Tyyntä ja touhua ennen Sandy-myrskyä

Hurrikaani Sandy rytisteli ohi kaataen yhden puun pihaltamme naapurin talon päälle, mutta siihen - ja siihen, että automme ovat nyt pihallamme ilman ulospääsytietä - ongelmat osaltamme jäivätkin. Sähköt toimivat, vesi virtaa ja kaasua tulee, joten on syytä olla kiitollinen. Erityisesti lapsilla, joilla on jo toinen vapaapäivä myrskyn vuoksi - eilinen myrskyn riehumisen vuoksi ja tänään tuhojen korjaamisen. Itseänikään myrsky ei liiemmin ahdistellut. Eilen pääsin munuaistautien erikoislääkärin ystävällisellä käskyllä lähtemään töistä jo klo 13, tunteja ennen pahimpia tuulia, ja tänään on ensimmäinen lomapäiväni - jiihaa. Koska myrskystä ei tässä vaiheessa ole enempää kerrottavaa, palaamme ajatuksissamme sitä edeltäviin tapahtumiimme.

Edellisen kirjoituksen aikoihin E oli valmistautumassa lähtemään ystävänsä syntymäpäiville Revolution:in ottelua Foxboroughiin katsomaan. Kello 22.30 ovellemme saapui hyvää mieltä ja intoa pursuava poika, jonka jutusta ei meinannut tulla loppua. Heillä oli ollut hyvät paikat lähellä kenttää, Revolution oli voittanut yhdellä, 17-vuotiaan pelaajan tekemällä maalilla Chicago Fire-joukkueen, ja noin tunnin matka yhteen suuntaan sujui mukavasti viiden 9-10-vuotiaan pojan hauskuuttaessa toisiaan. Varmaan "hauskuus" ei aivan samanlaisena auennut pojan isälle, mutta selvästikin syntymäpäivät olivat mitä onnistuneimmat. Muutenkin E:lla on oman viikottaisen kirjoituksensa perusteella ollut kiva viikko. Koulun kanssa he kävivät päiväreissulla Moose Hill:illä retkeilemässä ja opiskelemassa erilaisia kivi-ja mineraalityyppejä. Espanjankerhosta E ei tykkää - joko opettajan tai sen vuoksi, että kerhon ajankohdan vuoksi osa after schoolin retkistä menee ohi. Jos syynä on jälkimmäinen, se toivottavasti ratkeaa, sillä tarkoitukseni on keskustella aiheesta ohjaajien kanssa, kunhan tällä viikolla tapaamme.

Iso-O rekisteröityi viimein opettajan antamien ohjeiden mukaan "vapaaehtoiseen" matematiikkanettipalveluun. Tehtäviä voi tehdä ihan päivittäin, vaikka vain vähän kerrallaan. Joo. Meillä ei kyllä avata tietokonetta lapsille illalla kiireisten iltatoimien aikaan. No, "vapaaehtoisuus" tuli varsin selväksi, kun sain muutama päivä rekisteröitymisen jälkeen sähköpostin, jossa todettiin, ettei Iso-O ole käynyt ohjelmassa viimeisen viiden päivän aikana. No hohhoijaa. Jos kyseessä olisi tyttö, jolla koulussa on jonkinlaisia hankaluuksia, ehkä suhtautuisimme tähän vakavammin, mutta kun matamimme pärjää mainiosti, emme edelleenkään laita häntä tietokoneelle kuin viikonloppuisin. Otan sitten viestit vastaan nöyränä. Iso-O on viettänyt tyylilleen uskollisena tuotteliasta aikaa sekä koulussa että after schoolissa. Lähestyvä Halloween innoitti monenlaiseen askarteluun, ja lauantaina ne viimein laitettin paikoilleen. Iso-O on myös mennyt sosiaalisesta tilanteesta toiseen käytyään viikon aikana kaksilla eri play date:llä ja E:n kanssa kutsuttuna yksillä kotisyntymäpäivillä.

Pikku-O on oppinut th-äänteen ja ylpeänä esitteli sitä meille kaikille pöydässä. Ihana luottamus omiin kykyihin paljastui, kun hän totesi voivansa opettaa minua puhumaan englantia oikein. Hänen puheensa onkin mennyt harppauksenomaisesti eteenpäin. Kuulin eräänä iltana hänen kertomanaan pitkän tarinan kurpitsasta ja noidasta lähes virheettömästi. Hänen suomenkielentaitonsa jätän tässä kommentoimatta. Pikku-O ja E ovat myös löytäneet yhteisen kiinnostuksen kohteen. Lupasin kaikille pienen koulunaloittajaislahjan jo viikkoja sitten, mutta kohdalle ei ole oikein tullut mitään sopivaa. Kunnes Beyblade:it löytyivät. Niistäpä on hauskuutta riittänyt.

T sai proofit tarkistettavaksi eräästä oman alansa lehdestä, sai opetusohjelmansa keväälle käytännössä valmiiksi, on alkanut valmistautua huomenna alkavassa konferenssissa olevaan esitykseensä sekä saanut jonkin verran aikaiseksi väitöskirjansakin parissa. Kaiken tämän lisäksi hän luonnollisesti on hoitanut koko perheen asiat ja kaivertanut kurpitsan lapsilta saamiensa ohjeiden mukaiseksi. Yön yli se sai olla rauhassa etuportaikollamme, sen jälkeen siitä oli joku (orava tai pesukarhu) käynyt palasen haukkaamassa. Halloween lähestyy.

Minullekin on tapahtunut jotain. Vaihdoin osastolta munuaistautien konsultaatioporukkaan keskiviikkoaamuna jouduttuani tuuraamaan sairastunutta työkaveriani tiistaina - onneksi kuitenkin samassa tiimissä kuin mistä olin lähdössä. Työnteko on taas melkoisen leppoisaa ja viikonloput ovat vapaat. Tuntui melkein lomalta, kun sain olla vapaalla perjantai-illasta maanantaiaamuun. Keskiviikkona annoin panokseni erään työkaverini ajokortin saamisen eteen lupautumalla hänen sponsorikseen. Olin siis se takapenkin istuja, jonka ainoa tehtävä on istua paikallaan kommentoimatta mitään ja jonka ainoa vaatimus on omistaa Massachusettsin ajokortti yli vuoden ajan. Ystäväni sai kortin, ja tarkastaja totesi hänelle, että tästä kiitokseksi ystäväni on nyt minulle päivällisen auki.

Meille saapui T:n opiskelukaveri P yön yli käynnille - ja lähtee neljän yön jälkeen torstaina kohti Chicagoa. Hurrikaani Sandy laittoi monen lentäjän suunnitelmat uusiksi. Tänään meille pitäisi saapua talomme ensimmäinen suomalaisperhe vanhoja muistelemaan. Luultavasti saapuvat, sillä en ole peruutusviestiä toistaiseksi saanut. Itse lähdemme pian ulos ihmettelemään Sandyn jättämiä jälkiä.