Kansainvälisyyttä ja laskettelua

Liian kiireinen viikonloppumme oli onneksi kiva. Vaikka laiska aika jäi minimiin, on olo silti rentoutunut. E tosin näytti aivan Angry Bird:ilta maanantaiaamuna, sillä hän, niinkuin minäkin, kaipaa säännöllistä aikataulutonta elämää, ja arkiviikonalku tuli hänelle liian aikaisin. Kaikkien mielestä minireissu kuitenkin kannatti tehdä, vaikka eihän siinä mitään järkeä ollut.

Reissun järjettömyyden aiheutti olennaisen asian unohtaminen kalenterista. World Cultures Festival E:n ja Iso-O:n koulussa oli pakko hoitaa tyylillä, oli sitten kuinka kiire suksien päälle tahansa. Olimme Suomen Washington DC:n suurlähetystön ystävällisellä avustuksella saaneet meille ison määrän tyylikkäitä esitteitä, kirjoja ja julisteita, ja T oli etsinyt ja ladannut netistä hienoja esittelyvideoita, joten pöydästämme tuli oikein edustava.

Itse juhla oli vasta lauantai-iltapäivänä, mutta omaa pöytäänsä pääsi valmistelemaan jo yhdeksältä aamulla. Menimme jo tuolloin, sillä halusimme varmistaa meille hyvän paikan. Olimme ensimmäisiä. Ja kun olimme ensimmäisiä, kesti hetken, ennenkuin löysimme oikean luokan. Yllättäen maanosien jakoja oli aiemmin sovitusta muutettu, ja tarjolla oli Pohjois-ja Etelä-Eurooppa-huoneiden sijaan sijaan Länsi-ja Itä-Eurooppa. Kävi ilmi, että aasialaistaustaisten järjestäjien mielestä Suomi kuului Norjan kanssa Itä-Eurooppaan. Jaoimme pian jälkeemme saapuneiden norjalaisten kanssa huolen tästä pienestä kulttuurisesta kömmähdyksestä, ja saimme lopulta luokkahuoneen seinään Itä-Euroopan lisäksi toisen lapun: Pohjois-Eurooppa. Kanssamme huoneessa oli lopulta Norjan lisäksi Ukraina, Venäjä, Puola ja Montenegro.

Kun saimme pöytämme valmiiksi, lähdimme takaisin kotiin syömään ja tekemään lumitöitä. Palasimme puolen päivän aikaan, lapset kävivät maistelemassa herkkuja eripuolilta maapalloa, ja me viimeistelimme täyttyneessä luokassa oman pöytämme.

Juhlan aikaan koulussa pyöri 450 ihmistä, joten vilskettä pöytämme ympärillä riitti. Lapsia kiinnosti erityisesti "Know your Finnish Name"-tehtävä, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoitti sitä, että saatuani tietää lapsen nimen, katsoin nimipäiväluettelosta kaikkein parhaiten sitä vastaavan suomalaisen, tyyliin Ava->Eeva, Mick->Mikko jne. Enemmän aikuisille ja vähän isommille lapsille oli suunnattu FinnFacts-Quiz, jonka kysymykset ovat tässä:

What is the population of Finland?

1) 3.5 million
2) 5.3 million
3) 35 million

How many seasons there are in Finland?

1) four
2) two
3) none

Average temperature in Helsinki in January is

1) 7 ºF
2) 16 ºF
3) 23 ºF

There is a ______ political system in Finland

1) one-party
2) two-party
3) multi-party

The head of the state is

1) the President of the Republic
2) the King of Sweden
3) the President of the European Commission

Education in Finland is

1) free up to high school
2) free, including the doctoral programs
3) a business sector and private schooling prevails

The languages spoken in Finland are:

1) Finnish, Swedish, Sami (and also English)
2) Finnish, Russian, English
3) English, Finnish, Dutch

Finns borrow an average of _____ books from the free public libraries in a year

1) 2
2) 12
3) 20

Kaikki vastaukset oli löydettävissä jatkuvasti vieressä pyörivästä videosta, mutta arvaamallakin osallistui "the Taste of Finland"-kassin arvontaan. Osallistujia oli kymmeniä, ja arvonta suoritettiin eilen illalla. Lähes naapurissamme asuva äiti voitti, ja tarkoituksemme on toimittaa hänen voittokassinsa tämän viikon aikana. Kassissa on hapankorppuja, puolukkahilloa, Fazerin sinistä suklaata, salmiakkia, lakritsia ja tyylikkäitä Suomi-esitteitä Washington DC Suurlähetystön kangaskassiin pakattuna.

Tilaisuus jatkui aina neljään saakka, minkä jälkeen käärimme kamamme nopeasti kasaan ja pyörähdimme kotona vaihtamassa ne hiihtovarusteisiin. Varttia vaille viisi pääsimme viimein lähtemään kohti Cannon Mountain:in hiihtoaluetta.

Vaikka talvi on tähän saakka ollut hyvin leuto ja lumeton, onnistuimme nappaamaan jälleen sen kylmimmän kelin. Autonmittari laski jatkuvasti ajon edetessä ja saavutti 0*F (-18*C), kun saavuimme hotellin pihaan. Ja yön aikana lämpötila vain laski ollen rinteeseen lähtiessämme -4*F (-20*C). Kylmästä kelistä ja myöhäisestä saapumisestämme huolimatta T halusi lunastaa lupauksensa ja palkita lasten odotuksen hotellin uima-altaalla käynnistä. Itselläni ei ollut mitään tarvetta mennä - muutenkin tuntui ihan tarpeeksi viileältä. Uimakäynnin aikana sain valmisteltua iltapalamme (tortillat), ja kaikki vilusta värisevät söivät tavanomaista paremmalla ruokahalulla. E ja Iso-O nukahtivat pian syömisen jälkeen, mutta Pikku-O keksi muutaman vitsin ennen omaa nukahtamistaan.

Minkäänlaista vaikeutta ei kolmikolla ollut seuraavana aamuna herätä. Hotellin aamupala oli yllättävänkin monipuolinen ja ainakin täyttävä, jos ei niinkään terveellinen. Kohtuullisen kivuttomasti pääsimme myös lähtemään hotellilta, ja myöhästyimme vain noin puoli tuntia ensimmäisiltä hisseiltä. Normaalisti paikka on aivan tupaten täynnä, ja auto pitää jättää satojen metrien päähän, mutta nyt oli toisin. Syitä lienee kylmä keli, alkutalven huono lumitilanne ja Patriots:in ottelu iltapäivästä. No meillehän vain sopi, että hisseihin ei ollut yhtään jonoja (siis todellakin, ei yhtään) ja pääsimme laskemaan huomattavasti normaalia enemmän.

E:a lukuunottamatta olimme ensimmäistä kertaa rinteessä, joten erityisesti Pikku-O:n piti kerätä ensin rohkeutta. Laskimme aluksi koko perheen voimin perhealueella. T:n lähdettyä ylärinteille yritimme ensin pysyä neljän porukkana, mutta erot laskutaidoissa tulivat esteeksi. Päädyimme siihen, että E ja Iso-O laskivat kahdestaan ja minä pikkulaskijan kanssa. Sovimme treffit tasaisin väliajoin. Alkuun jännitti päästää 6- ja 8-vuotiaat keskenään, mutta todistivat olevansa melkoisia selviytyijiä, joten huoli hälveni.

Pikku-O:n pieni koko on selkeä haaste, sillä voimaa kunnon aura-asentoon ei löydy. Päivän huippukohta olikin se, että hän oppi tekemään hallittuja käännöksiä, vaikka hallittua pysähtymistä vielä harjoitellaankin. Ja kaikkein paras asia tietenkin oli, että päivän päätteeksi erityisesti hän toivoi meidän tulevan seuraavana päivänä uudelleen.

Vaihdoimme T:n kanssa hetkeksi vuoroja, mutta koska ylärinteillä oli kulunutta ja jäistä tykkilunta en kovin omasta laskemisestani päässyt nauttimaan. Niinpä T sai vielä ottaa kaiken irti, ja oli lopulta hissien viimeinen nousija. Varttitunti hissien kiinnimenon jälkeen tapasimme alaravintolassa, johon me muut olimme jo tulleet tavaroitamme keräämään - ja katsomaan tunti aiemmin alkanutta New England Patriots-Baltimore Ravens -ottelua.

Auton pakkaamisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti kotia. Suomen presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulosta piti malttaa odottaa vuorialueen taaksejäämiseen saakka, sillä kännyköissämme ei ollut kenttää aiemmin. Patriots-pelin tulos selvisi vasta kotona, YLE:n uutissivuilta. Matka meni takapenkin alkukiherryksen laannuttua rauhallisesti, ja illalla kotona kukaan ei vastustanut nukkumaanmenoa. Ulkoilupäivät ovat kyllä ihan ykkösiä.

Alkuviikko on hävittänyt lumemme lämpötilan noustua pitkälle yli 10*C. Lapset kertoivat koulun ulkolämpötilamittarin nousseen tiistaina jopa yli 100*F (+38*C) lukemiin, mutta tämä minun on vähän vaikea uskoa. Ehkä suorassa auringonpaisteessa? Bostonin lumettomuudesta huolimatta E kävi jälleen laskemassa Nashoba Valley:ssa, ja oli tykännyt mahdollisuudesta laskea pelkkä huppari päällään. Tiistaina saimme Pikku-O:n oululaisen kummisedän yllätyskäynnille, ja jatkamme juttua hänen kanssaan perjantaina hänen työreissunsa päättyessä. Mahtavaa.