Synttäripäivä

Sen juuri äskenkin jatketun "pidemmän blogin" kirjoittamisesta hetkeksi tänne. Päivää siis jälleen!

E juhli tänään syntymäpäiväänsä, joka monien sattumuksien johdosta muodostui varsinaiseksi ilotulitukseksi. Ei ihme, että reilusti normaalia nukkumaanmenoaikaa myöhemmin petiin kaatuessaan E totesi - tosin omaan lakoniseen tyyliinsä asiaa liiemmin suurentelematta - että päivä oli "paras syntymäpäivä, joka tähän mennessä on ollut". Huomatkaa tyylikkäästi ilmaistu varaus, että jos niikseen, parantamisen varaa kaikesta huolimatta vielä on.

Aamu sinänsä alkoi jo tutuksi tulleella tavalla: normaalin puuroaamiaisen sijaan tarjolla oli pekonia, kananmunaleipiä (hankala kuvailla, mutta kuvittele paahtoleipään keskelle reikä jossa muna paistetaan leivän myös ollessa pannulla), paistettua tomaattia ja muuta asiaan kuuluvaa. Jo tämä olisi voinut hyvin tuoda hyvän mielen E:lle koko päiväksi, hämmentävän usein hän kun ymmärtää millaisessa pyörityksessä tämä meidän hurlumheimme on ja on iloinen siitä, että hänet on ylipäätään muistettu ja hyvällä tahdolla huomioitu. Kuvittelin siis, että päivän kohokohta olisi aamiaisen yhteydessä paljastettava yllätyslahja (muut kun oli annettu ja avattu jo aiemmin).

Edellisenä päivänä kouluista kotiin pyöräiltäessä E varsin vahvasti toi esiin sen, että paljon aiemmin lahjaksi saatu uimalasit-snorkkeli -setti on auttamatta jäänyt jo liian pieneksi. Suoraan ilmastiin myös se, että nyt olisi kesää varten aika hommata ihan aikuisten kokoinen uusi setti. Sitä E ei tuolloin tiennyt, että olin aiemmin viikolla jo käynyt ostamassa hänelle juuri kuvaillun kaltaisen kokonaisuuden. Itse ryhdyin tosin samoilta polkemisilta epäilemään, että jollain omituisella tavalla E olisi tämän saanut tietoonsa. Ei ollut, sen verran hämmentynyt mies oli kun kiskaisin uuden setin näköpiiriin. Koko ja muu soveltuvuus testattiin heti ja arvostelu oli positiivinen. Asiaan palattiin muutamaankin otteeseen päivän aikana.

Ja päiväähän riitti. Kun aamiaisesta oli suoriuduttu, oli töiden aika, nimittäin puutarhatöiden. Sillä aikaa kun itse ajelin nurmet ja pikaleikkasin pensaat, koko kolmikko istutti pihalle sisätiloissa ahdistuneen kukan, siivosi autotallin lattian, pesi puutarhaletkulla autojen päältä puiden karistamat norkot ja muun moskan sekä ilakoi sortseissaan parhaan kykynsä mukaan erittäin sopivassa plus 22 aurinkokelissä.

Puutarhatöille oli ihan oma syynsä, pihan pieni putsaaminen kun oli paitsi tarpeellista, myös toivottavaa siitä näkökulmasta, että E:n ja muiden kolmikon jäsenten tietämättä heille hyvin tutuiksi tulleet kolumbialainen G ja eteläafrikkalaiset F ja D olivat tulossa alkuiltapäivästä käymään. Etenkin pikku-O on aina ajoittain toivonut (jälleen) uutta vierailua F:n ja D:n kotona (viimeksi edellisenä päivänä), ja iso-O on odottanut yhteistä piirustustuokiota G:n kanssa (G on siis filosofi, mutta pärjäisi myös kuvataidealalla hyvinkin suvereenisti).

Vierailun eräänä tärkeänä aiheena oli pikkuavun antaminen G:n ja D:n huomisaamuna edessä olevaan ajokokeeseen (kyllä, sunnuntaiaamuna puoli yhdeksältä) meidän autollamme tapahtuneiden harjoitusajolenkkien myötä, mutta prioriteettilistalla ensimmäisenä oli toki synttäreiden juhliminen. Olin edellisenä iltana lasten nukkumaanmenon jälkeen lyönyt kädet saveen ja saanut aikaiseksi kohtuullisesti onnistuneen vadelma-kermavaahto -kääretortun - oli tullut aika paljastaa tämä yllätys kaikelle kansalle. Yllättynein olin mahdollisesti kuitenkin itse, kun myös E, joka ei normaalisti kaakkubaakkelseja kauhein mitoin syö, toivoi lisää tätä herkkua!  Ja itse asiassa (miltei) ensimmäisenä (heti iso-O:n jälkeen). Vadelmahillo, johon aiemmin E joissain puheissaan viitannut, taisi tehdä kauppansa.

Ennen kääretortun ja keksien syömistä E kuitenkin ikuistettiin taiteeseen. Kun G ei tiennyt, että oli saapumassa synttäreille (tarkoituksella, G:llä kun on häävalmistelutkin parahultaisesti meneillään), hän välittömästi asian ymmärrettyään halusi kuitenkin antaa E:lle lahjaksi jotain. Asioita luovasti yhdistelemällä iso-O sai seurata vierestä - saada ensikäden piirustusopetusta - samalla kun G luonnosteli E:n portretin. "For E, with love" -saatteella oleva, signeerattu tuotos tullaan ensitilassa kehystämään. Kuva tästä komeudesta saapuu sitten jossain vaiheessa kummien ja muiden sähköpostiin.

Baakkelsien jälkeen tarjolla oli puolestaan jo mainittu ajoharkka ja vapautunutta jalkapalloa pihamaalla - niin, ja tätä edeltäen G:n ja E:n välinen (totinen) shakkiottelu, mikä päättyi E.n voittoon. Tätä riemua kesti sen verran kauan, että vieraiden poistuttua muihin touhuihinsa huomasin kellon olevan tapissa ruokaa varten: tomaatti-punasipuli-tillikuorrutetut lohipalat nopeasti uuniin, perunat paloiksi ja kiehumaan muussia varten ja salaatti kulhoon. "Papan mökin" savustuspöntön tarjoamasta lohesta vesi kielellä haaveileva E sai ainakin samaa raaka-ainetta lautaselleen, jos kohta itsekin arvostan kyllä korkeammalle kyseistä lämminsavuherkkua.

Syy hienoisesti tiivistyneeseen hääräämiseen keittiössä oli se, että E:n ja O:n koulun opettajien ja oppilaiden välinen hyväntekeväisyysottelu (paikallisen syöpäjärjestön hyväksi) oli alkamassa kohtsiltään. E oli aiemmin hieman laimeasti suhtautunut ajatukseen pelaamaan lähtemisestä, mutta hänelle selvitettiin, että hyvin mielellämme kustantaisimme toivotun kohtuuhintaisen "pelilisenssin" hyvän asian johdosta (E tarkkana oli kiinnittänyt huomiota siihen, että pelaaminen toisi lisäkustannuksia taloudesta vastaaville), asia tuli hänelle itse asiassa tärkeämmäksi kuin jo alusta alkaen innolla pelaamaan menossa olevalle iso-O:lle.

Sekä E että iso-O kävivät aina vuorollaan omien luokka-asteidensa kanssa kentällä opettajia vastassa, ja E - vaikka ei maalia tehnytkään - sai muutamalla ratkaisevalla hetkellä pidettyä pelin oppilaille varsin tyylikkäin katkoin ja jopa liukutaklauksin. Puolentoista tunnin keskeytyksettömän (!) pelin jälkeen pakattiin koko konkkaronkka kyytiin ja palattiin kotiin iltapesuille ja -paloille. Lyhyen lukuhetken jälkeen valojen sammutettua koko kolmikko oli unessa alle minuutissa. Vaan se ehdittiin sanomaan, että tämä oli paras syntymäpäivä - tähänastisista.

Huomenna Museum of Fine Arts. Mutta se on jo toinen juttu.

PS. Jos kiinnostaa, tsekkaa täältä pieni väläys aiemmin viikolla esitettyyn puolen tunnin iltakonserttiin teemalla kolmosluokat ja nokkahuilu.