Juhlaviikonloppu

Lähes kolmeenkymmeneen Celcius-asteeseen noussut lämpötila ja aurinkoinen keli helli meitä viikonloppuna eri puolilla Bostonin seutua liikkuessamme. Liikkumisemme olemme pääosin tehneet uudella autollamme, jotta sen mahdolliset viat saataisiin selville siinä ajassa, jonka myyjä on siitä vielä vastuussa. Ja onhan se pihatiellämmekin ensimmäisenä jonossa liikkeelle lähdössä.

Tapasimme professori Garyn St. Mary's Hall:in pihalla lauantaina puolen päivän aikaan. Hän seisoi siellä meitä odottamassa toisen jesuiittaisän kanssa, ja he toivottivat meidät yhdessä tervetulleiksi "linnaan". Tämä termi on kolme vuotta sitten tuolloin neljävuotiaan Iso-O:n lanseeraama ja selvästi uponnut "linnassa" asuvaan porukkaan. Menimme yhdessä syömään talon ruokasaliin. Tarjolla sattui olemaan riisin, kastikkeen ja runsaan salaattipöydän lisäksi hampurilaisia ja hotdogeja, joten lapsia ei tarvinnut houkutella syömään. Jälkiruoaksi oli monenlaisia kakkuja ja jäätelöä, joten Pikku-O:kin söi vatsansa pullolleen. Pikku-O aiheutti myös pienen ihmetyksen osoittaessaan, että hän osaa laskea, ja toi pyynnöstä kaikille kuudelle pienet minttusuklaat kaukana olevasta purkista.

Syönnin jälkeen Gary vei meidät St. Mary's Hall:in katolle, josta näkyy yli kymmenen kilometrin päässä oleva Bostonin keskusta, kaiken muun lisäksi. Sitten tapahtui jotain, mikä ei yleensä ole mahdollista. Pääsimme käymään hänen huoneessaan alueella, johon muilla kuin jesuiitoilla ei ole asiaa. Aikamoinen luottamuksenosoitus. Hänen huoneensa oli vanhoilla huonekaluilla kalustettu, yksinkertainen, mutta viihtyisä tila, josta aukeni näköala kahteen eri suuntaan. Lapset asettuivat heti taloksi, ja kulkivat Garyn perässä laatikolta toiselle hänen etsiessään heille pieniä tavaroita mukaanvietäväksi. Kaikki saivat mm. katoliset rukousnauhat.

St. Mary's Hall-käynnin jälkeen käväisimme kotona vaihtamassa kevyempiin varusteisiin ja lähdimme sitten Watertownissa sijaitsevaan T:n kurssikaverin kotiin grillaamaan. Kurssikaveri on sama, jonka vanhemmat asuvat Cape Codilla, ja jonka äiti erityisesti toivoi lasten uutta reissua heille. Grillijuhlat olivat menultaan perinteiset: hampurilaisia ja hotdogeja, sipsejä, dippikastiketta ja juomaa. Koska juuri olimme syöneet St. Mary's Hall:issa, ei lapsille juuri mikään muu kuin sipsit maistuneet. Niitä sitten tulikin syötyä. Pikku-O löysi itselleen kaverin kolmevuotiaasta vieraasta, mutta E ja Iso-O liimautuivat ison televisioruudun äärelle käytännössä koko juhlan ajaksi. Lähdimme juhlista hyvissä ajoin.

Sunnuntaina oli äitienpäivä niin täällä kuin Suomessakin. T oli illalla kattanut pöydän kauniiksi aina kukkaa myöten maittavaa aamupalaa varten. Herätyskello oli kuitenkin jäänyt laittamatta päälle, joten lopulta söimme puuroa ilman häntä. Vietimme samalla E:n yhdeksänvuotispäivää, sillä olen poissa, kun päivä oikeasti ensi viikolla koittaa. Yritin tehdä ohjeiden mukaisen kakun. Onnistuin tekemään kakun, jota Pikku-O kuvaili sanalla "house", Iso-O laittoi käden suunsa eteen nauramista estämään, ja E sanoi:"It's okay, mom!" Tekemälläni kermakakulla ei ollut mitään tekemistä mallinsa kanssa, mutta aivan hyvältä se maistui. E:a ja Iso-O:ta selvästi hämmensi syntymäpäivän viettäminen vääränä päivänä, ja lopulta kävikin niin, että päivä sujui melko tavanomaisen sunnuntain tavoin niillä erotuksilla, että vietimme jälleen tunteja ostoksilla (olen varmaan vaihtunut joksikin toiseksi henkilöksi..), ja lapset puhkoivat talon kaikki Vappu-juhlista jääneet ilmapallot.

Minun pitäisi ryhtyä vähitellen kokoamaan tavaroitani huomenna tapahtuvaa lähtöäni varten. Mistä löytäisi pakkausinnon? Saatan vielä muutaman rivin kirjoittaa ennen lähtöäni - sen jälkeen taitaa tulla hetkeksi hieman hiljaisempaa. Paitsi jos T oikein intoutuu.