Joulukuu 2014, Pikku-O:n syntymäpäivä ja uusivuosi 2015

Joulukuu pähkinänkuoressa (aika isossa sellaisessa):

Kelit ovat vaihdelleet talvisen kauniista kiitospäivästä keväisen lämpimän joulun kautta takaisin talvisen kylmään pimeyteen ja pieneen lupaukseen uudesta lumesta. Mt. Washingtonilla oli ensimmäinen lumivyöry ja ainakin yksi Nor'Eastern on pyyhkäissyt ylitsemme. Uutisrintamalta on kuulunut jos minkälaista. CIA:n kidutukset tuotiin kaikkien arvioitavaksi, Yhdysvaltain rahat ovat jälleen lopussa aiheuttaen lisäkipinää laittomien maahanmuuttajien tilanteen vastustamiseen, ja Kuuban ja Yhdysvaltain suhteet ottivat aimoaskeleen parempaan monien vastustuksesta huolimatta. Bensanhinta on jatkanut luisuaan, ja viimeisin gallona irtosi vain 2,31 dollarilla.

Syyslukukauden viimeiseen kuukauteen mahtui kaikenlaista. Iso-O sai ensimmäisen Superstar:insa ("Mason-Rice School congratulates Principal's Super Star Iso-O for outstanding achievement as she developed her scenes in her realistic fiction story. She not only used effective dialogue, but she also wrote with juicy descriptive words that left the reader with a strong mental image of each scene. Keep up the great work, Iso-O!"). Pikku-O:ta itketti, kun omaa nimeä ei löytynyt viidesluokkalaisten elokuvalistalta. Siihen oli syynä vastoin oletuksiaan hänen oma huolimattomuutensa; lupalappu ei koskaan löytynyt koulukansiosta isin tai äidin täytettäväksi saakka.  E:lla oli puhallinorkesterinsa, "band":in, konsertti yhdessä kuudesluokkalaisten jousiorkesterin ja kuoron sekä 7.-8.-luokkalaisten puhallinorkesterin, jousiorkesterin ja kuoron kanssa. Esitys oli aika pitkä, vaikka jokainen ryhmä esitti vain pari kappaletta. Kuudesluokkalaisten kokoonpanot muistuttivat vielä kovasti alakoulun vastaavia, mutta 7.-8.-luokkalaiset olivat jo ihan kuunneltavia. Syynä tähän on luonnonkarsinta. Aika moni lopettaa viimeistään kuudennen luokan jälkeen. E sai ensimmäisen jakson todistuksen, joka sisälsi rivin A-kirjaimia. Jopa ranskasta tuli A, vaikka muutamasta sanakokeesta ropsahtikin C+. Alakoulun todistukset tulevat vasta tammikuun loppupuolella.

Jouluun valmistautumisen huomasi monesta asiasta. Iso-O oli kirkkomme Lucia-juhlassa yksi kulkueen jäsenistä. Luciaksi häntä ei valittu, vaikka meidän mielestämme hän olisi ollut siihen soveliain :) Kävimme edellisvuosien tapaan tekemässä meille granssit sekä ruokasalin pöydälle että ulko-oveen. Iso-O kävi afterschoolin kanssa ostosretkellä. Isille löytyi "Smiley Face"-muki lahjaksi. Muille hän askarteli yhteensä 29 lahjapakettia. Rahaa jäi ostosretkeltä yli, ja sen hän laittoi talteen tavoitteenaan ostaa itselleen Ipad:in. Rahaa on kasassa suunnilleen 3 dollaria ... T toimi neljännen kerran pappina suomalaisessa jouluhartaudessa. Paikalle saapui monta kymmentä ihmistä. Erityistä iloa aiheutti kirkon jälkeen järjestetty glögi-piparihetki, jonka jatkoa on suuremmasti luvassa vuoden päästä; ainakin kaksi täällä vuosikymmeniä asunutta rouvaa lupasi ottaa sen järjestämisen harteilleen. Moni tuli halaamaan jälkikäteen.

Sosiaalisella puolellakin on riittänyt vientiä. Kiitospaiväaterialle pääsimme Westboroughin. Lähtiessämme vatsat pulleina kotiin totesi talon emäntä: "Thanksgiving is not the same without you here". No, ilo on meidän puolellamme. Surullisena tapahtumana oli erään vain 35-vuotiaan Boston Collegen professorin kuolema; T kävi muistotilaisuudessa, johon osallistuivat professorin vaimo ja kaksi pientä lasta. Iso-O kävi koristelemassa piparkakkutalon kaverinsa kotona ja sai sen mukanaan meille. Se on kovin amerikkalaisen näköinen, vaikka perheenisä onkin aikoinaan Ruotsista tänne muuttanut. Perheenä kävimme Larsoneiden perinteisissä joulukauden avajaisissa. T pääsi Patriotsin peliin miesporukalla, ja me saimme samaan aikaan viimeisen kerran vieraiksemme Suomeen nyt jo muuttaneen perheen naisväen. Minulla oli sekä töissä että työnulkopuolella pikkujoulujuhlintaa. Työnulkopuoliseen olisimme olleet kaikki tervetulleita, mutta juhla sattui olemaan sunnuntai-iltana ennen maanantaista koulupäivää ja T:n kiireistä arvosanojen antoaikaa; ja menin yksinäni.

Joulua vietimme aattona kotona. Pääsin lähtemään töistä neljältä. T oli sitä ennen valmistanut kaiken, lukuunottaen kuusen hankinnan. Meillä on nyt ollut ensimmäistä kertaa täälläollessamme oikea kuusi. Sellainen amerikkalainen tuuhea, jonka jälkeen suomalainen versio näyttää harvalta. Olen ollut siitä itsekin yllättävän iloinen. Itse ruoka oli jälleen hyvää ja sitä oli liikaa. Alkupaloiksi oli sekä kalaa että lihaa, ruisleipää (jota sivumennen sanoen on alkanut löytyä oikein isolla kädellä läheisestä venäläisestä ruokakaupastamme; eestiläiset näyttävät osaavan ruisleivän valmistuksen lähes yhtä hyvin kuin suomalaiset. Olemme löytäneet Vaasan Ruispalojen, Reissumiehen ja melkein Jälkiuunipalojen kaksoisolennot), karjalanpiirakoita, salaattia, rosollia, silliä ym. Pääruoaksi laatikoita ja uunikalaa, ja jälkiruoaksi taatelikakkua ja joulutorttuja. Jatkoimme joulupäivänä syömistä osittain samalla menulla Francisilla ja Dominickilla, jotka ovat muuttaneet Newtonin keskustaan. Päivä tietenkin alkoi lahjojen avaamisella. Iso-O meinasi alkuun olla hirveän harmistunut, kun vain yhdessä paketissa oli hänen nimensä. No, alkoihan niitä nimiä löytyä, kun postipaketit avattiin. Jättimäisen suuret kiitokset teille kaikille lastemme ilahduttamisesta!
 
Pikku-O täytti jo seitsemän vuotta. Teimme hänen kanssaan sopimuksen, että minä yritän olla näkemättä häntä enää vauvana ja hän yrittää parhaansa, ettei esitä minulle sellaista. Olemme onnistuneet kohtuullisesti. Synttäreitä vietettiin muutama päivä ennen h-hetkeä kotona kakun, lahjojen sekä elokuvan parissa; itse syntymäpäivänä hän pääsi sisarustensa kanssa BC Eagles koripallojoukkueen harjoitusleirille, ja sai nimikirjoituksilla varustetun julisteen palkkiokseen. Tilaisuudesta on riittänyt tarinaa.

Meillä oli T:n kanssa mieletön mahdollisuus päästä katsastamaan elämää, joka ei meille ole nykyisillä tuloillamme mitenkään mahdollista. Kiitoksena siitä, että T oli mukana vihkimässä suomalais-amerikkalaista paria yli puoli vuotta sitten, pääsimme nyt syömään Bostonin Palm-ravintolaan oikein pitkän kaavan mukaan ja sitten Bruins-otteluun paikoille, joista emme olisi voineet uneksiakaan. Bruins vielä palkitsi meidät voittamalla Red Wings:in 5-2 (Hyvä Tuukka!). Jäi hyvä mieli moisesta vieraanvaraisuudesta. Lapsilla oli seurana Ana; lukion viimeistä käyvä tyttö, joka oli meillä ensimmäistä kertaa vain neljätoistavuotiaana. Ihan kohta ei meillä enää ole tarvetta lastenvahdeille. Jee.

Uudenvuodeniltaa vietimme edellisvuoden tapaan Iso-O:n kaverin, Marthan, luona. Oli yllättävänkin mukavaa. Tulimme kotiin yhdentoista kieppeillä. T kävi pikaisesti moikkaamassa ystäviään heidän kekkereissään, mutta tuli kotiin hänkin varsin säädylliseen aikaan. E esitti hauskalla tavalla, kuinka aikuiset viettävät railakasta iltaa. Naama peruslukemilla, lasi kädessä, paikallaan istuen. 

Lasten loma on ollut jokseenkin kokonaan kotiympyröissä osittain heidän omasta toivomuksestaan johtuen. Luonnonlunta on ollut niin huonosti, että laskettelureissu on tuntunut hölmöltä ajatukselta. Uudenvuoden päivänä ajoimme Rhode Islandin Providence-kaupunkiin, johon on meiltä vain puolisen tuntia. Kaunis kaupunki ja upea Ivy-league Brown University-kampus sieltä löytyi. Tälle päivälle on suunnitteilla käväisy Bostonin China Townissa, mutta katsotaan, miten tilanne tästä kehittyy. Ulkona on nyt muutama aste pakkasta, vähäinen lumikerros ja jäätävä tihkusade.