Sinsirly

T on joutunut koville pyörittäessään yksinhuoltajana perheen arkea. Edellisen viikon työtuntimääräni, pöyristyttävät 99 tuntia seitsemän päivän aikana, ei paljon perheelle aikaa jättänyt. Bloginkirjoituksenkin kannalta tilanne on varsin hankala, sillä käytännössä lasten elämä viime viikon ajalta perustuu toisen käden tietoon ja sunnuntaisen vapaapäiväni aikana käymiini keskusteluihin (jotka varsinkin Pikku-O:n kohdalla edelleenkin ovat varsin epäjohdonmukaisesti eteneviä). Sunnuntai kuitenkin tuli eteen tarpeellisena hengähdystaukona meille kaikille, ja osa informaatiovajeesta oli mahdollista paikata. Mutta kiitos ei enää uudelleen tuollaista työviikkoa!

Käymieni keskusteluiden perusteella selvisi, että T oli pyörähtänyt lasten kanssa Blue Hills:in huipulla katsomassa tällä seudulla vasta alkavaa ruskaa maanantaisen Columbus Day:n kunniaksi. Ja että E:lla ja Iso-O:lla oli koulukuvaus pihalla, vaikka juuri torstaina olikin hetkeen kaikkein kylmin päivä; yöllä kävi jopa pakkasella. Samana iltana T pelasti koko kesän ulkoilleen palmumme sisälle - ja vei sen takaisin ulos sunnuntaisen lämpöaallon johdosta. Pikku-O on käytännössä lakannut nukahtamasta päivälevon aikaan preschoolissa ja kuin huomaamatta olemme lakanneet pissattamasta häntä iltaisin yövahinkojen varalta.

Sunnuntaina yritimme ottaa takaisin äitiajan osalta menetetyn viikon. T lähti yksinään kohti kirkkoa toimiakseen kirkkoherran sijaisena, ja oli jälleen kerran ollut kovasti tykätty saarnansa vuoksi. Me muut söimme rauhallisen aamupalan ja lähdimme sen jälkeen ulos pihahommiin. Sain motivoitua porukan haravoimaan, kun tavoitteena oli tehdä niin iso lehtikasa, että siihen on kiva hypätä. Olihan siihen, mutta ei se vaikuttanut enää ihan niin hauskalta kuin vielä muutama vuosi sitten, huomasin. Itse sain samanaikaisesti tyhjennettyä meidän kompostiamme kukkapenkkiimme sillä ajatuksella, että ensi vuonna kyllä saamme kurpitsan onnistumaan. Tänä vuonna yksikään ei kukkaa pidemmälle edennyt. Istuttamistamme sadoista kurpitsan siemenistä ja neljästä avokadon siemenestä ainoastaan yksi avokado lähti itämään. Se onkin nyt pelastettu sisälle jossain välissä alkavaa talvea varten. Loppupäivä sujui sisällä lähinnä leipoessa. E ja Iso-O tekivät tiikerikakun ilman raitoja (kaakaojauhe meni vahingossa koko taikinaan) ja Pikku-O oli pääkokkina taatelikakun valmistuksessa. T:n kanssa jouduimme molemminpuolisen väsymyksemme johdosta sanaharkkaan, jonka onneksi kuitenkin saimme setvittyä. Eikä vähiten siksi, että saimme hassuihin vaatteisiin pukeutuneen kolmikon laatiman kirjelmän kirjoitusvirheineen päivineen:"

Whasington D.C 

Barac Obama

Dear Residents of xx (meidän osoite),

Please apoladgise to each other

and break the argument NOW!

Sinsirly,

The Goverment

Uusi työ-ja kouluviikko on jälleen alkanut. Ehkä tiukasta tilanteestamme kertoo se, että saavuttuani eilen kotiin varttia vaille kahdeksan illalla T oli vilpittömän ilahtunut siitä, kun tulin "niin aikaisin". Onneksi tällä erää tilanteen pitäisi helpottua viikon päästä maanantai-iltana, kun osastojaksoni päättyy ja aloitan neliviikkoisen jakson munuaistautien parissa. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!