Aina ei mene ihan putkeen

Kirjoittelin juuri sähköpostia minimaalisen pienillä kirjaimilla, kiitos lyhytkestoisen poistumiseni aikana koneelle päässeen pikkuasentajan. En nopeasti löytänyt asetuksia, jolla saisi takaisin normaalinkokoiset kirjaimet, mutta ongelma varmasti ennen pitkää ratkeaa. Vaatii taas vaan vähän ylimääräistä säätämistä. Onneksi kaikki muu tietokoneen näytöllä on vielä normaalinnäköistä. Sekin on nimittäin joskus käynyt, että kaikki on kääntynyt 90 astetta. Huoh!

Pariin päivään mikään ei ole oikein mennyt putkeen. Eilen postimies toi ilmoituksen sähköjen katkaisusta. Antoivat onneksi aikaa yli kuukauden, mutta hurjalta se kuitenkin tuntui. T soitti sähkölaitokselle välittömästi, ja sen sijaan, että olisimme kuulleet vian olevan jokin hankalasti korjattava asia (kuten kaikki tälläiset yleensä tuppaavat olemaan), se olikin helposti hoidettavissa, piti vain maksaa rästit. Sekä kaasu- että sähkölasku tulevat T:n sähköpostiin. T luuli niiden olevan vain ilmoituksia suoraveloituksesta, mutta näin olikin vain kaasulaskun osalta. T on siis kuukausittain deletoinut sähkölaskumme, ja olemme olleet useamman kuukauden maksamatta palvelusta lainkaan. Ihmeen kauan ovat antaneet meidän käytellä sähköä velaksi. Mutta, asia on nyt korjattu, ja jatkossa sähköposteja ei ehkä aivan samalla innolla tule deletoitua T:nkaan.

Sain viikko sitten käytyä passikuvissa, joita tarvitaan viisumityypin vaihtoa sekä tutkimusprojektini alkua varten. Jätin ne ajattelemattomasti alakerran aulan koriin omassa paketissaan. Korissa on myös muutama kynä. Aamulla odotti ikävä yllätys. Pikku-O oli kiivennyt pöydälle, löytänyt kaikki neljä kuvaani korista ja taiteillut mustekynällä niiden kaikkien päälle omat hieroglyfinsä. Sen jälkeen hän oli ottanut kirjani ja asetellut kuvat eri aukeamille siten, että viimeisin löytyi monta tuntia myöhemmin. Kävin tänään uudelleen passikuvissa.

Ostimme viikon puolivälissä hienon, käytetyn pyöräkärryn ensi vuoden koulumatkoja varten Pikku-O:lle. Se oli ollut käytössä vain muutaman kerran ja unohtunut sitten vuosiksi myyjän varastoon. Niinpä sen kumit olivat aivan tyhjät. Jotta sitä pääsisi käyttämään, oli niihin saatava ilmaa. Siihen tarvitaan pumppua, yhtä Pikku-O:n lempivälineistä. Sitäpä ei sitten ollutkaan missään. Kävimme läpi koko talon kaikkia mahdollisia ja mahdottomia paikkoja myöten. Pikku-O:lla kun on tapana laittaa tavaroita 'paikoilleen', jotka ovat hänen pienessä mielessään parhaita. Olin jo valmis luovuttamaan, kunnes T löysi pumpun omien tavaroidensa joukosta..