Syntymäpäivät ja hammasasioita

Talviloma oli ja meni, mutta talvi senkun jatkuu. Sen kunniaksi veimme kaikki patjamme ja peittomme ulos, ja nukuin paremmin kuin pitkään aikaan lämpöiseen makuupussiini kääriytyneenä. Eikä unen kanssa ole ollut vaikeuksia myöhemminkään, kun ilma makuuhuoneessa on ollut raikkaampi pölypunkkien hävitessä pakkaskeleihin.

Kirjoitan tätä uudella tietokoneellani, joka saapui näppärästi kotiintuotuna ja vain parani T:n vietyä sen BC:lle uusien ohjelmien asentamista varten. Tietokone on elämäni ensimmäinen ihan omani, ja toimi samalla syntymäpäivälahjanani, kun perjantaina siirryin keski-ikäisten kastiin, ainakin jonkin määritelmän mukaan.

Syntymäpäiväni alkoi yllätyslaululla, mutta jatkui vasta seuraavana päivänä, kun päivä sattui olemaan normaali työ-ja koulupäivä. Mutta seuraava päivä korvasi kyllä viiveen. Aamulla minut herätettiin valmiiseen aamupalapöytään, joka sisälsi uunituoreita patonkeja, keitettyjä kananmunia, paistettuja tomaatteja ja pekonia, salaattia, omenamehua ja tummapaahtoista kahvia. Paikallani olivat Iso-O:n ja Pikku-O:n tekemät kortit sekä kaikenlaista pikkusälää heidän ja E:n laatikoista lahjoikseni naamioituina. Aamupalan jälkeen yritin moneen otteeseen päästä keittiöön siivoamaan ja valmistelemaan kakkupohjan leipomista, mutta T ajoi minut pois monenlaisilla verukkeilla. Hämmennykseni hälveni vasta, kun Pikku-O totesi suureen ääneen:"They are here!" Meille saapui yllätysvieraita! Ihana ystäväperheemme muutaman mailin päästä saapui mukanaan pullo poksahtavaa sekä laatikollinen leivonnaisia. T oli lisäksi varannut lasten poksahtavan, jäätelöä, keksejä ja ladannut kahvipannun valmiiksi. Jäi tosi hyvä mieli.

Juhlahetken jälkeen Iso-O lähti intoa puhkuen kaverinsa kanssa luistelemaan. Kaikki meni oikein hyvin aivan loppua lukuunottamatta. Kotiin saapui poski turvonneena oleva, itkuinen tyttö, jonka kolme pysyvää hammasta oli murtunut. Aika nopeasti piti ryhtyä selvittämään, miten tästä eteenpäin. Ensin kaivoin hammasvakuutuskorttimme esiin. Meillä on jonkinlainen hyvin perustavaa laatua oleva vakuutus, jonka kattavuuden tulemme lähiaikoina konkreettisesti selvittämään. Soitin vakuutusyhtiön sivuilta löytämääni numeroon, ja keskustelin päivystävän hammaslääkärin kanssa. Hänen - ja kummitäti-A:n - ohjeiden mukaisesti menemme huomenna, arkena, tilannearvioon. Kipua ei juurikaan ole ollut, ja yön yli nukkumisen jälkeen matami on jälleen ollut oma, touhukas itsensä. Iso-O:n kaverit ovat olleet ihanan myötäeläviä. Toinen soitti, ja toinen tuli yllätyskäynnille tänään kantaen mukanaan 6 pehmoeläimen pakkausta. Harmittaa silti valtavasti, että tälläinen(kin) vahinko piti matamille sattua.

Kaksi lomanjälkeistä viikkoa ovat sujuneet melko mukavasti, kun olen ollut ns. tutkimusvapaalla, ja siten päiväni ovat olleet huomattavasti perheystävällisemmän mittaisia. Olen pystynyt sekä viemään että hakemaan lapset lähes joka päivä. Hyvän tilanteen pitäisi vielä jatkua tulevan viikon ajan, sitten on jälleen yövuorojen aika. Viikkoihin on mahtunut monenlaista tunnelmaa.  Koulumatkoilla on kuunneltu purkkapoppia, laulettu ja tanssahdeltu sen tahdissa sekä kuunneltu nälkäisen Iso-O:n vahvoja tunteita erityisesti Pikku-O:ta kohtaan. Tunteet kuumenivat molemmilla, mutta helpottuivat, kun he tekivät diilin:" I do not say you are a jerk, and you do not annoy me". E ja Iso-O kävivät kaksi viimeistä reissua Nashoballa, jossa Iso-O lopulta otettiin parhaimpaan ryhmään.

T:lla on ollut Boston Collegen tauko, joka alkoi 60 esseen saapumisella tarkastettavaksi. Sen lisäksi Mount Idassa oli Mid-Term Exam, jonka johdosta "loma"viikolle tuli lisäksi parikymmentä korjattavaa koepaperia. Jipii! Eipä ole ollut tekemisestä puutetta. Nyt Boston Collegen tauko on ohi, mutta onneksi Mount Ida antaa pientä hengähdystaukoa tulevan viikon aikana. Viikolle tosin on tiedossa jälleen jonkinsortin seminaari, jonka järjestäjänä toimii yksi hänen hyvistä ystävistään.