa ehtii paljon. Mihin nämä kaikki oikein laitetaan?
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Ulkoilua - ja jälkikirjoituksena lasten todistukset
Olimme kolumbialaisen G:n ja italialaisen A:n kanssa picnicillä Charles Riverin rannalla, lähellä Esplanadea koko sunnuntai-iltapäivän. Aurinko paistoi kauniisti ja leppeä tuulenvire teki olosta oikein miellyttävää. Jopa niin miellyttävää, että kuin huomaamatta kasvot paloivat ja suolapitoisen ruoan yhdistäminen liian vähäiseen juomiseen sai kropan turpoamaan melkein viiden paunan verran. Uskomatonta, mutta totta! Onneksi tämä kertymä lähti tänään helpohkosti pois, muuten voisi hieman harmittaa.
Lapsillakin meni mukavasti, sillä loistavan sattuman johdosta melkein viereemme parkkeerasi Bostonin kaupungin ostama lasten (ja aikuistenkin) viihtymisestä huolehtiva firma, "Sunday Fun in the Park". Tarjolla oli erilaisia pomppueläimiä, pelejä, palloja ym. Oli hauska nähdä, kuinka erityisesti Iso-O ja Pikku-O pomppivat ympäriinsä valtaisilla loikilla muiden lasten joukossa. Molemmille löytyi kokoon sopivat "donkey"t, ja Pikku-O jopa sai intensiivisen riidan aikaiseksi yhtä innokkaan pikkupojan kanssa, eikä riita ratkennut ennenkuin T meni hieman avustamaan Pikku-O:ta pussihyppelyn ihmeelliseen maailmaan. Kun lapset viihtyvät, on aikuisillakin helpompaa.
Kotiinlähtiessämme oli vielä kuuma, joten käväisimme hakemassa uimapuvut ja painelimme perinteiselle rannallemme. Sitten ei ollutkaan enää ihan niin kuuma, joten jäin suosiolla katsomaan, kuinka innokkaasti muut uivat. Lapset ovat hauskoja, kun ei heitä juurikaan tunnu haittaavan, vaikka huulet ovat sinisenä ja koko kroppa tärisee kylmyydestä. Nukkumaanmeno meni hieman turhan myöhäiseksi, mutta hyvä mieli taisi jäädä kaikille.
E pääsi uimaan tänäänkin, sillä luokkabileet nro 2 oli järjestetty yhden luokkakaverin hieman suuremmassa kodissa. Alakerrassa oli melkein täysimittainen koripallo/sählykenttä, ja ulkona suuri uima-allas. Meilläkin on - öö - kellari. Ja ulkona on siirrettävä, kylmällä vedellä täytettävä muovinen 1 mx1 m lasten kahluuallas (Sitä ei onneksi ole vielä pyydetty täytettäväksi. Viime kesänä meni alle kymmenen minuuttia ennenkuin allas oli täynnä hiekkaa, lehtiä, keppejä ym). Kuinkahan helppo sellainen iso ulkoilma-allas on pitää puhtaana? Meillä se ainakin olisi haastavaa. Mutta, hienoa, että E pääsi sellaista testaamaan itselleen parhaassa seurassa, ja joku muu hoitaa sen siivoamisen.
Itse harrastin tänään oikeaa HC-urheilua, kun olin putsannut pyörästäni kaikki ketjuöljyt pois, enkä lisännyt tilalle yhtään. Narinaa, nirinää, puhinaa ja huohotusta kuului paljon, kun kirskutin paita märkänä edestakaisin töihin ja takaisin. Suihkun jälkeen oli kuitenkin jo mukavan rento olo ottaa vastaan koulusta kotiin saapuva väki. Mukana olivat todistukset, jotka jouhevasti jälkikirjoitukseen siirtyen liitän alle kiinnostuneiden tiedoksi.
Molempien numerot olivat pääosin 3 (=demonstrates targeted degree of proficiency), mutta mukana oli jo muutama numero nelonenkin (4=consistently exceeds standards). Numeroiden, joita oli melkein kahdeksankymmentä(!), jälkeen oli opettajan sanallinen arvio.
E:n luokanopettajan arvio:
Social:
It has truly been a pleasure to have E in my class this year! E came to school everyday with a positive attitude and ready to learn. He was enthusiastic about everything we learned this year and always strived to do his best work. E was friendly and inclusive to everyone in the classroom. He now displays strong English social skills. Kids enjoy working with E, and they especially like his funny dance moves!
Academic:
E has continues to make progress in all subject areas this semester. E has curiosity of the world around him, and reads a great number of non-fiction books. He is full of information on all topics! E has a great expression and fluency when he reads, and is learning to figure out difficult vocabulary by using different reading strategies. I have been impressed with E's writing this semester! E now adds an appropriate amount of details in his writing, and makes sure to write in sequence. He especially enjoyed our non-fiction unit when he researched the buffalo! He seems to respond better to writing pieces that are structured and systematic. In math, E was an impressive math student. He enjoyes math challenges and can clearly explain his thinking with words and pictures for any math topic!
E is well prepared for third grade! Enjoy your summer!
Iso-O:n luokanopettajien arvio:
Iso-O loves to share her thoughts and ideas with both her peers and teachers. She understands how to function as part of a group and is able to work well in cooperative groups. Iso-O puts 110% into her work but also finds time to develop nice friendships. Iso-O does a beutiful job using context to infer the meaning of new vocabulary words. She is also able to self-advocate when she needs clarification. She is a joy to have in class.
Iso-O's reading abilities are very solid. She reads text above grade level with ease and fluency. She identifies more than 20 sight words and her phonics skills are wuite solid. Iso-O retells books with ease and includes great detail! Iso-O's literacy skills transfer into her daily writing. She is an independent and confident writer. Iso-O is a strong matematician. She understands nubers conceptually and is able to easily solve mathematical problems.
We will miss Iso-O and wish her a fabulous year in First Grade.
Molemmat ovat vielä saaneet englanninkielen erityisopetusta, E kaksi kertaa viikossa, Iso-O kolme. Massachusetts järjestää joka vuosi lakisääteisen kielikokeen englantia toisena kielenä opiskeleville koululaisille, ja siinä mitataan lukemista, kirjoittamista, kuullun ymmärtämistä ja puhumista. E ja Iso-O tekivät saman testin (K-2). Aika epäreilua Iso-O:lle, sillä häntä verrattiin samaan porukkaan E:n kanssa. E on tämän testin mukaan jo saavuttanut tason 5 (eli samantasoisen kielitaidon kuin syntyperäiset K-2 luokkalaiset) lukemisessa ja kirjoittamisessa ja lähestyy tasoa 5 kuullun ymmärtämisessä ja puhumisessa. Iso-O on keskimäärin tasolla 3, mutta kirjoittamisessa hänkin lähestyy tasoa 5, vaikka siis vertailukohtana olivat K-2 luokkalaiset. Hyvä Iso-O!
Tämän lakisääteisen testin lisäksi koulun omat englanninopettajat arvioivat oppilaitaan, nyt verraten omiin ikätovereihin. Samat neljä osa-aluetta olivat arvioinnin alla. Molemmat olivat melkein kaikissa osioissa ikätovereiden tasoisia. Jee. Pitäisiköhän minunkin aloittaa Elementary Schoolin oppilaana?
E:n englanninopettajan sanallinen arvio:
E's English skill have soared over the past 2 years of his schooling here in America. He works very well with his peers increasing his social language overall. E meets with ELL (=English Language Learners) teachers 2 times per week working specifically on increasing familiarity with academic language and honing his writing skills. He is an avid writer who can construct complex sentences using a variety of vocabulary. E's report on the water buffalo is a good example of the kind of learning experience for which he can use ELL support. For some parts of this report, E learned how to use root words to decode complex vocabulary and how to write what he learned in his "own words". We will assess E in the fall to determine next steps for his English learning and wish him a wonderful summer!
Iso-O:n englanninopettajan arvio:
Iso-O's English has blossomed this term and is approximating that of her native English speaking peers. She receives in class support during workboard, writing, and sometimes math. During these times, Iso-O displays confidence in both reading, writing and speaking the language she needs to work effectively. We will continue to offer ELL services to Iso-O in 1st grade and will evaluate her needs as she adjusts to the new challenges she will face next year. We wish Iso-O a wonderful summer!
Siinä jälleen vahvaa todistusta lastemme erinomaisuudesta. Uskoo ken haluaa.
Lapsillakin meni mukavasti, sillä loistavan sattuman johdosta melkein viereemme parkkeerasi Bostonin kaupungin ostama lasten (ja aikuistenkin) viihtymisestä huolehtiva firma, "Sunday Fun in the Park". Tarjolla oli erilaisia pomppueläimiä, pelejä, palloja ym. Oli hauska nähdä, kuinka erityisesti Iso-O ja Pikku-O pomppivat ympäriinsä valtaisilla loikilla muiden lasten joukossa. Molemmille löytyi kokoon sopivat "donkey"t, ja Pikku-O jopa sai intensiivisen riidan aikaiseksi yhtä innokkaan pikkupojan kanssa, eikä riita ratkennut ennenkuin T meni hieman avustamaan Pikku-O:ta pussihyppelyn ihmeelliseen maailmaan. Kun lapset viihtyvät, on aikuisillakin helpompaa.
Kotiinlähtiessämme oli vielä kuuma, joten käväisimme hakemassa uimapuvut ja painelimme perinteiselle rannallemme. Sitten ei ollutkaan enää ihan niin kuuma, joten jäin suosiolla katsomaan, kuinka innokkaasti muut uivat. Lapset ovat hauskoja, kun ei heitä juurikaan tunnu haittaavan, vaikka huulet ovat sinisenä ja koko kroppa tärisee kylmyydestä. Nukkumaanmeno meni hieman turhan myöhäiseksi, mutta hyvä mieli taisi jäädä kaikille.
E pääsi uimaan tänäänkin, sillä luokkabileet nro 2 oli järjestetty yhden luokkakaverin hieman suuremmassa kodissa. Alakerrassa oli melkein täysimittainen koripallo/sählykenttä, ja ulkona suuri uima-allas. Meilläkin on - öö - kellari. Ja ulkona on siirrettävä, kylmällä vedellä täytettävä muovinen 1 mx1 m lasten kahluuallas (Sitä ei onneksi ole vielä pyydetty täytettäväksi. Viime kesänä meni alle kymmenen minuuttia ennenkuin allas oli täynnä hiekkaa, lehtiä, keppejä ym). Kuinkahan helppo sellainen iso ulkoilma-allas on pitää puhtaana? Meillä se ainakin olisi haastavaa. Mutta, hienoa, että E pääsi sellaista testaamaan itselleen parhaassa seurassa, ja joku muu hoitaa sen siivoamisen.
Itse harrastin tänään oikeaa HC-urheilua, kun olin putsannut pyörästäni kaikki ketjuöljyt pois, enkä lisännyt tilalle yhtään. Narinaa, nirinää, puhinaa ja huohotusta kuului paljon, kun kirskutin paita märkänä edestakaisin töihin ja takaisin. Suihkun jälkeen oli kuitenkin jo mukavan rento olo ottaa vastaan koulusta kotiin saapuva väki. Mukana olivat todistukset, jotka jouhevasti jälkikirjoitukseen siirtyen liitän alle kiinnostuneiden tiedoksi.
Molempien numerot olivat pääosin 3 (=demonstrates targeted degree of proficiency), mutta mukana oli jo muutama numero nelonenkin (4=consistently exceeds standards). Numeroiden, joita oli melkein kahdeksankymmentä(!), jälkeen oli opettajan sanallinen arvio.
E:n luokanopettajan arvio:
Social:
It has truly been a pleasure to have E in my class this year! E came to school everyday with a positive attitude and ready to learn. He was enthusiastic about everything we learned this year and always strived to do his best work. E was friendly and inclusive to everyone in the classroom. He now displays strong English social skills. Kids enjoy working with E, and they especially like his funny dance moves!
Academic:
E has continues to make progress in all subject areas this semester. E has curiosity of the world around him, and reads a great number of non-fiction books. He is full of information on all topics! E has a great expression and fluency when he reads, and is learning to figure out difficult vocabulary by using different reading strategies. I have been impressed with E's writing this semester! E now adds an appropriate amount of details in his writing, and makes sure to write in sequence. He especially enjoyed our non-fiction unit when he researched the buffalo! He seems to respond better to writing pieces that are structured and systematic. In math, E was an impressive math student. He enjoyes math challenges and can clearly explain his thinking with words and pictures for any math topic!
E is well prepared for third grade! Enjoy your summer!
Iso-O:n luokanopettajien arvio:
Iso-O loves to share her thoughts and ideas with both her peers and teachers. She understands how to function as part of a group and is able to work well in cooperative groups. Iso-O puts 110% into her work but also finds time to develop nice friendships. Iso-O does a beutiful job using context to infer the meaning of new vocabulary words. She is also able to self-advocate when she needs clarification. She is a joy to have in class.
Iso-O's reading abilities are very solid. She reads text above grade level with ease and fluency. She identifies more than 20 sight words and her phonics skills are wuite solid. Iso-O retells books with ease and includes great detail! Iso-O's literacy skills transfer into her daily writing. She is an independent and confident writer. Iso-O is a strong matematician. She understands nubers conceptually and is able to easily solve mathematical problems.
We will miss Iso-O and wish her a fabulous year in First Grade.
Molemmat ovat vielä saaneet englanninkielen erityisopetusta, E kaksi kertaa viikossa, Iso-O kolme. Massachusetts järjestää joka vuosi lakisääteisen kielikokeen englantia toisena kielenä opiskeleville koululaisille, ja siinä mitataan lukemista, kirjoittamista, kuullun ymmärtämistä ja puhumista. E ja Iso-O tekivät saman testin (K-2). Aika epäreilua Iso-O:lle, sillä häntä verrattiin samaan porukkaan E:n kanssa. E on tämän testin mukaan jo saavuttanut tason 5 (eli samantasoisen kielitaidon kuin syntyperäiset K-2 luokkalaiset) lukemisessa ja kirjoittamisessa ja lähestyy tasoa 5 kuullun ymmärtämisessä ja puhumisessa. Iso-O on keskimäärin tasolla 3, mutta kirjoittamisessa hänkin lähestyy tasoa 5, vaikka siis vertailukohtana olivat K-2 luokkalaiset. Hyvä Iso-O!
Tämän lakisääteisen testin lisäksi koulun omat englanninopettajat arvioivat oppilaitaan, nyt verraten omiin ikätovereihin. Samat neljä osa-aluetta olivat arvioinnin alla. Molemmat olivat melkein kaikissa osioissa ikätovereiden tasoisia. Jee. Pitäisiköhän minunkin aloittaa Elementary Schoolin oppilaana?
E:n englanninopettajan sanallinen arvio:
E's English skill have soared over the past 2 years of his schooling here in America. He works very well with his peers increasing his social language overall. E meets with ELL (=English Language Learners) teachers 2 times per week working specifically on increasing familiarity with academic language and honing his writing skills. He is an avid writer who can construct complex sentences using a variety of vocabulary. E's report on the water buffalo is a good example of the kind of learning experience for which he can use ELL support. For some parts of this report, E learned how to use root words to decode complex vocabulary and how to write what he learned in his "own words". We will assess E in the fall to determine next steps for his English learning and wish him a wonderful summer!
Iso-O:n englanninopettajan arvio:
Iso-O's English has blossomed this term and is approximating that of her native English speaking peers. She receives in class support during workboard, writing, and sometimes math. During these times, Iso-O displays confidence in both reading, writing and speaking the language she needs to work effectively. We will continue to offer ELL services to Iso-O in 1st grade and will evaluate her needs as she adjusts to the new challenges she will face next year. We wish Iso-O a wonderful summer!
Siinä jälleen vahvaa todistusta lastemme erinomaisuudesta. Uskoo ken haluaa.
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Kupit
Tämän kirjoituksen aihe on kuppi. Arvaatte varmasti kupeista suurimman, mutta jätämme sen viimeiseksi. Aloitetaan pienemmistä.
E pääsi Aftercare-ryhmänsä kanssa Schoolbus:in kuljettamana Marlborough:iin pelaamaan minigolfia. Oli ollut mukavaa - arvatenkin. "Oikeassa golfissa ei kyllä saisi palloa yhdellä lyönnillä kuppiin", sanoi E ylpeänä omasta suorituksestaan. Jouduin korjaamaan väärinkäsityksen toteamalla, että Paappa onnistui siinä elämänsä aikana uskomattomat kolme kertaa. "Olisi mukava mennä sinne joskus uudestaan", jatkoi E hetken tätä tosiasiaa ihmeteltyään.
Toinen kuppi kallistui luokkajuhlissa kaverin luona. Koko luokka oli kutsuttu, ja tarjoiluista huolehti PTO. E oli päätynyt parsakaalijuustopizzaan. Ainoana sitä oli hänen kanssaan ottanut opettaja - muille maistui salamipizza. E on ihanan varma omasta itsestään, toiveistaan ja suunnitelmistaan. Helpompihan sitä olisi ottaa samaa kuin muutkin, eikä erottua porukasta millään tavalla. Hauskaa oli ollut näissä keskipäivän kekkereissä. Ja seuraavat juhlat ovat tiedossa jo maanantaina.
Oma kuppini tuli täyteen polkupyörän kanssa torstaina. Eturenkaan vanne halkesi ja teki pyöräilystä käytännössä mahdotonta. Ongelmia on tämän(kin) pyörän kanssa ollut riittävästi; vaihteet menivät talven suolauksen johdosta jo kuukausia sitten, eikä jarrujen heikko laatu ole erityisemmin ollut avuksi. "Opportunity wasted", sanoi T vitsillä, kun kerroin, kuinka helpolla olin Yhdysvaltain armeijan päästänyt törmättyäni valliin. "Life threatening situation and potentially life threatening injuries", niinhän sen kyvykäs lakimies olisi voinut vääntää. No. Korvauksia ei ole luvassa. Monitaitoinen mieheni laittoi pyörän kuntoon, ja nyt sillä taas voi (jotenkuten) ajaa.
Ja sitten siihen Kuppiin. Me ja yli miljoona muuta ihmistä halusimme nähdä Stanley Cup-pokaalin livenä, kun siihen mahdollisuus kerran tarjottiin. T:lla oli harmillisesti lukupiiri aamupäivästä juuri samaan aikaan, joten lähdin pikkuväen kanssa nelistään. Mahduimme metroon viimeisinä ihmisinä. Kylkikyljessä matkustimme matkan keskustaan. Pikku-O sai istumapaikan kahden teinipojan välistä, ja käytti tilanteen täydellisesti hyväkseen luoden hyväntuulisen suhteen molempiin. Yllättävän hyvällä tuulella liian täydessä metrossa olivat kaikki. Ainoastaan Iso-O harmitteli:"This is the worst day ever!", mutta näihin kommentteihin meillä on jo totuttu, joten hienosti pääsimme perille.
Boston Common:issa oli väkeä. Pientä toivoakaan ei ollut päästä paraatin kulkureitin viereen, joten jäimme suosiolla hieman kauemmaksi. Jotta olisi saanut tienvieruspaikan, olisi pitänyt olla ahkerana paikalla jo edellisenä päivänä, mikä ei luonnollisesti tällä porukalla olisi toiminut. E löysi meille hyvän patsaan, jonka jalustalla seisomalla saimme oikein hyvän näkymän. Pitkäksihän se odottaminen lapsille tuli, mutta ainakin E ja minä olimme melkoisen otettuja bongatessamme viimein sen odottamamme. Parin kymmenen metrin päästä ei kovin loistavia valokuvia tullut, mutta nähty se nyt on - the Stanley Cup.
T oli pyöräillyt heti lukupiirinsä jälkeen Copley Squarelle eli paikkaan, johon paraati päättyi, mutta oli myöhästynyt. Ihmisiä oli kuitenkin ollut vielä niin paljon liikkeellä, että kotimatka oli hänelläkin kestänyt. Me pääsimme olosuhteen huomioon ottaen kohtuullisen kivuttomasti jälleen täpötäydessä metrossa - tällä kertaa istuen koko porukka. Kotona jatkoimme amerikkalaishenkistä päiväämme grillaamalla hotdog:eja, juomalla CocaColaa ja siivoamalla yhdessä automme. Lapset saatiin viimein nukkumaan, ja nyt katsomme T:n kanssa yhdessä televisiosta Bondia. Kupissa on Samuel Adams-olut.
E pääsi Aftercare-ryhmänsä kanssa Schoolbus:in kuljettamana Marlborough:iin pelaamaan minigolfia. Oli ollut mukavaa - arvatenkin. "Oikeassa golfissa ei kyllä saisi palloa yhdellä lyönnillä kuppiin", sanoi E ylpeänä omasta suorituksestaan. Jouduin korjaamaan väärinkäsityksen toteamalla, että Paappa onnistui siinä elämänsä aikana uskomattomat kolme kertaa. "Olisi mukava mennä sinne joskus uudestaan", jatkoi E hetken tätä tosiasiaa ihmeteltyään.
Toinen kuppi kallistui luokkajuhlissa kaverin luona. Koko luokka oli kutsuttu, ja tarjoiluista huolehti PTO. E oli päätynyt parsakaalijuustopizzaan. Ainoana sitä oli hänen kanssaan ottanut opettaja - muille maistui salamipizza. E on ihanan varma omasta itsestään, toiveistaan ja suunnitelmistaan. Helpompihan sitä olisi ottaa samaa kuin muutkin, eikä erottua porukasta millään tavalla. Hauskaa oli ollut näissä keskipäivän kekkereissä. Ja seuraavat juhlat ovat tiedossa jo maanantaina.
Oma kuppini tuli täyteen polkupyörän kanssa torstaina. Eturenkaan vanne halkesi ja teki pyöräilystä käytännössä mahdotonta. Ongelmia on tämän(kin) pyörän kanssa ollut riittävästi; vaihteet menivät talven suolauksen johdosta jo kuukausia sitten, eikä jarrujen heikko laatu ole erityisemmin ollut avuksi. "Opportunity wasted", sanoi T vitsillä, kun kerroin, kuinka helpolla olin Yhdysvaltain armeijan päästänyt törmättyäni valliin. "Life threatening situation and potentially life threatening injuries", niinhän sen kyvykäs lakimies olisi voinut vääntää. No. Korvauksia ei ole luvassa. Monitaitoinen mieheni laittoi pyörän kuntoon, ja nyt sillä taas voi (jotenkuten) ajaa.
Ja sitten siihen Kuppiin. Me ja yli miljoona muuta ihmistä halusimme nähdä Stanley Cup-pokaalin livenä, kun siihen mahdollisuus kerran tarjottiin. T:lla oli harmillisesti lukupiiri aamupäivästä juuri samaan aikaan, joten lähdin pikkuväen kanssa nelistään. Mahduimme metroon viimeisinä ihmisinä. Kylkikyljessä matkustimme matkan keskustaan. Pikku-O sai istumapaikan kahden teinipojan välistä, ja käytti tilanteen täydellisesti hyväkseen luoden hyväntuulisen suhteen molempiin. Yllättävän hyvällä tuulella liian täydessä metrossa olivat kaikki. Ainoastaan Iso-O harmitteli:"This is the worst day ever!", mutta näihin kommentteihin meillä on jo totuttu, joten hienosti pääsimme perille.
Boston Common:issa oli väkeä. Pientä toivoakaan ei ollut päästä paraatin kulkureitin viereen, joten jäimme suosiolla hieman kauemmaksi. Jotta olisi saanut tienvieruspaikan, olisi pitänyt olla ahkerana paikalla jo edellisenä päivänä, mikä ei luonnollisesti tällä porukalla olisi toiminut. E löysi meille hyvän patsaan, jonka jalustalla seisomalla saimme oikein hyvän näkymän. Pitkäksihän se odottaminen lapsille tuli, mutta ainakin E ja minä olimme melkoisen otettuja bongatessamme viimein sen odottamamme. Parin kymmenen metrin päästä ei kovin loistavia valokuvia tullut, mutta nähty se nyt on - the Stanley Cup.
T oli pyöräillyt heti lukupiirinsä jälkeen Copley Squarelle eli paikkaan, johon paraati päättyi, mutta oli myöhästynyt. Ihmisiä oli kuitenkin ollut vielä niin paljon liikkeellä, että kotimatka oli hänelläkin kestänyt. Me pääsimme olosuhteen huomioon ottaen kohtuullisen kivuttomasti jälleen täpötäydessä metrossa - tällä kertaa istuen koko porukka. Kotona jatkoimme amerikkalaishenkistä päiväämme grillaamalla hotdog:eja, juomalla CocaColaa ja siivoamalla yhdessä automme. Lapset saatiin viimein nukkumaan, ja nyt katsomme T:n kanssa yhdessä televisiosta Bondia. Kupissa on Samuel Adams-olut.
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Boston Bruins voitti!
Boston Bruins voitti Stanley Cup:in selkein numeroin seitsemännessä ja ratkaisevassa ottelussa ensimmäisen kerran 39 vuoteen. Vaikka en itse enää teinivuosien jälkeen ole jääkiekkofani ollutkaan, on ollut kiintoisaa seurata tilanteen kehittymistä näin lähietäisyydeltä. Ja pakkohan se on tunnustaa, että tunnelma on osittain kaapannut mukaansa. Enhän muuten olisi istunut niin monta iltaa television äärellä kynsiä jännityksen vuoksi pureskellen. Kannatti siis valvoa tänäänkin (tai oikeastaan nimenomaan tänään), E:kin, vaikka huomenna varmasti väsyttää koulussa. Nukkumaan olisi pitänyt mennä heti pelin jälkeen, mutta yllättäen T kaappasi E:n mukaansa, ja lähtivät mokomat vielä käymään läheisessä urheiluvälinekaupassa, joka oli luvannut avata ovensa yöllä, mikäli Bruins voittaa. Odotan tosin mielenkiinnolla, miksi sinne kauppaan piti nyt yöllä lähteä, kun lähtivät niin salakavalasti.
Onhan meillä toki jotain muutakin tapahtunut. Voitonjuhlien kaikuessa taustalla yritän muutamaa niistä palautella mieleeni.
Sunnuntaina lähdimme koko porukan voimin kohti läheistä kenttää baseball-mailat ja -pallot matkassa. Kuului kova napsahdus. Pyöräkärryn kiinnitysosa napsahti poikki ja rikkoi samalla muutaman pinnan T:n takarenkaasta. Muutos suunnitelmaan. Pikku-O 'pyöräili' ja muut kävelivät T:n hakiessa samalla auton kotoa. Mutta lähikentällä olikin ottelu menossa ja muutenkin koko Newton Highlandsin alue oli täynnä porukkaa. Oli "Village Day", eikä autolla päässyt mihinkään. Pienen kiertelyhetken jälkeen hyppäsimme kaikki autoon, ja ajoimme paljon isommalle ja hienommalle kentälle. Siellä saimme koko baseball-kentän käyttöömme. T on alkanut syöttää baseball-tyylillä metrien päästä lyöjää, ja kuin ihmeen kaupalla erityisesti E on alkanut niihin mukavasti osua. Itsekin osuin kerran - yrityksiä oli jokunen enemmän..
Virallisten asioiden hoitamisen kanssa meinaa välillä hermo kiristyä. Osaisipa sitä vain ottaa ihan rauhallisesti, vaikka byrokratian rattaa niin ruosteiset ovatkin. Vaan kun ei osaa. Hermostuin oikein kunnolla, kun ryhdyin laatimaan jo kolmannen kerran uutta viisumihakemusta itselleni ja huomasin kriittisellä hetkellä, että sairaalan kansainvälinen toimisto oli lähettänyt minulle viisumitodistuksen väärillä päivämäärillä. Tilanne ratkesi muutaman kohteliaan, mutta varsin viileäsävyisen sähköpostiviestin jälkeen, ja olen saamassa uuden todistuksen lähipäivinä. Mutta jälleen kerran ylimääräistä säätämistä. Ehdin jo miettiä sitäkin vaihtoehtoa, etten saa sopivaa haastatteluaikaa järjestettyä, mutta tämä onneksi osoittautui turhaksi huoleksi.
Lapsilla on mennyt mukavammin. Pikku-O on ollut lomalla, ja leikkinyt itsekseen pitkiä pätkiä lastenhuoneessa, ja siivonnut sitten jälkensä hienosti. Pieni virhearvio hänellä kuitenkin oli käynyt. Vihreä tussi oli ollut liian houkutteleva, ja nyt lakanassa ja matossa sekä Pikku-O:n keholla on monenlaisia kiekuroita ikuistettuina. Episodi oli sen verran vahvahenkinen hänelle itsellekin, että puolentoista vuoden tauon jälkeen hän otti välittömästi kahden tunnin päiväunet. Peitto oli mennyt pään yli ja nopeasti oli alkanut kuulua rauhallinen tuhina.
Iso-O on saanut loistaa esiintyjänä. Tiistaiaamuna T ja Pikku-O osallistuivat Kindergarten-konserttiin, ja tänään keskiviikkona kävimme kaikki katsomassa Iso-O:n tanssikerhon esitystä. Tanssikerho - tai oikeammin "Dance Club" - on osa Aftercare-ohjelmaa, ja on ollut yksi Iso-O:n lempijutuista. Esityksen ohjelmassa oli muutamalla rivillä kerrottu tanssijoista, ja Iso-O:n kohta alkoi sanoilla:"Iso-O is a fantastic dancer". Ja täytyy sanoa, että vaikka ihan samaan hehkutukseen en yhtyisikään, oli ihana nähdä hänet esityksen huippukohdan pääesiintyjänä yhdessä toisen tytön kanssa.
T ja E tulivat takaisin. Kauppa oli ollut täynnä iloista porukkaa. Mukaan oli tarttunut lippis ja T-paita, mutta viralliset voittolippikset ovat tulossa vasta huomisaamuna, joten niitä 'täytyy' sitten käydä sieltä vielä uudelleen kyselemässä. Kyllähän T ehtii - huomiselle hänellä on vain 1300 sivun luku-urakka tiedossa.
Onhan meillä toki jotain muutakin tapahtunut. Voitonjuhlien kaikuessa taustalla yritän muutamaa niistä palautella mieleeni.
Sunnuntaina lähdimme koko porukan voimin kohti läheistä kenttää baseball-mailat ja -pallot matkassa. Kuului kova napsahdus. Pyöräkärryn kiinnitysosa napsahti poikki ja rikkoi samalla muutaman pinnan T:n takarenkaasta. Muutos suunnitelmaan. Pikku-O 'pyöräili' ja muut kävelivät T:n hakiessa samalla auton kotoa. Mutta lähikentällä olikin ottelu menossa ja muutenkin koko Newton Highlandsin alue oli täynnä porukkaa. Oli "Village Day", eikä autolla päässyt mihinkään. Pienen kiertelyhetken jälkeen hyppäsimme kaikki autoon, ja ajoimme paljon isommalle ja hienommalle kentälle. Siellä saimme koko baseball-kentän käyttöömme. T on alkanut syöttää baseball-tyylillä metrien päästä lyöjää, ja kuin ihmeen kaupalla erityisesti E on alkanut niihin mukavasti osua. Itsekin osuin kerran - yrityksiä oli jokunen enemmän..
Virallisten asioiden hoitamisen kanssa meinaa välillä hermo kiristyä. Osaisipa sitä vain ottaa ihan rauhallisesti, vaikka byrokratian rattaa niin ruosteiset ovatkin. Vaan kun ei osaa. Hermostuin oikein kunnolla, kun ryhdyin laatimaan jo kolmannen kerran uutta viisumihakemusta itselleni ja huomasin kriittisellä hetkellä, että sairaalan kansainvälinen toimisto oli lähettänyt minulle viisumitodistuksen väärillä päivämäärillä. Tilanne ratkesi muutaman kohteliaan, mutta varsin viileäsävyisen sähköpostiviestin jälkeen, ja olen saamassa uuden todistuksen lähipäivinä. Mutta jälleen kerran ylimääräistä säätämistä. Ehdin jo miettiä sitäkin vaihtoehtoa, etten saa sopivaa haastatteluaikaa järjestettyä, mutta tämä onneksi osoittautui turhaksi huoleksi.
Lapsilla on mennyt mukavammin. Pikku-O on ollut lomalla, ja leikkinyt itsekseen pitkiä pätkiä lastenhuoneessa, ja siivonnut sitten jälkensä hienosti. Pieni virhearvio hänellä kuitenkin oli käynyt. Vihreä tussi oli ollut liian houkutteleva, ja nyt lakanassa ja matossa sekä Pikku-O:n keholla on monenlaisia kiekuroita ikuistettuina. Episodi oli sen verran vahvahenkinen hänelle itsellekin, että puolentoista vuoden tauon jälkeen hän otti välittömästi kahden tunnin päiväunet. Peitto oli mennyt pään yli ja nopeasti oli alkanut kuulua rauhallinen tuhina.
Iso-O on saanut loistaa esiintyjänä. Tiistaiaamuna T ja Pikku-O osallistuivat Kindergarten-konserttiin, ja tänään keskiviikkona kävimme kaikki katsomassa Iso-O:n tanssikerhon esitystä. Tanssikerho - tai oikeammin "Dance Club" - on osa Aftercare-ohjelmaa, ja on ollut yksi Iso-O:n lempijutuista. Esityksen ohjelmassa oli muutamalla rivillä kerrottu tanssijoista, ja Iso-O:n kohta alkoi sanoilla:"Iso-O is a fantastic dancer". Ja täytyy sanoa, että vaikka ihan samaan hehkutukseen en yhtyisikään, oli ihana nähdä hänet esityksen huippukohdan pääesiintyjänä yhdessä toisen tytön kanssa.
T ja E tulivat takaisin. Kauppa oli ollut täynnä iloista porukkaa. Mukaan oli tarttunut lippis ja T-paita, mutta viralliset voittolippikset ovat tulossa vasta huomisaamuna, joten niitä 'täytyy' sitten käydä sieltä vielä uudelleen kyselemässä. Kyllähän T ehtii - huomiselle hänellä on vain 1300 sivun luku-urakka tiedossa.
lauantai 11. kesäkuuta 2011
Vierailu virkistää
Saimme suomalaisperheen iloksemme keskiviikkoiltana ja monien vaiheiden jälkeen lähetimme heidät jälleen matkaan lauantaiaamuna "American Pancake"-aamupalan jälkeen. Hieman lapsia harmitti, kun illat olivat heidän kannaltaan niin kovin lyhyitä koulupäivien vuoksi, mutta tuntuivat silti kovasti nauttivan, kun talo oli täynnä monenikäistä porukkaa. T sai ystävästään lenkkiseuraa kahtena päivänä. Pikku-O ihastui itseään 11 vuotta vanhempaan tyttöön, ja seurasi tätä kuin hai laivaa. E ja Iso-O löysivät yhteisen sävelen perheen -04 syntyneen kuopuksen kanssa. Ja itsekin nautin rentouttavasta istumisesta T:n herkkuruokien äärellä hyvässä seurassa. Yhdessä oli myös kiva katsoa perjantaista Bruins-ottelua, vaikka silmäluomia alkoi pikkuväellä selvästi painaa jo alkuvihellyksen aikaan. Vierailut virkistävät - lisää tälläistä, kiitos!
Helteet viimein helpottivat, ja lauantai on kulunut vesisadetta ikkunasta katsellessa, pesukoneiden pyöriessä ja jämäruokaa maistellessa. Aika hyvä jämäruoka kylläkin: pannulla paistettuja leipätikkuja, Parman kinkkua hunajamelonisiivun ympärillä, rucolaa ja basilikaoliiviöljyä alkupalaksi, Anna-Leena Härkösen fetapastapannu pääruoaksi, ja mokka-mustaviinimarjavaahto, vaniljajäätelö sekä Oreo-keksimurut jälkiruoaksi. Ruoan jälkeen menin itse pariksi tunniksi päiväunille (ihanaa), lapset pelasivat puolen tunnin vuoroissa nettipelejä ja T lueskeli. Pienen happihyppelyn jälkeen lapset ohjattiin petiin jo seitsemältä, ja nyt vartti yli seitsemän näyttää siltä, että ratkaisu oli mitä mainioin. Vain kesälomalle jääneen Pikku-O:n hiljainen hyräily kuuluu yläkerrasta.
Helteet viimein helpottivat, ja lauantai on kulunut vesisadetta ikkunasta katsellessa, pesukoneiden pyöriessä ja jämäruokaa maistellessa. Aika hyvä jämäruoka kylläkin: pannulla paistettuja leipätikkuja, Parman kinkkua hunajamelonisiivun ympärillä, rucolaa ja basilikaoliiviöljyä alkupalaksi, Anna-Leena Härkösen fetapastapannu pääruoaksi, ja mokka-mustaviinimarjavaahto, vaniljajäätelö sekä Oreo-keksimurut jälkiruoaksi. Ruoan jälkeen menin itse pariksi tunniksi päiväunille (ihanaa), lapset pelasivat puolen tunnin vuoroissa nettipelejä ja T lueskeli. Pienen happihyppelyn jälkeen lapset ohjattiin petiin jo seitsemältä, ja nyt vartti yli seitsemän näyttää siltä, että ratkaisu oli mitä mainioin. Vain kesälomalle jääneen Pikku-O:n hiljainen hyräily kuuluu yläkerrasta.
keskiviikko 8. kesäkuuta 2011
Hauska juoksu ja puheterapiapalaveri
Maanantai-iltapäivänä kokoonnuimme koko porukan kera E:n ja Iso-O:n koululle kannustamaan molempien juoksukilpailua (1,5 km FunRun koulualueen ympäri). T oli hakenut Pikku-O:n ja odotti minua malttamattomana pyöräkärryn luona päästäkseen ensimmäisenä juoksuun lähteneen E:n kanssa lähtöviivalle. Me kannustimme Pikku-O:n kanssa maaliviivan tietämillä, kun E saapui hieman kärjen jälkeen perille. Mukana juossut T kiirehti takaisin lähtöviivalle tehdäkseen saman matkan uudelleen Iso-O:n kanssa. Iso-O:lla matkaan kului tasan puoli minuuttia E:a enemmän, mutta koska sarjana oli kakkosluokan sijaan Kindergarten, vetäisi matamimme tyttöjen toiselle sijalle, ja sai palkinnoksi lipun jäätelöbaariin. Alkuun hän luuli, että lipulla pääsee kaksi henkilöä ilmaiseksi, ja illan aikana hän mietiskeli moneen otteeseen, kenet hän mukaansa ottaisi. "I have THOUSANDS of friends!!" Kun lopulta selvisi, että vain ostamalla yhden jäätelön saa toisen ilmaiseksi, jäivät mietteet vähemmälle, mukaan kun pitää ottaa maksajakin. Ehkä minut siis kuitenkin kelpuutetaan kaveriksi, vaikka ensimmäiseltä listalta putosinkin heti alkukarsinnoissa.
Pikku-O:n asioiden äärellä oltiin tänään keskiviikkona. Montessori-koulusta mukaan saapui Pikku-O:n opettaja ja erityisopettaja (vaikka tiedossa olikin, että Pikku-O on kahden koulupäivän jälkeen siirtymässä toiseen kouluun), ja Newtonin kunnan puolelta puheterapeutti sekä puheterapiaopiskelija. Kävimme läpi Pikku-O:n tilanteen kuulemalla kaikkia asianosaisia. Alustavana tietona on, että pikkuisimpamme aivot eivät lähetä oikeanlaista informaatiota puheen tuottamiseen tarvittaville kielelle, suulle ja huulille. Tilannetta ryhdytään korjaamaan jo kesällä - heinäkuun ajan Pikku-O pääsee kahdesti viikossa kolmen muun samantyyppisestä vaivasta kärsivän pienen ihmisen kanssa harjoittelemaan, ja ennen Suomi-lomaamme tiedämme, jatkuuko terapia kerran vai kahdesti viikossa syyskuusta eteenpäin.
Alamme helteen meitä hiillostaessa (huomenna taitaapi mennä 100*F eli 38*C rikki) valmistautua suomalaisperheen saapumiseen muutaman tunnin kuluessa. T:n teologiystäväperheen vaimo on ollut kevään New Haven:issä Connecticutissa, ja nyt heillä on tarkoituksena koko perheen voimin tutustua lähiympäristöön, kuten Bostoniin ja Niagaran putouksiin. Vihje: saa tänne muutkin tulla.
Pikku-O:n asioiden äärellä oltiin tänään keskiviikkona. Montessori-koulusta mukaan saapui Pikku-O:n opettaja ja erityisopettaja (vaikka tiedossa olikin, että Pikku-O on kahden koulupäivän jälkeen siirtymässä toiseen kouluun), ja Newtonin kunnan puolelta puheterapeutti sekä puheterapiaopiskelija. Kävimme läpi Pikku-O:n tilanteen kuulemalla kaikkia asianosaisia. Alustavana tietona on, että pikkuisimpamme aivot eivät lähetä oikeanlaista informaatiota puheen tuottamiseen tarvittaville kielelle, suulle ja huulille. Tilannetta ryhdytään korjaamaan jo kesällä - heinäkuun ajan Pikku-O pääsee kahdesti viikossa kolmen muun samantyyppisestä vaivasta kärsivän pienen ihmisen kanssa harjoittelemaan, ja ennen Suomi-lomaamme tiedämme, jatkuuko terapia kerran vai kahdesti viikossa syyskuusta eteenpäin.
Alamme helteen meitä hiillostaessa (huomenna taitaapi mennä 100*F eli 38*C rikki) valmistautua suomalaisperheen saapumiseen muutaman tunnin kuluessa. T:n teologiystäväperheen vaimo on ollut kevään New Haven:issä Connecticutissa, ja nyt heillä on tarkoituksena koko perheen voimin tutustua lähiympäristöön, kuten Bostoniin ja Niagaran putouksiin. Vihje: saa tänne muutkin tulla.
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
Monenlaista urheilua
Urheilimme viikonlopun aikana monella tyylillä. Hiki ei itselleni tullut varsinaisesti missään, mutta mukavaa on ollut.
Lauantaina lastenhoitajamme A:n äiti L tuli kahden nuoremman kaveriksi (A:lla oli Highschoolin Prom Night), kun lähdimme E:n ja T:n kanssa kohti Gillette Stadiumia ja USA-Espanja jalkapallo-ottelua. Liikenne oli aivan tukossa ja etenimme etananvauhtia käytännössä koko matkan. Pelkona oli jopa se, ettemme ehdi nähdä alkupotkua, vaikka lähdimme kotoa melkein kaksi tuntia ennen ko. ajankohtaa. Kun samalle stadionille matkustaa 64.121 ihmistä yhtäaikaa, ei siinä monikaistaiset tiet paljon auta, ja autokin piti jättää parin kilometrin päähän. Pienestä myöhästymispelosta huolimatta ehdimme mainiosti ja istuimme paikoillamme parikymmentä minuuttia etuajassa.
E kannusti viisaasti Espanjaa ja lähti voittajana kotiin Yhdysvaltojen 0-4 häviön vuoksi. T:n kanssa kannustimme asuinmaatamme, jotta oikea jalkapallo saisi täällä hieman paremman jalansijan, mutta olimme peliporukkamme häviäjät. Häviöstä huolimatta tunnelma oli loistava ja keli sattui olemaan jokseenkin täydellinen, joten mikäpä sitä oli katsellessa maailman parasta jalkapalloa. Kotimatka sujui kuunnellen takapenkin yksiäänistä kannustuslaulantaa ja pelistä mukaansaatujen taputushanskojen kopsetta.
E meni melko suoraan nukkumaan, mutta meidän penkkiurheilumme jatkui katsoen televisiosta Canucks-Bruins Stanley Cup-finaalin toista ottelua. Harmillisesti sekin päättyi Bostonin osalta kurjasti, ja ottelusarja on jo 0-2. Seuraavat kaksi ottelua pelataan Bostonissa. Odotan mielenkiinnolla, miten se täällä näkyy; työmatkani kun kulkee TD Gardenin seiniä viistäen.
Sunnuntaiaamupäivänä päätimme hyvän kelin ja lasten innokkuuden vuoksi lähteä pyörähtämään Suomi-koulun kevätjuhlassa Kaleva-majalla Littletonissa, vaikka itse koulunkäynti jäikin osaltamme tänä lukuvuonna kokonaan väliin. Lähdön hetkellä ilmeni, että Iso-O:n uimapuku ei ole missään. Epätodennäköisenä vaihtoehtona muunsimme ajoreittimme kulkemaan Lake Cochituaten kautta (kävimme siellä viikko sitten uimassa), ja sieltähän se uimapuku löytyi, ison puun vierestä, paikasta, johon Iso-O oli sen jättänyt. Ja bonuksena löytyivät uimalasit, jotka Iso-O oli rannalle unohtanut VUOSI sitten.
Pienehköstä mutkasta huolimatta saavuimme juhlaan juuri parahiksi näkemään todistustenjaon sekä laulamaan Suvivirren. Lupaus uimaanpääsemisestä oli lunastettava heti viimeisen nuotin sammuttua, eikä kauan kulunutkaan ennenkuin uimapuvut ja -housut olivat päällä ja kolmikko hiustupsuja myöten pinnan alla. Pikku-O pysyy vielä mukavasti rantavedessä, mutta E ja Iso-O sukeltelevat ja touhuavat huomattavasti syvemmällä. Lasten into siirtyi muihinkin, ja parhaimmillaan vedessä oli yli kymmenen alle kymmenenvuotiasta.
Kotona odotti kompostin tyhjennys - eräänlainen urheilu sekin. Kyseessä ei suinkaan ole mikään Biolan-kompostori vaan kannellinen avokomposti, jonka kannen pesukarhukin saa yksinään auki. Siksi kannen päällä on monta kiveä. Komposti on sen verran pieni, että jo helmi-maaliskuussa jouduimme siirtymään vanhojen roskapönttöjen käyttämiseen varakomposteinamme, ja autotallissamme on haissut vienosti pahalta. Tänään tilanne korjaantui, kun ensin raahasimme vanhan kompostin sisällöstä 3/4 osaa pihamme huonon nurmikon alueelle, ja täytimme sen sitten uudelleen roskapönttöjemme sisällöllä. T kylvi mullaksi muuttuneen kompostijätöksen päälle ruohonsiemenet ja lapset jyräsivät sen tasaiseksi hyppimällä sopivasti siirrellyn uima-altaansa pohjan päällä.
Viikonlopun viimeisimpänä muttei vähäisimpänä urheiluna kävivät T ja E juoksemassa yhdessä meidän peruslenkkimme Coldspring Parkissa. E oli jaksanut hienosti juosta koko 3,8 kilometrin lenkin. Vielä ei toki ole tarkoitus tehdä 8-vuotiaasta T:lle lenkkiseuraa vaan totuttaa hänet huomista FunRun:ia varten (koululla on alueen ympärijuoksu ja picnic huomenna; alueen ympärys on n. 1,5km). Iso-O:kin aikoo juosta, mutta tänään hänellä oli enemmän mielessä pukeutuminen kauniiksi; pääsimme ihailemaan A-kummin tekemään hienoon mekkoon ja helmikoruun pukeutunutta tyttöä, jonka päässä oli luonnonkukkia. Ihanan tyttömäistä!
Lauantaina lastenhoitajamme A:n äiti L tuli kahden nuoremman kaveriksi (A:lla oli Highschoolin Prom Night), kun lähdimme E:n ja T:n kanssa kohti Gillette Stadiumia ja USA-Espanja jalkapallo-ottelua. Liikenne oli aivan tukossa ja etenimme etananvauhtia käytännössä koko matkan. Pelkona oli jopa se, ettemme ehdi nähdä alkupotkua, vaikka lähdimme kotoa melkein kaksi tuntia ennen ko. ajankohtaa. Kun samalle stadionille matkustaa 64.121 ihmistä yhtäaikaa, ei siinä monikaistaiset tiet paljon auta, ja autokin piti jättää parin kilometrin päähän. Pienestä myöhästymispelosta huolimatta ehdimme mainiosti ja istuimme paikoillamme parikymmentä minuuttia etuajassa.
E kannusti viisaasti Espanjaa ja lähti voittajana kotiin Yhdysvaltojen 0-4 häviön vuoksi. T:n kanssa kannustimme asuinmaatamme, jotta oikea jalkapallo saisi täällä hieman paremman jalansijan, mutta olimme peliporukkamme häviäjät. Häviöstä huolimatta tunnelma oli loistava ja keli sattui olemaan jokseenkin täydellinen, joten mikäpä sitä oli katsellessa maailman parasta jalkapalloa. Kotimatka sujui kuunnellen takapenkin yksiäänistä kannustuslaulantaa ja pelistä mukaansaatujen taputushanskojen kopsetta.
E meni melko suoraan nukkumaan, mutta meidän penkkiurheilumme jatkui katsoen televisiosta Canucks-Bruins Stanley Cup-finaalin toista ottelua. Harmillisesti sekin päättyi Bostonin osalta kurjasti, ja ottelusarja on jo 0-2. Seuraavat kaksi ottelua pelataan Bostonissa. Odotan mielenkiinnolla, miten se täällä näkyy; työmatkani kun kulkee TD Gardenin seiniä viistäen.
Sunnuntaiaamupäivänä päätimme hyvän kelin ja lasten innokkuuden vuoksi lähteä pyörähtämään Suomi-koulun kevätjuhlassa Kaleva-majalla Littletonissa, vaikka itse koulunkäynti jäikin osaltamme tänä lukuvuonna kokonaan väliin. Lähdön hetkellä ilmeni, että Iso-O:n uimapuku ei ole missään. Epätodennäköisenä vaihtoehtona muunsimme ajoreittimme kulkemaan Lake Cochituaten kautta (kävimme siellä viikko sitten uimassa), ja sieltähän se uimapuku löytyi, ison puun vierestä, paikasta, johon Iso-O oli sen jättänyt. Ja bonuksena löytyivät uimalasit, jotka Iso-O oli rannalle unohtanut VUOSI sitten.
Pienehköstä mutkasta huolimatta saavuimme juhlaan juuri parahiksi näkemään todistustenjaon sekä laulamaan Suvivirren. Lupaus uimaanpääsemisestä oli lunastettava heti viimeisen nuotin sammuttua, eikä kauan kulunutkaan ennenkuin uimapuvut ja -housut olivat päällä ja kolmikko hiustupsuja myöten pinnan alla. Pikku-O pysyy vielä mukavasti rantavedessä, mutta E ja Iso-O sukeltelevat ja touhuavat huomattavasti syvemmällä. Lasten into siirtyi muihinkin, ja parhaimmillaan vedessä oli yli kymmenen alle kymmenenvuotiasta.
Kotona odotti kompostin tyhjennys - eräänlainen urheilu sekin. Kyseessä ei suinkaan ole mikään Biolan-kompostori vaan kannellinen avokomposti, jonka kannen pesukarhukin saa yksinään auki. Siksi kannen päällä on monta kiveä. Komposti on sen verran pieni, että jo helmi-maaliskuussa jouduimme siirtymään vanhojen roskapönttöjen käyttämiseen varakomposteinamme, ja autotallissamme on haissut vienosti pahalta. Tänään tilanne korjaantui, kun ensin raahasimme vanhan kompostin sisällöstä 3/4 osaa pihamme huonon nurmikon alueelle, ja täytimme sen sitten uudelleen roskapönttöjemme sisällöllä. T kylvi mullaksi muuttuneen kompostijätöksen päälle ruohonsiemenet ja lapset jyräsivät sen tasaiseksi hyppimällä sopivasti siirrellyn uima-altaansa pohjan päällä.
Viikonlopun viimeisimpänä muttei vähäisimpänä urheiluna kävivät T ja E juoksemassa yhdessä meidän peruslenkkimme Coldspring Parkissa. E oli jaksanut hienosti juosta koko 3,8 kilometrin lenkin. Vielä ei toki ole tarkoitus tehdä 8-vuotiaasta T:lle lenkkiseuraa vaan totuttaa hänet huomista FunRun:ia varten (koululla on alueen ympärijuoksu ja picnic huomenna; alueen ympärys on n. 1,5km). Iso-O:kin aikoo juosta, mutta tänään hänellä oli enemmän mielessä pukeutuminen kauniiksi; pääsimme ihailemaan A-kummin tekemään hienoon mekkoon ja helmikoruun pukeutunutta tyttöä, jonka päässä oli luonnonkukkia. Ihanan tyttömäistä!
lauantai 4. kesäkuuta 2011
Pikku-O:n päästötodistus
Tapahtumarikas viikkomme päättyi Pikku-O:n päästötodistuksen saapumiseen. Montessorikoulun Transition-luokkaa on jäljellä enää viikko. Ennenkuin lähdemme tarpomaan todistuksen sanaviidakkoon, tehdään lyhyt kurkistus muihin viikkomme tapahtumiin.
Yön meillä viipyneet tiput pääsivät takaisin kouluun T:n erikseen autokyydillä viemänä. Lapset olivat ahkerasti pyöräilleet kouluun kanssani jo aiemmin. Olin ilmoittautunut samalle aamulle vapaaehtoiseksi kirjastoapulaiseksi Iso-O:n luokan kirjastotunnin ajaksi, mutta tipukyydin vuoksi T ystävällisesti lupautui vuoron puolestani tekemään, vaikka kokikin herätyksen moisen asian vuoksi kovin karuksi:"Aika vahva ehdotus. Löydänköhän itsestäni kirjastotätiä näin aikaisin aamulla?" Kirjastotäteys oli hyvin löytynyt, ja Iso-O:n mukaan isi oli selvinnyt hyvin.
T oli muutenkin ahkera koululaisten vanhempi. Torstaiaamuna oli nimittäin nykyisten Kindergartenissa olevien lasten vanhemmille kahvitilaisuus, jossa käytiin läpi tulevan ekaluokan asioita. T:n mukaan tilaisuus ei käytännössä yhtään eronnut edellisvuoden samalle porukalle järjestetystä tilaisuudesta, ja emme oikeastaan ymmärräkään, mitä ihmeellistä on siirtyä ekaluokalle täällä, jossa Kindergarten käytännössä on koulu-uran ensimmäinen vuosi. No, kahden pitkän (8.20-15) koulupäivän sijasta niitä on ensivuonna neljä, mutta silläkään ei Iso-O:n kannalta ole merkitystä, sillä Aftercare on jokatapauksessa tehnyt päivistä pitkiä jo nyt. Kovin huomaavaista silti järjestää tukea koulun puolelta.
Itselläni on ollut töiden puolelta perusviikko (analysointia ja kokouksia), mutta pääsin käymään yhdessä koulutustilaisuudessa ("How to have your CV on the top of the pile?") ja juhlimme turkkilaistyökaverini sekä tutkimushoitajamme lähtöä omassa pikkuryhmässämme nyyttäriperiaatteella. Tutkimushoitaja toi juomat, Paraguaysta oleva tutkija lasagnen, turkkilaismies pizzan ja minä tein suomalaistyyppisen kääretortun. Mukava hetki. Jopa vakavahenkinen pomomme äityi muistelemaan hauskoja kohtaamisia menneisyydestään.
Ja sitten takaisin itse aiheeseen. Pikku-O:n todistus piti jälleen sisällään lukuisia rasteja joko kohdassa "Developing" tai "Well Developed". Syyslukukauden lopulla 70 rastista 33 oli vielä "developing", mutta nyt niitä oli enää kuusi. Niiden lisäksi tosin 12 oli siirretty sarakkeiden puoliväliin, joten todellista kehittymistä oli ehkä tapahtunut vain 13 rastin kohdalla. Kehitystä kuitenkin. Laitan alle jälleen sanallisen arvion niille, joita kiinnostaa.
Observations:
Social/Emotional Development
Pikku-O is very comfortable in the classroom and throughout the school. He has become a very social boy, who is respected and admired by his classmates. Although there still is a slight language barrier, it has not stopped Pikku-O from carrying on a conversation with his friends; he often has a lot to say! On occasion he shows a little sadness at drop off, but it is quickly over and he happily gets on with his day. Pikku-O is very capable and independent little boy.
Academic Development:
Pikku-O is picking up more and more English words everyday; sometimes surprising us as he calls out someone's name or using a full sentence. He has a very good sense of order and concentrates on his work; after which he returns it to the shelf where it belongs. Pikku-O is comfortable in all areas of the classroom. He excels in doing very difficult puzzles and loves any kind of art work. Pikku-O also shows a fondness for the Practical Life Exercises. These materials are incredibly important as they lay the foundation for the independence in young children, and help them to develop their fine and gross motor abilities.
Physical Development
Pikku-O is very coordinated boy, both in his fine motor as well as his large motor development. He looks forward to Physical Education class and is able to participate in all the activities with great agility. He enjoys tracing the shape of the metal insets, painting, or just squeezing and rolling play dough.
Pikku-O is such a pleasure to have in the class. He has grown and matured over the year and although he is ready to move onto Primary, we will miss him.
Siinä jälleen kauniita sanoja pikkumiehestämme. Vaikka kaikki ei ehkä olekaan ihan niin hienosti kuin todistuksessa todetaan, tunnustan nykyään tykkääväni kovasti yltiöpositiivisesta tyylistä. Tästä on hyvä jatkaa. Pikku-O:n Montessorikoulu-ura päättyy ensi viikon jälkeen; syksyllä on vuorossa siirtyminen T:n yliopiston preschooliin.
Yön meillä viipyneet tiput pääsivät takaisin kouluun T:n erikseen autokyydillä viemänä. Lapset olivat ahkerasti pyöräilleet kouluun kanssani jo aiemmin. Olin ilmoittautunut samalle aamulle vapaaehtoiseksi kirjastoapulaiseksi Iso-O:n luokan kirjastotunnin ajaksi, mutta tipukyydin vuoksi T ystävällisesti lupautui vuoron puolestani tekemään, vaikka kokikin herätyksen moisen asian vuoksi kovin karuksi:"Aika vahva ehdotus. Löydänköhän itsestäni kirjastotätiä näin aikaisin aamulla?" Kirjastotäteys oli hyvin löytynyt, ja Iso-O:n mukaan isi oli selvinnyt hyvin.
T oli muutenkin ahkera koululaisten vanhempi. Torstaiaamuna oli nimittäin nykyisten Kindergartenissa olevien lasten vanhemmille kahvitilaisuus, jossa käytiin läpi tulevan ekaluokan asioita. T:n mukaan tilaisuus ei käytännössä yhtään eronnut edellisvuoden samalle porukalle järjestetystä tilaisuudesta, ja emme oikeastaan ymmärräkään, mitä ihmeellistä on siirtyä ekaluokalle täällä, jossa Kindergarten käytännössä on koulu-uran ensimmäinen vuosi. No, kahden pitkän (8.20-15) koulupäivän sijasta niitä on ensivuonna neljä, mutta silläkään ei Iso-O:n kannalta ole merkitystä, sillä Aftercare on jokatapauksessa tehnyt päivistä pitkiä jo nyt. Kovin huomaavaista silti järjestää tukea koulun puolelta.
Itselläni on ollut töiden puolelta perusviikko (analysointia ja kokouksia), mutta pääsin käymään yhdessä koulutustilaisuudessa ("How to have your CV on the top of the pile?") ja juhlimme turkkilaistyökaverini sekä tutkimushoitajamme lähtöä omassa pikkuryhmässämme nyyttäriperiaatteella. Tutkimushoitaja toi juomat, Paraguaysta oleva tutkija lasagnen, turkkilaismies pizzan ja minä tein suomalaistyyppisen kääretortun. Mukava hetki. Jopa vakavahenkinen pomomme äityi muistelemaan hauskoja kohtaamisia menneisyydestään.
Ja sitten takaisin itse aiheeseen. Pikku-O:n todistus piti jälleen sisällään lukuisia rasteja joko kohdassa "Developing" tai "Well Developed". Syyslukukauden lopulla 70 rastista 33 oli vielä "developing", mutta nyt niitä oli enää kuusi. Niiden lisäksi tosin 12 oli siirretty sarakkeiden puoliväliin, joten todellista kehittymistä oli ehkä tapahtunut vain 13 rastin kohdalla. Kehitystä kuitenkin. Laitan alle jälleen sanallisen arvion niille, joita kiinnostaa.
Observations:
Social/Emotional Development
Pikku-O is very comfortable in the classroom and throughout the school. He has become a very social boy, who is respected and admired by his classmates. Although there still is a slight language barrier, it has not stopped Pikku-O from carrying on a conversation with his friends; he often has a lot to say! On occasion he shows a little sadness at drop off, but it is quickly over and he happily gets on with his day. Pikku-O is very capable and independent little boy.
Academic Development:
Pikku-O is picking up more and more English words everyday; sometimes surprising us as he calls out someone's name or using a full sentence. He has a very good sense of order and concentrates on his work; after which he returns it to the shelf where it belongs. Pikku-O is comfortable in all areas of the classroom. He excels in doing very difficult puzzles and loves any kind of art work. Pikku-O also shows a fondness for the Practical Life Exercises. These materials are incredibly important as they lay the foundation for the independence in young children, and help them to develop their fine and gross motor abilities.
Physical Development
Pikku-O is very coordinated boy, both in his fine motor as well as his large motor development. He looks forward to Physical Education class and is able to participate in all the activities with great agility. He enjoys tracing the shape of the metal insets, painting, or just squeezing and rolling play dough.
Pikku-O is such a pleasure to have in the class. He has grown and matured over the year and although he is ready to move onto Primary, we will miss him.
Siinä jälleen kauniita sanoja pikkumiehestämme. Vaikka kaikki ei ehkä olekaan ihan niin hienosti kuin todistuksessa todetaan, tunnustan nykyään tykkääväni kovasti yltiöpositiivisesta tyylistä. Tästä on hyvä jatkaa. Pikku-O:n Montessorikoulu-ura päättyy ensi viikon jälkeen; syksyllä on vuorossa siirtyminen T:n yliopiston preschooliin.
torstai 2. kesäkuuta 2011
Massachusettsin pyörremyrskyt
Viisikymmentäkahdeksan vuotta edellisen Massachusettsiin osuneen pyörremyrskyn jälkeen jouduimme todistamaan maan koillisnurkkauksessa kovin harvinaisen tapahtuman eilen. Pahimmin tornadot iskivät Springfieldiin, Massachusettsin kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin, johon meiltä on matkaa n. 80 mailia, mutta myös muissa, meitä lähempänä olevissa kaupungeissa rytisi. Ainakin neljä ihmistä kuoli ja useita loukkaantui. Me olimme sisällä myrskyrintaman kulkiessa suoraan päältämme kohti Bostonin keskustaa. Sade tuli vaakasuoraan kohti ikkunoita ja jatkuva salamointi ja jyrähtely oli melkoisen pelottavaa. Paikallisuutiset (NECN) eivät muusta kertoneetkaan, ja pahimpien salamoiden moukaroidessa uutisten lähetyspaikkaa Newtonissa tarrautui naistoimittaja miestoimittajan käteen juuri ennen lyhyttä lähetyskatkoa.
Tornadojen myötä pari viikkoa T:n kiusana olleet helteet ovat ainakin hetkeksi väistyneet. Itse taidan olla sen verran mukavuudenhaluinen, että tunnustan nauttineeni lämpimistä keleistä. On ollut ihana pyöräillä shorteissa ja lyhythihaisessa paidassa, vaikka vähän hiki on tullutkin. Mutta, onhan toki helpompi nukkua, kun vaihtolämpöinen (lue: erittäin hatara) talomme on öisin vähän viileämpi.
Huomenna on jälleen arkiviikon viimeinen päivä. T lähtee aamusta New Yorkiin osallistumaan ystävänsä tyttökaverin elokuvan ensiesitykseen Manhattanilla, ja saa samalla viettää päivän Isossa Omenassa. Ihanaa. Meillä muilla on peruspäivä. Aivan mukavaa sekin.
Tornadojen myötä pari viikkoa T:n kiusana olleet helteet ovat ainakin hetkeksi väistyneet. Itse taidan olla sen verran mukavuudenhaluinen, että tunnustan nauttineeni lämpimistä keleistä. On ollut ihana pyöräillä shorteissa ja lyhythihaisessa paidassa, vaikka vähän hiki on tullutkin. Mutta, onhan toki helpompi nukkua, kun vaihtolämpöinen (lue: erittäin hatara) talomme on öisin vähän viileämpi.
Huomenna on jälleen arkiviikon viimeinen päivä. T lähtee aamusta New Yorkiin osallistumaan ystävänsä tyttökaverin elokuvan ensiesitykseen Manhattanilla, ja saa samalla viettää päivän Isossa Omenassa. Ihanaa. Meillä muilla on peruspäivä. Aivan mukavaa sekin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)