Talviloma

Talviloma alkoi lumimyrskyllä. Newtoniin on nyt satanut 94 tuumaa (240 cm) lunta neljän viikon aikana. Yhtään ei ole sulanut pois. Voinet kuvitella, miltä täällä näyttää. Tiet ovat yhden auton levyisiä aivan pääteitä lukuunottamatta. Jättimäiset jääpuikot roikkuvat katoilta. Talomme seinästä vuotaa vesi läpi lastenhuoneeseen, vaatehuoneeseen sekä ruokailuiluhuoneeseen. Vuokraemäntä miettii edelleen, että varmaan tapetteja pitää vaihtaa. No ei ihan. Mitä jos vaikka purkaisit koko talon ja rakentaisit kokonaan uuden. Jos kaasulaskumme on kesällä luokkaa 30 dollaria/kk ja pahimpina talvikuukausina 600 dollaria/kk, kertoo se jotain talon tiiviydestä. Siihen ei pelkkien ikkunoiden vaihtaminen tai pintalautojen maalaaminen paljon vaikuta. Onneksi ei ole oma talo. Jotain hän sentään teki. Kunnostusfirma tuli sulattamaan jääpatoja ränneistä ja katolta. Ohjeeksi saimme, että talon ympärille, 8 jalkaa seinästä pitää kaivaa miesten mentävä ura tikapuita varten. Tulepa itse kaivamaan! Sataneen 240 cm lisäksi sillä kohdalla oli jo valmiiksi huiman korkeat ja kiinteät lumikasat. No, lapsityövoimalla vahvistettuina saimme sen verran hyvät urat aikaiseksi, että vain yhdellä sivulla firma joutui jatkamaan kaivamista. Hyvä me!

Itärannikolla on ennätyksellisen kylmää. Kylmään olemme toki tottuneet täällä koillisnurkkauksessa asuessamme, mutta kun suunnittelemamme hiihtoreissun ajankohtaan luvattiin -30*C lämpötiloja, meinasimme jänistää. T itseasiassa soitti hotellille ja yritti siirtää varaustamme 1.5 viikon päähän. Ei onnistunut. Hyvä niin. Lämpötila oli -13*C ja vaikka lumisade olikin välillä sakeaa, saimme palkkioksi lähes puolisääreen saakka olevaa puuterilunta ja olemattomat hissijonot. Cannon Mountain ei petä koskaan. Olimme kaikki viisi koko alueen rinteillä. Jopa Pikku-O, joka selvästi vielä haluaisi laskea helpompia ja lyhyempiä mäkiä.

Itse reissu ei alkanut parhaissa merkeissä, sillä E:lle tuli autossa paha olo. Syy ei selvinnyt, mutta esti häntä lähtemästä illalla hotellin uima-altaalle. Se oli tietenkin suuri pettymys, sillä uima-allas on lapsille yhtä tärkeä osa reissua kuin laskeminen. Jopa ehkä enemmän tärkeä, mutta sitä ei sanota ääneen. Onneksi E:n olo parani 12 tunnin yöunien ansiosta tai niistä huolimatta, ja itse laskupäivä oli hänellekin positiivinen kokemus.

Hiihtoreissun jälkeen palasimme kotiin, jossa vietimme loppuloman laiskotellen. Iso-O kävi loman aikana yhteensä kolme kertaa DI-tapaamisissaan, mikä edelleen tuntuu olevan hänelle mieluisa juttu. Pojat sen sijaan puuhailivat vain kotinurkissa. Kirjastossa vierailimme pari kertaa hakemassa sinne saapuneita, muista alueen kirjastoista tilattuja kirjoja sekä hakemassa ja viemässä DVD-elokuvia, joita on viime aikoina tullut varsin paljon katsottua. Nukkumisellekin on ollut riittävästi aikaa. T nukkui yhtenä yönä 15 tuntia - enemmän kuin varmaan kertaakaan elämässään.