Sisko New Yorkissa - luksusta

Vaikka viihdymme niin hyvin, huomaa erityisesti läheisiä harvoin tavatessaan, että yksi tärkeä asia meiltä puuttuu; sukulaiset ja ystävät asuvat tosi kaukana. Sen takia tuntuu entistäkin paremmalta, kun ajoittain joku saa aikaiseksi matkustaa tuon ison veden yli ja tulla meitä tänne tervehtimään. Ja vaikkei ihan meille asti saapuisikaan, niin sen verran lähelle, että tapaaminen on mukavasti järjestettävissä. Viimein siskokin tämän ymmärsi.

L ja J tulivat pikavisiitille New Yorkiin torstaista tähän sunnuntaipäivään, ja änkeydyin päivän ajaksi matkaseuraksi. Megabus-matka meni tutulla rutiinilla. Puolilta öin lähtenyt bussi oli Manhattanilla neljältä aamuyöllä, joten heti lähdön jälkeen alkanut syvä uni olisi jatkunut selvästi pidempään. Aikaa kuluttaakseni (sillä eihän ketään voi mennä neljältä lomallaan herättelemään - oli aikaero asiassa helpottavana tai ei), tein pitkähkön kävelyreissun bongatakseni ne, mitä New Yorkista koin tarpeelliseksi bongata vuoden tauon jälkeen: 7th Avenue:n normaalisti ihmisiä kuhiseva ostoskatu oli hiljainen ja vain yökerhoista poistuvia väsähtäneitä ihmisiä tuli vastaan, Madison Square Garden (tuo huipputason jääkiekon ja koripallon tyyssija), Hotel Pennsylvania, Empire State Building, Times Square ja Carnegie Hall jäivät yksi toisensa jälkeen taakseni kulkiessani kohti Central Park:ia. En lähtenyt pimeän aikaan sitä tutkimaan vaan käännyin Columbus Circle:n kohdalta Broadway:lle, ja takaisin etelän suuntaan. En enää jaksanut kävellä, joten etsin Sofitel-hotellin, ja istuuduin sen kotoisaan aulaan odottamaan. Melkein nukahdin ennenkuin puhelin puoli seitsemän aikaan soi. Sain kutsun siirtyä monta kerrosta ylemmäksi ja tervehtiä viimein L:a ja J:a.

Päällimmäisten kuulumisten vaihdon jälkeen lähdimme yhdessä aistimaan suurkaupungin henkeä. Ensimmäisenä saavutimme Highliner-ravintolan, joka ennen oli legendaarinen Empire Diner. Raskaan aamiaisen jälkeen katsastimme Hudson River:in rannan, kaukana näkyvän Vapauden patsaan ja vastarannan Jersey Cityn. Lastemme serkkupoikia olisi varmasti kiinnostanut monipuolinen skeittiramppi, josta J otti lukuisia kuvia kotiinvietäväksi. Kuvienoton jälkeen hyppäsimme metroon ja sillä Manhattanin eteläisimpään pisteeseen. Samasta paikasta olisi päässyt Staten Island:in lautalla Vapauden patsaan ohi ja takaisin, mutta jätimme menemättä - hienosti patsas näkyy etelärantaankin. Lämpötila auringossa oli varmasti yli 20*, joten takki kulki usein käsivarrella kulkiessamme kohti Brooklyn Bridge:a. Pakko oli välillä pysähtyä pirtelöille ja lemonadelle Wendy's-hampurilaispaikkaan lämpöä tasaamaan. Brooklyn Bridge oli yhtä kiinnostava kohde kuin aiemminkin - kävelijöitä oli ruuhkaksi asti. Bongasimme maisemien lisäksi lukemattomat lukot, joita pariskunnat vuosien saatossa ovat rakkautensa sinetiksi siltaan kiinnittäneet. Hassua, mutten ollut aiemmin edes huomannut lukkoja, joita on ihan hirveän paljon.

Tauolle oli jälleen kysyntää. Pysähdyimme hetkeksi katsomaan hauskojen katutanssijoiden esitystä. Taitavia olivat - myös rahankeruussaan. Esityksen jälkeen, tovin käveltyämme, löysimme aivan vahingossa erittäin hyvän pubin. Tätä paikkaa voi vain suositella: Brinkley's pub. Baarimikko kysyi ensin toiveemme ja antoi sitten maistiaiset vaihtoehdoista, minkä jälkeen vasta tarjoili itse juoman. Pubin hieno puoli oli se, että kaikki sen tuotteet olivat lähiseudulta, aina viinejä ja oluita myöten. Pubissa olisi voinut syödäkin, mutta vatsa oli vielä aivan täynnä raskaan aamupalan jäljiltä, joten jäimme tältä osin vielä odottamaan. Tungosta pubiin näytti kyllä riittävän.

Sohon ostosalue käväistiin pikaisesti läpi, ja lastemme serkkupojat saivat kivoja tuliaisia. Ihan hyvä, sillä serkuista vanhin oli antanut ohjeeksi, että tuliaisista on parasta muodostaa erillisiä pinoja, ja nuorimmaisen ensimmäinen kommentti puhelun aikana ei suinkaan liittynyt ikävään, vaan tuliaisiin. Askel alkoi kaikilla jo painaa, joten ajelimme metrolla Times Squarelle ja menimme hotellille levähtämään.

Illallispaikaksi J valitsi meille kuuluisan Gallagher's Steakhouse:n. Annosten hinnat olivat melko korkeita, mutta syy paljastui lautasten ilmaannuttua eteemme. En ole kertaakaan täällä asumisemme aikana nähnyt niin paljon lihaa yhdelle ihmiselle tarkoitetulla lautasella. Itse otin lohta, mutta senkin koko lähenteli koko kalaa. J:n annoksessa oli kokonainen hummeri ja jättimäinen pihvi. Teimme parhaamme ruokien kanssa, mutta jouduimme luovuttamaan - ei yksinkertaisesti ole mahdollista syödä niin paljon. Aivan käsittämätöntä ruoan hukkaamista. Vatsat liian täynnä kävelimme hitaasti kohti hotellia käväisten pikaisesti Disney Store:ssa, jossa oli yllättävän paljon pientä väkeä myöhäisestä ajankohdasta huolimatta. Hotellilla rentouduimme illan päätteeksi elokuvan äärellä, jonka aikana J jo nukahti ja itsekin nuokahtelin. L sen sijaan sinnitteli reippaana pystyssä aina lähtööni saakka. Oli kovin haikeaa sanoa heipat, kun seuraavaan kohtaamiseen on ainakin puolivuotta aikaa. Onneksi on Skype!

Vaikka olin bussin lähtöpaikalla yli puoli tuntia ennen sen lähtöä, jouduin jonon hännille; edelläni oli ainakin 20 ihmistä. Bussi tuli melkein viimeistä paikkaa myöten täyteen, mutta ihmeen kaupalla sain kaksi penkkiä itselleni. Nukahdin ennenkuin bussi lähti liikkeelle ja havahduin juuri ennen Bostonia. Olin suunnitellut olevani Bostonissa sopivasti ensimmäisten metrojunien lähtöaikaan. Epähuomiossa kuitenkin unohdin, että oli sunnuntaiaamu. Niinpä sain odottaa metroa muiden epäonnisten kanssa yli tunnin. Odotus palkittiin, ja pääsin lopulta jouhevasti kotiin.

Samaan aikaan toisaalla. Lomaillessani New Yorkissa olivat lapset T:n ohjeiden mukaisesti ottaneet kaikki joulukoristeet pois. Iso-O oli päässyt kaverisynttäreille ja pojat olivat touhunneet omiaan. Kivaa oli kuulemma ollut. Ja edellinen viikko oli meille kaikille melko tyypillinen arkiviikko sillä erotuksella, että E pääsi meistä ensimmäisenä laskettelumäkeen. After school-ryhmä tekee tammi-helmikuun aikana yhteensä kuusi reissua Nashoba Valley:hin, ja laskemisen lisäksi tarjolla on hieman opetustakin. Ei ihan paha.

Ihanaa loppulomaa L:lle ja J:lle Bostonista toivottaapi J, lunta kovasti odottava T sekä energiset E, Iso-O ja Pikku-O! Oli enemmän kuin hienoa nähdä. Ei muuta kuin uutta reissua suunnittelemaan aavistuksen pohjoisempiin koordinaatteihin.