Talviloma

Blogi on jäänyt taka-alalle monesta syystä, joista yksi on tietokoneeni näytön pimentyminen juuri sopivasti veroilmoitusten jo kolkutellessa ovelle ym. virallisten paperiasioiden aktivoituessa. Kaikki tärkeät tiedostoni ovat kyllä tallella, muttei se paljon riemastuta, kun niitä ei näe. Muitakin syitä blogin hiljaiseloon on, mutta niistä lisää myöhemmin. Nyt yritelmä kerätä viime aikojen tapahtumia aikajanalle edes lyhyin maininnoin.

Aika ennen talvilomaa
Lunta meillä on tänä talvena riittänyt oikein harmiksi saakka. Pari kertaa viikossa on ylitsemme pyyhkäissyt talvimyräkkä poikineen jättäen aina vähintään 10 cm, yleensä paljon enemmän kolattavaa. Lapsilla on ollut jo kolme lumipäivää joululoman jälkeen, mikä tarkoittaa kouluvuoden jatkumista ainakin perjantaihin 20. kesäkuuta.

Lumesta johtuen talviurheilulle on ollut mainiot puitteet. E:n ja Iso-O:n Nashoba Valleyn laskettelureissut ovat yli puolenvälin (4/6). E kaatui kasvonsa loukaten, mutta muuten on ollut "tosi kivaa". Laskemista on voinut tehdä lähempänäkin. Koulun pihalla on n. kymmenen korkeuserometrin mäki, jossa lapset vähän kauempaakin käyvät laskemassa pulkilla ym. Mekin olimme. Pikku-O:lla oli kaverinsa Charley mukana, E ja Iso-O laskivat keskenään. Charley tuli meille seuraavana päivänä vastavuoroiselle vierailulle - Pikku-O kun on ollut heillä jo kahdesti. Iso-O sai vieraakseen yhden parhaista kavereistaan, Tierneyn.

Suomi-koulussa kävimme Pikku-O:n ryhmän kahvilavuoron aikaan, ja veimme sinne hedelmäsalaatin. Kukin ryhmä vastaa kahvilan toiminnasta kerrallaan, mikä on parempi systeemi kuin vuosia sitten, jolloin vain kaksi henkilöä haali kasaan kaiken. Kahvi ja pulla ym. maksaa 2 dollaria, joten tuotto on kovin pieni koululle, joka muutenkin elää käytännössä hyväntekeväisyyden varassa. Opetusministeriö tukee Suomi-kouluja pienillä summilla, mutta käytännössä kulut jäävät vanhempien harteille. Opettajina toimivat saavat minimaalisen rahallisen korvauksen.

Viikko ennen lomaa oli tapahtumarikas, kun sekä eskari- että ekaluokkalaiset viettivät 100. koulupäivää. Pikku-O:n piti kerätä 100 samaa asiaa ja pistää ylleen jotain, jossa oli numero 100. Kotiin hän toi kruunun numerolla 100 varustettuna sekä piirrustuksen itsestään 100-vuotiaana.

Viidesluokkalaisten Talent Show oli suuri menestys, ja E onnistui T:n mukaan täydellisesti. Hän soitti klarinetillaan Maamme-laulun. Oma valinta. Yhdessä kaikki viidesluokkalaiset esittivät Kate Perryn Roar:in. Viikko loppui Ystävänpäivään, mikä on täällä ihan hirveän iso juttu ja aiheuttaa jokavuotisen korttientekopakon. Jokaiselle luokkakaverille ja opettajalle pitää tehdä kortti. Kortteja tulee perheemme tehtäväksi n. 90 vuodessa. Iso urakka, vaikka suuren ilon niiden saaminen näyttää kaikille olevan.

Lasten lomaviikko
Vaikka lomaviikon virallinen nimi täällä onkin Winter Break, eikä hiihtoloma, halusimme sen sellaisena käsittää. Teimme ensin viikonloppureissun Cannon Mountainille ja lopuksi päiväreissun Mount Sunapeelle. Vaikka reissujen välissä oli alle viikko, olivat olosuhteet täysin toisistaan poikkeavat. Cannonilla olimme keskellä kylmää talvea, Sunapeella siirryimme ajassa monta kuukautta eteenpäin huhtikuiselle Saariselälle. On upeaa, että lähestymme tilannetta, jolloin pystymme kaikki laskemaan yhdessä. Pikku-O on edelleen varovainen laskettelija, mutta pärjää jo kohtuullisen hyvin aivan ylärinteilläkin mustia rinteitä lukuunottamatta. Ja ei niille niin suurta hinkua oikein ole kenelläkään, kun ovat helposti melko jäisiä ja muhkuraisia. Päivät ovat pienimmälle laskijalle haastavia, ja aivan viimeiset mäet laskimme hänen kanssaan lyhyemmillä perhealueiden rinteillä. Vaikka väsymys oli käsinkosketeltava, hävisi kaikenlainen valitus, kun tuli mahdollisuus lähteä hotellin uima-altaalle. Siellä viihdyttiin helposti pari tuntia. Pikku-O:lla oli mukanaan kellukkeet, joten pystyin itsekin rentoutumaan hieman edellistä kertaa paremmin.

Jo heti loman alkuminuuteilta lähtien kävi selväksi, että Lego-movie olisi unelmien täyttymys. Kävimme sen sitten katsomassa. Noloa tunnustaa, mutta se oli minun ensimmäinen 3-D elokuvani sitten Linnanmäen 80-luvun näytösten. Varsin viihdyttävä se oli aikuisellekin, vaikka olisinhan minä sen kaksiulotteisenakin katsonut. Lasit painoivat nenälleni jäljen.

Loman viimeinen päivä kului lapsia kuskatessa. Ensin Iso-O meni kaverinsa Mian luo, sitten Pikku-O lähti Charley:n keilailusyntymäpäiville. Hän laski sekunteja lähtöön jo tunteja aiemmin. Mukavaa oli ollut. Keilaradat oli muunnettu lapsille sopiviksi siten, että sivu-urien sijaan niissä oli aidat. Ei siis voinut epäonnistua.

Loman lisäksi talviolympialaisetkin ovat ohi. Jee Boston Bruins:in Tuukka Rask! Nollapeli Pronssiottelussa Yhdysvaltoja vastaan ei suuri yllätys ollut; tunteehan hän kavereidensa pelitavat jo vuosien ajalta. Nyt alkaa jälleen arki. Lasten seuraava loma on 8 viikon kuluttua oleva "Spring Break". T:lla ei varsinaisesti ole lomaa lainkaan ennen kesää, sillä Boston College ja Mount Ida pitävät lomansa eri aikoihin, ja takuuvarmasti eri aikoihin kuin lasten koulu.