Aika ennen matkaamme Suomeen

Lapset ovat lomailleet kotona koulun loppumisen jälkeen. Tylsää heillä ei  ole ollut, vaikka sekä minä kodin ulkopuolella että T kotona, olemme vielä olleet töissä. Omasta ensimmäisestä PGY 4-vuoden kuukaudestani kerroin toisaalla; T on editoinut väitöskirjansa julkaisuversiota sen minkä on lasten hyvinvoinnista huolehtimiseltaan, muilta papereiltaan, pappina toimimiseltaan sekä korvaoireilultaan ehtinyt. 

Kirjastosta on haettu useaan otteeseen isoja pinoja sekä lasten toivomia että koulun kirjastotädin suosittelemia kirjoja ja elokuvia. Iso-O ja Pikku-O ovat olleet aktiivisimpia kavereitaan tapaamaan, mutta E:kin vietti tuntikaupalla vuotta vanhemman kaverinsa kanssa ulkona oltuaan ensin yli tunnin hänen kanssaan puhelimessa. Pikku-O on käynyt parin viikon välein hammastarkastuksessa, mutta ainakaan toistaiseksi ei mitään isoa ole tarvinnut tehdä. Taisimme selvitä säikähdyksellä.

Viikonloppuisin olen ollut vapaalla, mikä on antanut mahdollisuuden pienimuotoiseen paikallisretkeilyyn. Fourth-of-July-viikonloppuna kävimme ensin picnicillä Bostonin Castle Islandilla, sitten läheisen Walthamin kukkulalla kävelemässä. Grillaus kuului luonnollisesti kuvioon. Seuraavana viikonloppuna tapasimme Bostonissa lomailevan ja osittain työskentelevän ystäväperheemme jälleen Castle Islandilla, jossa oli tämän kesän kuumin päivä. Tuolloin ei vielä mennyt virallisesti yli paikallisen hellerajan (90*F=32*C), mutta läheltä liippasi. Pääsimme käymään linnoituksen sisälläkin, jossa melkein tunninmittainen kiertokävely oli aikamoinen ponnistus kuumuudessa.

Lastemme toivomus täyttyi, kun he pääsivät T:n ja ystäväperheemme kanssa katsomassa Minions-elokuvan. Viimeisenä viikonloppuna saimme heidät meille vieraiksemme. E, joka harvoin kommentoi mitään ylitsevuotavaa, totesi jälkikäteen, että olipas mukava päivä. Niin oli.

Viimeisiin päiviin ennen matkaamme on kuulunut valmistautumista monella saralla. Autovuokraamomme teki källin ja ilman varoituksen varoitusta vaihtoi tilatun farmariauton pikkuautoksi. Voi tulla vähän vähemmän mieluisa paluu, mutta tulossa ollaan.

Uutisrintamalla on epätyypillisesti käsitelty ulkomaantapahtumiakin. "Iran Nuclear Deal" on herättänyt kiivasta keskustelua puolesta (demokraatit) ja vastaan (republikaanit), ja Kreikan valuuttakriisiä on vatvottu lähes yhtä paljon kuin oletan vatvotun Suomessakin. Paikallisuutisiin ovat kuuluneet tämän vuoden ensimmäisten West Nile-hyttysten löytyminen sekä Massachusetts:in korkeimman oikeuden päätos siitä, että vanhemmilla on oikeus "spank their children", jos 'spanking' säilyy kohtuuden rajoissa. WHAT?!? "Finlandia-cheese and -butter from family farms in Finland" mainoslause on pyörinyt uutisten alussa ja lopussa. Ja suomalaiskuoro, Vox Aurea, voitti Kalifornian kuorofestivaaleilla kaksi kultaa, yhden hopean ja yhden pronssin. Jee!

Neurologia (PGY 4): Konsultaatiot ja pitkät illat

Viimeisen vuoden aikana meillä on hieman erilaista. Teemme yhden jakson psykiatrialla ja kolme jaksoa lastenneurologialla. Edellisten vuosien tapaan olemme poliklinikalla sekä sairaalatyössä; tosin viimeksi mainittu poikkeaa aiemmista vuosista siinä, että konsultaatiosenioreina olemme päävastuussa työstämme, toisin kuin aivohalvaus- ja osastotyössä. Tai emme oikeasti, sillä jokainen uusi konsultaatio pitää nähdä erikoislääkärin kanssa, mutta yritys on, että työskentelemme ikäänkuin ensimmäisen vuoden erikoislääkäreinä. Aloitin viimeisen vuotemme tässä roolissa.

Kanssani jaksoa suorittamassa oli Evy, myös viimeisen vuoden erikoistuja, joten vastuuta oli helppo jakaa. Kahden viikon ajan meillä oli helppoa, sillä erikoislääkärinämme oli italialaislähtöinen Bomprezzi, jonka vaatimattomaan persoonallisuuteen kuuluvat rauhallisuus, tehokkuus ja opettaminen. Syntyi sanonta:"We are bomprezzed"(=impressed). Väliviikon kanssamme oli hengästyttävä kenialaislähtöinen Owegi, ja viimeisen hidas epilepsialääkäri Chu. Jaamme erikoislääkärin huomion meidän neurologiaosastoporukkamme kanssa, joten päivien pituus ja tehokkuus on lähes suoraanverrannollinen erikoislääkärin vastaaviin ominaisuuksiin. Tyypillisesti meillä oli 1-2 uutta potilasta yön jälkeen odottamassa, ja saimme 1-2 uutta konsultaatiota päivän aikana sairaalassa jo olevien 10-15 seurattavan konsultaation lisäksi. Uusien konsultaatioiden määrä vaihteli huomattavasti. Ennätyksemme oli 7 uutta konsultaatiota päivän aikana, jolloin erikoislääkärin ominaisuudet vain korostuvat. Onneksemme tämä tapahtui Bomprezzin aikana.

Yöpäivystyksiä ei viimeiselle vuodelle ole tarjolla, mutta kotipäivystyksiä on jokaiselle 26. Pitkiä iltoja teemme kaikki 2 viikon ajan aivan vuoden alussa. Minä aloitin ja siten myös lopetin ensimmäisenä. En yhtään niistä tykkää. Ainoa asia, josta tykkäsin, oli se, että vanhimpana erikoistujana en joutunut soittamaan kenellekään keskustellakseni suunnitelmasta. 

Uudet juniorimme, Josh Floridasta, Navid Irlannista, Mehdi Iranista, Oleg Venäjältä, Edouard Libanonista ja Yi Kiinasta, saapuivat positiivista energiaa ympärilleen levittäen perehdytykseensä. Swetha Intiasta saapuu parin viikon sisään työlupansa viivästymisen vuoksi. Ensimmäisen viikon jälkeen he aloittivat junioriroolissaan ja ovat ainakin toistaiseksi sopeutuneet hyvin. Odotettavissa on hyvä vuosi tämän porukan kanssa. Perehdytyksen jälkeen olemme jatkaneet Morning Report- ja Noon Conference-sessioita siten, että niistä vastuussa olemme lähinnä me ylemmät kurssit. Ensin käydään läpi neuroanatomia, sitten päivystykselliset asiat, jonka jälkeen nuoremmilla on niistä tentti. Samalla saamme hyvän kertauksen itsekin.

Seuraava jaksoni on ns. Away-elective, ja sen suoritan Meilahden sairaalassa Suomessa. Onpa jännittävää. 

Neurologia (PGY 3): Vapaavalintaista, osastoviikko, poliklinikka ja stroke

Viimeiset setit seniorina ennen Chief Resident-vuotta kuluivat vapaavalintaisen jakson, tappavan osastojakson, poliklinikan ja aivohalvauksen parissa. Olin Kuukauden erikoistuja seuraavin perusteluin: "Amazing professionalism, easy to work with etc.", positiivisuutta amerikkalaiseen tyyliin. Kuukauden erikoistujan valitsevat muut erikoistujat ja se on todella epävirallinen titteli. Vähän samanlainen kuin lasten Principal's Superstar. Lisäksi sain Leadership Award:in vuotta ylempien valmistujaisjuhlassa. Sen valitsee klinikan johtoryhmä, joten palkinnon saaminen oli hieman enemmän merkityksellinen. 

Vapaavalintaisen jakson aikana viimeistelin meidän ensi vuoden sijoituslistamme. Se oli melkoinen palapeli, sillä toisin kuin aiemmin, kuuntelin ensin kaikkien 21 erikoistujan vapaatoiveet ja rakensin listan sen jälkeen, eikä toisinpäin, mutta nyt se on tehty. Käytämme Amion-ohjelmaa, joka toimii hyvin työntekijöille, sillä oma ja muiden aikataulu on siitä helppo tarkistaa. Sen sijaan aikataulun rakentaminen on aika kömpelöä ja tein ainakin 20 näppäilyvirhettä, jotka vasta myöhemmin huomasin.

Osastoviikko, joka oli Memorial Day:n johdosta vain 4 päivää pitkä, oli jo edeltävästi aikamoinen painajainen. Olimme kuulleet henkeäsalpaavia uutisia kenialaislähtöisesta, erikoistumisensa ja fellowship:insä Johns Hopkins-sairaalassa suorittaneesta nuoresta erikoislääkäristä Owegista. Asiaa ei helpottanut se, että saimme monta sähköpostia täynnä ohjeita ja opastusta. Työparinani oli Max, toista junioria meillä ei ollutkaan. Melko sievästi selvisimme, mutta olivathan päivät pitkiä. Kello oli helposti 20 ennenkuin olimme valmiita lähtemään yhtä iltaa lukuunottamatta. Maxin sanoin välillämme on nyt "bond for life", kun selvisimme traumaattisesta kokemuksesta yhdessä. Max on aika hassu.

Poliklinikalla olin tällä kerralla yksin, mikä teki siitä tavallaan hieman hankalampaa, tavallaan helpompaa. Selkäydinnestenäytteet onnistuivat yllättävän sievästi; kadotin hyvän rutiinini noin vuoden ajaksi, mutta olen onneksi loytämässä taidon uudelleen.

Päätin vuoden 2,5 viikon stroke-jaksoon ja yhteen viikonloppuun. Erikoislääkärinä oli ensimmäisen päivän ajan mentorini Henninger, jonka kanssa päivä venyi aivan mahdottoman pitkäksi. Oli suorastaan helpotus saada avuksemme Carandang, joka aiemmin on tuntunut minusta hengästyttävältä, mutta joka nyt suorastaan vaikutti rennolta. Hänet valittiin juuri ohjelmajohtajaksemme, sillä nykyinen johtajamme muutti yllättäen vuodeksi Libanoniiin huolehtimaan vanhemmistaan. Kolmen päivän ajan kanssamme oli koko klinikan vs. johtaja Paydarfar, jolla oli monta kokousta päivän aikana, mikä entisestään pidensi päiviä, varsinkin, kun hän ei ole se nopein muutenkaan. Junioreinani olivat Ribal ja Beth; paras kombinaatio ikinä. Ribal on Libanonista, mutta sai juuri kansalaisuuden, ja Beth on alkujaankin täältä. Stroke fellow oli ensin Ajay, lopuksi Anand. Viikonloppuna Ribal, Nazish, Beth, Paydarfar ja Schwartz.

Graduation Dinner vuotta ylemmille oli Boylstonin golf-klubilla. Ruoka oli hyvää ja puheita riitti. Koska menin yksin, oli minut sijoitettu muiden yksintulleiden seuraan jonkinlaisin perustein. Istuin ikäisteni stroke-erikoislääkäreiden Henningerin ja Goddeaun pöydässä. Pöydän toisen puolen täytti stroke fellow Anandin intialaisperhe. Oli yllättävän hauskaa.

Noin 80 prosenttia neurologiaan erikoistuvista tekee jonkinlaisen suppean erikoisalan lisäkoulutuksen, fellowshipin, erikoistumisen päälle. Koska Suomea varten en moista tarvitse, päätin pelata upporikasta ja rutiköyhää ja hakea vain Bostonissa sijaitseviin huippuohjelmiin. Kävin ensin Boston University:n haastattelussa, ja he tarjosivat minulle paikkaa. Koska tämä tapahtui paljon ennen muiden ohjelmien hakuaikaa ja ns. Fellowship Match:iä, päädyin ottamaan ison riskin ja kieltäydyin paikasta. Meni monta kuukautta eteenpäin ennenkuin muut aktivoituivat. Ensin sain kutsun Harvardin Beth Israel Deaconess Medical Center:in haastatteluun. Kutsuivat monista sadoista 20 hakijaa. Seuraavaksi kutsu tuli Massachusetts General Hospital:ista. He kutsuivat vieläkin suuremmasta hakijajoukosta vain 12. Vaikka olin alusta asti selvä, että Beth Israel on ykköspaikkani, sillä stroke-osaamisessa se on Mass Generalia edellä (siellä taas Neurocritical Care-fellowship on omaa luokkaansa), meinasin vaihtaa toivomusjärjestystäni. Viimeksi mainittu sairaala on yksi maailman parhaista ja heidän resurssinsa ovat aivan käsittämättömät. Haastattelussa käytyäni keskustelin useiden aivohalvausasiantuntijoiden kanssa sekä täällä että Suomessa, ja koska heidän mielipiteensä olivat yksiselitteisesti Beth Israelia tukevia, pidin ykkösvaihtoehtoni. Match Day oli toukokuun 20. päivä. Molempiin paikkoihin valittiin 2. Minä olin toinen Beth Israelin valituista. Islantilaisen Annan sanoin:"Suicide Match". Fellowship alkaa heinäkuussa 2016 ja kestää vuoden. Aikamoinen juttu!

Erikoistumisen kolmas, PGY 3-vuosi on tänään 30.6.2015 ohi. Vuotta ylemmät ovat jo lähteneet uusiin seikkailuihinsa; huomenna heinäkuun ensimmäisenä päivänä Idanis jatkaa MS-, Breta neurofysiologia- ja Adalia stroke-ohjelmassa UMASS:issa; Wissam lähti Floridaan liikehäiriökoulutukseen, Anya Los Angelesiin neurofysiologiakoulutukseen, Liz New Yorkin Albanyyn liikehäiriökoulutukseen ja Puja New York City:n epilepsiaohjelmaan. Uudet juniorimme aloittavat orientaatiolla 1.7. ja tositoimissa seuraavalla viikolla. Kokemuksista lisää jatkossa. 

Alla kuva joukostamme kirjastossamme, jossa pidämme sekä Morning Report- että Noon Conference-sessiot. Eturivi oikealta: Liz, Dr. Ionete (erikoislääkäri), Idanis, Adalia, Breta, Dr. Salameh (ohjelmajohtaja, joka muutti Libanoniin perhesyistä johtuen), ja Anna. Takarivi oikealta: Anya, Erik, Ribal, minä, Yunis, Nazisin pään pilkahdus Anasin takana, Firas, Beth ja Wissam. Kuvasta puuttuvat juniorit Max ja Kelly, seniorit Evy ja Jatinder sekä juuri valmistunut Puja. Kuvana seinällä on Dr. Drachman, 83-vuotias, vieläkin potilaita vastaanottava ja meidän koulutukseemme kahdesti kuukaudessa osallistuva entinen klinikan johtaja. Ja pöytä on sotkuinen, koska juuri söimme Cheesecake Factoryn valkosuklaakakkua Dr. Salamehn viimeisen päivän kunniaksi.

 

Lasten kevättodistukset 2015

Lasten kevättodistukset ovat nähtävillä netissä. Numeroiden määrä oli pudotettu yli seitsemästäkymmenestä noin kolmeenkymmeneen seuraavissa osa-alueissa (3-5 numeroa/aine):

Personal and Social, English Language Arts, History and Social Studies, Mathematics, Science and Technical Engineering, Visual Arts, Music, and Physical Education, Health and Wellness.

Performance Level:

4          Consistently exceeds standard.

3          Meeting expectations for standard at this time of year.

2          Making progress toward standard, but not meeting expectations for this time of year.

1          Making limited or inconsistent progress toward standard.

N/A      Not Applicable

Personal and Social Growth/Effort:

3          Usually

2          Sometimes

1          Rarely

Alakoulun viimeiselle, viidennelle siirretty Iso-O:

Kaikki Iso-O:n numerot olivat 3, mutta sekä matematiikassa (Problem Solving and Mathematical Practices) että englannissa (Writing)  yksi numeroista oli 4. Opettajan sanallinen arvio on alla kopioituna.

Iso-O has continued to be a delightful presence in our classroom. She has maintained a positive attitude towards her learning and she consistently completes tasks thoughtfully, follows directions well, and takes great responsibility for her learning. She is a highly motivated learner who sets high expectations for herself. Iso-O remains an excellent mathematical thinker. She consistently pushes herself to use a variety of strategies in solving challenging problems. In addition to excelling in math, her reading comprehension has continued to be solid. She has become a more reflective thinker by using her critical thinking skills to find deeper meaning from a text. Iso-O has truly developed as a writer. Her latest piece on, “The Birmingham Campaign” was well researched and eloquently written. Iso-O has done a terrific job this year and has been an absolute pleasure to teach. I have no doubt 5th grade will be another great year!

Alakoulun toiselle luokalle siirretty Pikku-O:

Pikku-O:n numerot olivat isosiskon tavoin 3, mutta yksi numero jäi kakkoseksi (Visual Art: Effort and Engagement). Opettaja arvioi häntä seuraavasti:

Pikku-O is respectful and kind to his classmates and is well liked in return. At times, Pikku-O will act silly when he should be working independently. He requires adult support to help him work for a sustained period of time. During a guided reading lesson Pikku-O reads with fluency and has been working on writing thoughtful responses to specific questions about the text. He enjoys discussing stories with the reading group and applying comprehension strategies. Pikku-O is able to add and subtract single digit numbers with increased speed and is using place value to help him add and subtract two digit numbers. The quality of Pikku-O’s written work has improved throughout the year. He has worked hard to stretch out his ideas when writing about a small moment, a review, or a non-fiction book. I wish Pikku-O the best in second grade.

Seiskaluokkalaiseksi siirretty E:

E ei saanut sanallista arviota, mutta kaikki aineet olivat A tai A+. Science jäi A:ksi käyttäytymisen vuoksi; hän oli niin turhautunut sen yksinkertaisuuteen, ettei malttanut olla huutelematta epäasianmukaisuuksia. Murrosikä lähestyy.. Aineet olivat muuten samoja kuin alakoulussa, mutta lisäksi häntä arvioitiin ranskankielessä, puhallinorkesterissa ja draamassa. Arvosanoja oli alakoulusta poiketen vain 1/aine, mikä on lähempänä Suomen käytäntöä (*luulen*).

Nyt on Lunchboxit laitettu hyllylle odottamaan. Lapsilla on loma.