Worcesterin neurologia, Suomen presidentinvaalit ja kaikkea siltä väliltä

Vähän harmittaa, ettei ole tullut kirjoitettua aiemmin. Nyt on sitten taas kasa aivan erillisiä ja erilaisia huomioita jaettavaksi. Näin tässä aina näyttää käyvän.

Ensimmäinen välkähdys viikolta on haastattelukäyntini UMASS (University of Massachusetts) Neurologian klinikassa. Lähdin ajamaan 30 mailin päässä meiltä olevaan Worcesteriin (ja tämä kaupunki muuten äännetään jotakuinkin "Wustö[r]") , keskisen Massachusettsin suurimpaan kaupunkiin maanantai-iltapäivänä, jotta ehdin majoittua minulle varattuun ja maksettuun(!) hotellihuoneeseen ennenkuin tapasin kaksi erikoistujaa ja toisen haastateltavan hotellin ala-aulassa klo puoli seitsemän. Menimme viihtyisään ravintolaan, jossa istuskelimme ruokien ja juomien äärellä helposti pari tuntia keskustellen kaikesta erikoistumiseen liittyvästä. Leppoisan iltaman jälkeen toinen miehistä vielä pyöritti meitä kahta haastateltavaa ympäri Worcesteriä näyttäen parhaat asunto- ja illanviettopaikat. Ikäänkuin erikoistumisvaiheessa olisi joskus aikaa viettää iltaa muualla kuin sairaalalla..

Pääsimme kuitenkin ajoissa nukkumaan. Toinen haastateltava oli vasta valmistumaisillaan oleva lääketieteen opiskelija, joten hän oli saanut kutsun myös sisätautiklinikan internship-vuoden haastetteluun. Toisin kuin minä, jonka valmistumisesta on muutama vuosi kauemmin kuin klinikan vaatima 5 vuotta. Niinpä hänen aamunsa alkoi jo seitsemän jälkeen, kun taas minä sain laiskotella puoli yhteentoista saakka. No, oikeasti minua aika paljon harmitti, kun olin joutunut moisen ikäsyrjinnän kohteeksi, enkä siis oikein osannut nauttia mahdollisuudesta nukkua pidempään. Kävin pari tuntia aiottua aiemmin hotellin aamiaisella, jossa kanssani oli vain n. seitsemän hengen suomalaismiesporukka - hyvin outoa!

Lopulta kello läheni puolta yhtätoista ja kävelin sisään sairaalan pääsisäänkäynnistä. Soitin ohjeiden mukaisesti klinikan sihteerille, joka ystävällisesti kävi hakemassa minut neurologian kirjastoon. Sain pinkan paperia läpikatsottavaksi sekä päivän ohjelman. Tapasin ensin peräjälkeen kolme miestä (Paydarfar, Brown ja Schwartz). Puolilta päivin kävimme lounaalla ja kiersimme sairaalan kahden erikoistujan kanssa, minkä jälkeen vuorossa olivat kaksi naishaastattelijaa (Fontneau ja Mitchell). Tunnelmakseni jäi, että 4/5 haastattelijasta tykkäsi minusta. Schwartz oli todella skeptinen ja mietiskeli ääneen sitä, että minulla ei ole varmistettua internship-vuotta. Ikäänkuin en sitä itse olisi tiennyt! No. Jälkikäteen kävi ilmi, että nimenomaan hän oli minusta tykännyt, ja muutaman oikealle ihmiselle tehdyn puhelinsoiton jälkeen olen menossa ensi tiistaina uudelleen Worcesteriin - tällä kertaa sisätautien klinikkaan. Yritän olla innostumatta liikaa. Matkassa kun on vielä aika monta mutkaa.

Siirrymme lasten viikkokuulumisiin, ja niistä ensimmäisenä E:n tapahtumiin. E oli jälleen laskemassa tiistaina, vaikka se niin uskomattomalta tuntuukin, kun Bostonin seudulla nurmikot viheriöivät ja lumesta ei ole tietoakaan. Yhden parhaista kavereistaan kanssa hän oli viilettänyt pitkin rinteitä ja erityisesti "two diamond black":in laskeminen oli ollut melkoinen juttu - sen verran monta kertaa siihen palattiin. Kotonaoloajan E makaa sängyllään nenä kiinni Harry Potter-sarjan neljännessä kirjassa lähes kuulematta ja näkemättä mitä ympärillä tapahtuu.

Iso-O on löytänyt dramatiikkaa elämästään entiseen tapaan, mutta pääosin on mennyt oikein mukavasti. Eniten häntä on työllistänyt tämän päivän koulukonsertti, jossa hänellä on "leading role". Tämä johtorooli tarkoittaa PEACE-laulun viiden kirjaimen ensimmäisen kirjaimen ylösnostamista laulun tahdissa. Ensimmäisen PEACEn jälkeen sana toistuu vielä kaksi kertaa peräkkäin yhteensä neljäntoista muun lapsen toimesta. Mutta siis Iso-O:lla on "leading role".

Pikku-O sai ensimmäisen huomautuksen käyttäytymisestään koulussa. Lisääntyvästi viime viikkojen aikana Pikku-O on hauskuuttanut kavereitaan tavalla, joka on johtanut toistuvaan huomauttamiseen rauhallisesta käyttäytymisestä ja hiljaa istumisen jalosta taidosta. Pikku-O on ollut "over-silly". E:lla oli hieman samanlainen vaihe ensimmäisenä syksynä koulussa, ja ainakin osittain tämä 'hassuttelu' meni heikon kielitaidon piikkiin. Ehkä Pikku-O kärsii muita huonommasta ilmaisukyvystä ja kompensoi sitä pelleilemällä. Tai sitten ei. Voihan se olla jokin H-suvun geenivirhekin (hah hah). Alkuviikosta alkanut silmätulehdus ja silmillä roikkuva tukka ovat varmasti myös tuoneet osansa levottomuuteen. No, oli syy mikä tahansa, pari viime päivää on kuulemma mennyt paljon paremmin. Puheterapia on jatkunut kahdesti viikossa, ja tänään viimeksi puheterapeutti kehui, kuinka hyvin Pikku-O on kehittynyt. Jatkamme toivomista, että kehitys jatkuu ja 'hassuttelu' vähenee.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä ovat T:n touhut. Tai tällä kertaa erityisesti yksi touhu. Tässä T:n oma määritelmä:"T on ulkoasiainministeriön palveluksessa oleva virkailija, jonka tehtävänä on varmistaa ulkomailla oleskelevien Suomen kansalaisten perustuslaillisten oikeuksien toteutuminen Amerikan Yhdysvaltojen koillisosassa". Suomeksi sanottuna siis - T toimii presidentinvaalien ennakkoäänestyksen toisena vaalivirkailijana Bostonin kunniakonsulaatissa tänään ja huomenna sekä tarvittaessa kahden viikon päästä perjantaina ja lauantaina. En malta odottaa, mitä hän seuraavaksi keksii.. Kävin itse äänestämässä heti äänestysajan alkaessa ollen seudun ensimmäinen äänestäjä, eikä minun tarvinnut edes näyttää passia. Juhlallista. Hauska kuulla kommentteja, kunhan hän illan päälle kotiin saapuu.

Meillä alkaa pian pitkä viikonloppu - maanantaina on Martin Luther Kingin muistopäivä. Ulkona tuulee melko pelottavasti. Taidanpa siirtyä pois ikkunan vierestä. En pahastu, jos joku uskaltautuu kommentoimaan. On ollut vähän hiljaista viime aikoina...