Loppuihan se sade viimein. Aamulla oli vain muutama aste lämmintä, mutta nopeasti on päästy hyvinkin keväisiin tunnelmiin auringonpaisteen siivittäminä. Oli oikein hyvä päivä mennä ilmoittautumaan kouluun. Varsinkin, kun saimme lisäksi iloisia uutisia Suomesta; tulevan koululaisemme uusi pikkuserkku on syntynyt.
Hain Iso-O:n preschoolistaan hieman aiemmin, jotta pääsimme koululle hyvissä ajoin ennen sovittua puolen tunnin kestoista haastatteluhetkeä. Jännitys oli käsinkosketeltavaa, mutta mieli oli selvästi iloinen. Etukäteen meidän oli pitänyt täyttää monta monituista kyselylomaketta koulun kansliaa, terveydenhoitajaa, English Language Learner-program:ia sekä After School Program:ia varten. Setvittyämme ne otti englanninkielenopettaja Iso-O:n matkaansa. Saman ajan sain itsekin keskustella Iso-O:n tähänastisesta kehityksestä ja odotuksistamme koulunalun alla.
Iso-O oli ollut hieman ujo, mutta tehnyt mielellään erilaisia hänelle määrättyjä tehtäviä. Vaikka hän onkin huimasti oppinut ymmärtämään ja tuottamaankin englantia, oli tehtävien ja haastattelun perusteella aivan selvää, että tukea vielä syksyllä tarvitaan. Ja mikäs sen upeampaa; saamme E:lle ja Iso-O:lle ilmaiseksi kokopäiväisen kielikylvyn lisäksi tukiopetusta kielipuolisten opettamiseen perehtyneeltä henkilöltä. Olemme tyytyväisiä!
Nyt on Iso-O rekisteröity syksyllä alkalle koulutielle. Ajatus tuntuu itsestä yllättävänkin neutraalilta. Ehkä sitä ei täysin ole sisäistänyt, että koulun kerran alettua ei loppua ihan heti ole näköpiirissä?
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.