Kesäaika

Onneksi kännykkämme ymmärsivät siirtää itsensä kesäaikaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Muuten olisi ollut karu herätys todellisuuteen tänäaamuna E:a kaatosateessa kouluun viedessäni, kun olisimme olleet tunnin myöhässä lukossa olevan alaoven takana. Olisi pitänyt kiertää koko koulu, ilmoittautua kansliaan, odotella hakijaa luokasta ja selittää asia, joka olisi itsellekin vasta selvinnyt.

Kesäaika. Ulos katsoessa ei suoranaisesti siltä tunnu. Lumi on toki lähtenyt, mutta jääkylmä kaatosade ja vain hieman toissayön myrskystä vaimentunut tuuli tuovat pikemminkin mieleen loppusyksyn. Ja juuri kun herääminen aamulla alkoi valoisuuden vuoksi olla hieman helpompaa, tuli pahasti takapakkia. Iltaisin toki on ihanaa, kun valoa riittää pidempään, mutta aamuisin tästä riemusta ei oikein riitä kannattajaksi hipsutellessani pimeään alakertaan kuuden aikoihin puuroa hauduttamaan muun perheen vedellessä hirsiä.

Nyt on kaikki kellot jo siirretty uuteen aikaan. Vain sisäinen kello odottaa enää siirtymistään. Mieli sen sijaan on jo alkanut siirtyä kohti kesää. Pikku-O on saanut paikan Montessorikoulun pre-preschool-ryhmästä (muissa kouluissa hän on jonotussijoilla 200-300, oikeasti!), ja minut on viimein monien käänteiden jälkeen hyväksytty osallistumaan lääkäritentin kahteen ensimmäiseen osioon. Tästä on hyvä jatkaa. Satoi tai - satoi.