Neurologia (PGY 3): Osastoseniorina

Tämän neliviikkoisjakson olin koko ajan samassa roolissa. Ensimmäistä kertaa koko seniorivuoteni aikana! Koska aiempien suunnitelmien vastaisesti me seniorit emme tule tekemään yhtään jaksoa konsultaatiotiimissä (saimme jakson vapaavalintaiseksi, sillä olemme joutuneet joustamaan vuoden aikana niin paljon - pienimuotoinen vastaantulo ohjelman puolelta), hätääntyivät viimeisen vuoden erikoistujat ja halusivat itselleen kaverin junioreista. Tämä taas aiheutti sen, että osastopalvelu menetti yhden juniorin. Omaksi onnekseni psykiatrian erikoistumisohjelma tarjosi vielä kaksi interniä avuksemme, minkä vuoksi sain pääosin pitää roolini seniorina ilman omia potilaita. Pääosin, sillä joulusta ja uudesta vuodesta johtuen aikatauluissa oli hieman muutoksia, ja olin pari päivää ilman psykiatriaohjelman tarjoamaa apua.

Ensimmäisen viikon juniorina oli joulukuun alussa aloittanut jordanialainen Anas. Olin henkisesti varautunut auttamaan häntä lähes kaikessa. Vaan hänpä yllätti positiivisesti ja oli heti kartalla. Hänen lisäkseen sain aktiivisen psykiatrian internin Kathrynin, jolla oli lyhytaikainen asioita hieman mutkistanut suhde yhteen senioreistamme, sekä todella epävarman Janetten. Erikoislääkäreinä olivat hassu MD PhD, lihastautispesialisti Hayward, intialainen kaikkeen tyytymäton Garg, sekä miellyttävä ohjelmajohtajamme Salameh. Kiinnostavin potilaamme oli melko äkillisesti nielemiskykynsä menettänyt mies, jonka ensin epäilimme sairastavan geneettistä, Quebecin ranskalaisia muita enemmän vaivaavaa lihastautia (Oculopharyngeal Dystrophy; geeni: PBPN1), mutta joka lopulta selvisikin olevan ihan tavanomainen myastenia.

Toisen viikon jatkoin ensin intialaisen Garg:in alaisuudessa, sitten siirryimme pian eläkkeelle jäävän Ravinin kaitsemiksi. Juniorikseni vaihtui Firas; Janette ja Kathryn jatkoivat. Jouluviikosta johtuen tai siitä huolimatta meillä oli hirveästi potilaita. Sairaalalta itse asiassa tuli hätätilanne-sähköposti, kun sängyt loppuivat kesken. Tämä sänkyjen loppuminen kesken luonnollisesti johtui ensisijaisesti muiden erikoisalojen (lähinnä sisätautien) ylikuormituksesta, mutta kyllä mekin saimme osamme.

Kolmannella viikolla jatkoimme Ravinin ja Gargin kanssa. Firas siirtyi tekemään öitä ja avukseni tuli Kelly, Seattlesta New Yorkin kautta Worcesteriin muuttanut juniori. Kathryn jatkoi uudenvuoden aattoon saakka, Janette lomaili. Potilasmateriaali muuttui psykiatrissävytteiseksi. Yhtenä päivänä olin vain kahdestaan Kellyn kanssa, mikä sujui yllättävän hyvin erityisesti huomioiden sen, että aloitimme potilaiden tapaamisen Garg:in kanssa vasta iltapäivällä. Onneksi tilanne pysyi hallinnassa.

Neljännellä viikolla erikoislääkäriksemme vaihtui aina hieman huolestuneelta vaikuttava intialainen Sundar. Kelly jatkoi juniorina ja Janette saapui takaisin lomaltaan. Potilasmäärä oli jälleen kasvussa ja neurologisten vaivojen lisäksi saimme käyttää kaiken psykiatrisen osaamisemme. Sosiaalityöntekijää tarvittiin tavanomasta enemmän, sillä kylmät kelit aiheuttivat kodittomien lisääntymisen jos minkälaisia vaivoja valittavina ja ei heitä meinannut millään saada 'kotiutettua'. No, en itsekään olisi mielelläni poistunut -20*C viimaisen ulkoilmaan, jos vaihtoehtona olisi lämmin sairaalapeti ja monta ateriaa päivässä.

Lopetin jakson yövuoroon pe-la. Nyt minulla on enää yksi viikko osastoseniorina toimimista jäljellä koko erikoistumiseni loppuun saakka laskettuna. Aikamoista.