I can't wait to hear about your week

Mennyt viikko oli onneksi helpompi työtuntimäärältään - erityisesti, kun se oli vain viisi työpäivää pitkä. Kun työtunnit arvioidaan neljälle viikolle keskiarvoistettuna, jäin 79 tuntia/viikko juuri sallitun 80 tunnin alapuolelle. En kylläkään tiedä, mitä tapahtuisi, jos ylittäisin määräysten mukaisen 80 maksimiviikkotuntimäärän. Todennäköisesti asiaa vain voivoteltaisiin - ja jatkettaisiin kuten ennenkin. Mutta, en valita. Minulla on enää kaksi osastopäivää, ja sen jälkeen jälleen helpottaa hetkeksi.

Näin lapset hereillä kolmena päivänä viidestä. En tietenkään mitenkään loistavasti, mutta pääsin sentään vaihtamaan muutaman sanan ennenkuin lamppu huoneessa sammui. Paljon menee ohi heidän tapahtumistaan, mutta joitain irtohuomioita oli mahdollista napata. Kuten se, että Iso-O oli ylpeänä esitellyt T:lle Pikku-O:n tekemää vaaleanpunaista hämähäkkiä. "All spiders have eight legs", sanoi Pikku-O, kun hän näytti samaisen otuksen minullekin. Pikku-O oli halunnut asetella jaloista viisi toiselle ja kolme toiselle puolelle, muttei se kuulemma haittaa. "You must be vewy gentle with it, mom", sanoi Pikku-O teostaan esitellessään.

E:n koulutöihin kuuluu viikottaisen päiväkirjan kirjoittaminen, mikä on sekä upea muisto hänelle itselleen että ihana minulle; saan viiteen kappaleeseen tiivistetyn kertomuksen hänen kouluviikkonsa tapahtumista osoitettuna aina jollekin meistä perheenjäsenistä. Kaikki muut ovat jo osansa saaneet, nyt oli minun vuoroni. Hänen oma opettajansa jäi pois edellisellä viikolla ja lähetti viikon aluksi kuvan syntyneestä pojastaan. Äitiysloma on täällä 8 viikkoa pitkä, joten hän saattaa tulla takaisin jo aika pian. Ellei sitten jää kotiin housewife:ksi, kuten niin moni ymmärrettävästi tekee. Sijaisopettaja luokassa on sama, joka oli jo alkusyksyn toiminut apuopettajana, joten suurta muutosta neljäsluokkalaisten elämässä ei tapahtunut. E:n kirjoitus päättyi aika herkkään toteamukseen:"I can't wait to hear about your week".

No, minun viikostani ei paljon työnulkopuolista kerrottavaa löydy. Paitsi tietenkin uutisten intensiivinen seuraaminen automatkojen aikana. Kestoaiheita ovat marraskuiset presidentinvaalit, senaattorivaalit sekä Syyrian tilanne. Ehkä hieman kummallista, mutta olen seurannut kaikki Barack Obaman ja Mitt Romneyn sekä Bidenin ja Ryanin väliset väittelyt ja jaksanut hämmästellä, kuinka vähän faktoilla on merkitystä vakuuttavuuden rinnalla. Kun on tarpeeksi vakuuttava, voittaa väittelyn, vaikka suurin osa väitteistä ei päivänvaloa kestäisikään. Senaattorikisa rebublikaani Scott Brownin ja demokraattihaastaja Elizabeth Warrenin välillä on myös selvästi kuumentunut - käytetty rahamäärä molempien puolella on historiallisen suuri. Tuntuu hieman erikoiselta, että käytännössä se, joka onnistuu keräämään enemmän rahaa, voittaa vaalin. Epämiellyttävää on myös negatiivisten mainosten suuri määrä; ei keskitytä omiin hyviin puoliin vaan toisen huonoihin. En tykkää.

T on kodinhoidollisten töiden ohessa rustannut kasaan ensi kevään opetusohjelmaansa. Siitä tulee niin hyvä, että melkein haluaisin olla kuuntelemassa. Saisi intensiivisen pläjäyksen filosofian historiasta vauhdikkaalla tavalla esitettynä. Vaikka kyllä sitä saisi töitäkin tehdä - T vaatii neljä välipaperia lukukaudessa käytännössä kuukauden välein, eivätkä aiheet ole mitään suoraviivaisia copy-paste -tyylisiä kirjoitelmia. Huh huh. Taitaisin jäädä aika pian kiinni suppeasta tietopohjastani.

Vapaapäiväni käynnistyy sateisessa, mutta lämpöisessä tunnelmassa. Ulkona on 18*C. Riisipuuron jälkeen suuntaamme kohti kauppoja. E:lla on tänään kaverin syntymäpäivät - menevät katsomaan Revolution:in peliä Foxborough:iin -  ja syntymäpäiväkutsuja on tulevillekin viikonlopuille. Muuten emme taida tehdä mitään liian ahkeraa. Minun toiveestani.