Amerikkalainen paavi ja arki

Edellisen paavinvalinnan aikaan Iso-O oli pikkuinen. Hän syntyi vain muutama tunti paavi Johannes Paavali toisen kuoleman jälkeen. Nykyisen paavin, argentiinalaisen paavi Francisin valinta on aiheuttanut hassun muutoksen asuinmaassamme. Aiemmin sana Amerikka tarkoitti vain Yhdysvaltoja, valinnan jälkeen alue on laajentunut koskemaan sekä Pohjois- että Etelä-Amerikkaa (mitä se tietenkin meidän mielestämme on tarkoittanut aiemminkin). Hassua on myös ollut se, että paavin ollessa jesuiitta, on Boston College saanut entisestäkin lisääntynyttä uutisarvoa. Täällähän ollaan suorastaan paavin parhaita kavereita. Heti sen jälkeen, kun pieni pettymys Bostonin arkkipiispa Seán O'Malley:n jäätyä rannalle oli laimentunut.

Samaan aikaan arjessa. Kun on oikein väsynyt, käy helposti kämmejä, jotka olisivat kirkkain aivoin varustettuna vältettävissä. Itselleni sattui viikolla kaksi. Menin tuohtuneena takaisin bensa-asemalle motkottamaan kuitista, jonka mukaan minua oli veloitettu kalliimman bensalaadun mukaan ja kortilta otettu lisäksi kymmenen dollaria ylimääräistä - vain huomatakseni tiskillä minuutteja mouhuttuani, että kyseessä oli toisen autoilijan kuitti. Toisen kerran mottasin itseäni henkisesti turpaan luultuani, että valokuvakuoressa oli neljän henkilön passikuvien sijaan vain kolmen. Soitin liikkeeseen, ja sain ystävällisen lupauksen saapua uudelleen paikalle uutta kuvaa varten, kun kuvaa ei liikkeestä enää löytynyt. Puhelun jälkeen huomasin, että E:n ja Pikku-O:n kuvat olivat liimautuneet toisiinsa kiinni, ja kaikki siten kunnossa. Molemmissa tapauksissa tein itsestäni pellen ja hukkasin muutenkin kortilla olevaa omaa aikaani. Kymmenen tunnin yöunet lauantain ja sunnuntain välissä tulivat tarpeeseen.

T:lla oli perjantaina ja lauantaina vuosittain järjestettävä graduate conference, jossa blind-review valkattujen papereiden esittäjät Yhdysvaltojen eri puolilta ja muualtakin (tällä erää mm. Englannista ja Kanadasta) kokoontuvat, ja jossa hän piti oman esityksensä juuri ennen professoriaan. Hyvin se meni ja kehuja oli sadellut. Kun lauantaina oli työpäiväni, pyysimme lastenhoitajaamme, lukion kakkosluokkalaista A:a tänne seuraksi heti Pikku-O:n saavuttua Suomi-koulureissultaan. Pikku-O ja Iso-O olivat viihtyneet. Sen sijaan E ehdotti jo etukäteen, että hän voisi "supervise" pikkusisaruksiaan, eikä oikein hyväksynyt itseään vain kuusi vuotta vanhempaa pienikokoista tyttöä auktoriteetikseen. Hän oli maksimoinut kurjuutensa ja ollut osallistumatta kaikkeen yhteiseen aktiviteettiin lastenhoitajan ja sisarustensa kanssa. E ei oikein itsekään tunnu tietävän, onko hän iso vai pieni.

Sunnuntainen vapaapäiväni oli oikein mukava. Aamupuuron jälkeen meillä oli perheen "Nok Hockey"-turnaus T:n ja lasten pelin valmistuttua jo pari viikkoa sitten. Hävisin. Kävimme St. Patrick's Day:n kunniaksi syömässä paikallisessa irkkupubissa, O'Hara:ssa. Ja kaivoin uuden uutukaisen ompelukoneen paketistaan lasten kehuessa vieressä koneen erinomaisuutta. Iso-O:n mielestä se on hienoin kone, minkä hän on koskaan nähnyt. No ehkä niin. En muista hänen nähneen kovin montaa. Oikeasti se on perus-Singer, jonka avulla lasten jatkuvasti rikki menevät vaatteet on tarkoitus kursia kokoon. Pikku-O kävi suomalaistyttö H:n viisivuotissyntymäpäivillä Plaster Fun Time:ssa valmistautuen lähtöön heti aamutuimaan. Jo ennen heräämistäni hän oli tehnyt kenenkään kehoittamatta kortin valmiiksi ja kysyi ensimmäisenä, milloin lähdetään. Syntymäpäivät alkoivat puoli viideltä.

Mukavaa viikkoa kaikille! Kiitokset kaikille lasten sähköposteihin vastanneille/postia lähettäneille. Ilo oli kokonaan heidän puolellaan. Erityisesti Iso-O oikein loisti onnesta.