Munien maalausta

Iso-O teki preschoolissa korin, joka täytyy kuulemma täyttää pääsiäismunilla. Niinpä oli syytä laittaa pystyyn munienmaalaustalkoot. En kuulu vesivärien ystäviin, sillä jokaisen maalauskerran jälkeen on jäänyt ainakin yhteen vaatteeseen, kankaaseen tai huonekaluun pieni, pysyvä muisto, mutta odotukset olivat pienten taiteilijoiden keskuudessa niin korkealla, että oli jälleen taivuttava. Vuorasin keittiönpöydän sanomalehdillä. Mutta unohdin huomioida lasten vaatetuksen.

Onnistuin ihmeen hyvin saamaan munista sisällöt pihalle niitä rikkomatta. E ja Iso-O maalasivat kieli keskellä suuta värikkäitä, moderneja munia. Edeltävästi molemmat olivat suunnitelleet paperille piirtäen, minkälaisia haluavat munistaan tehdä, mutta vesiväreillä ei oikein kovin tarkkoja kuvioita saa aikaiseksi. Varsinkin, kun käyttää liian isoa pensseliä ja liikaa vettä. Hienoja niistä silti tuli. Pikku-O seurasi vierestä, mutta pensseliä en hänelle tällä kertaa antanut. Tuntui olevan tyytyväinen ilmankin, ja minä olin takuuvarmasti tyytyväisempi näin.

Munien valmistuttua E ja Iso-O saivat luvan lähteä pesemään tahroja pois käsiensä lisäksi vaatteistaan. Ehkä ensi kerralla muistan, että päällä ei kannata olla niitä kaikkein parhaimpia kouluvaatteita. Itse siirryin kohtuullisen intensiivisen keittiönsiivouksen jälkeen pinaattilettujen paistajaksi. Ne maistuivat taiteilijoille jälleen kerran todella hyvin.

Nyt munat odottavat lähestyvää pääsiäistä. Parin päivän kaatosade on hiljentynyt pieneksi tihkuksi. Koulumatkan varrella seuraamamme pensaan lehdet ovat aukeamaisillaan. T sai parkkisakon. Auto on määräaikaishuollossa sekä renkaidenvaihdossa. E sai hyvää palautetta opettaja-vanhempitapaamisessa. Ja Iso-O:n vaaleanpunainen kynsilakka on päässyt kuivahtamaan. Näillä mennään. Pääsiäistä odotellessa.