Eläimiä ympärillä

Lähestyessäni autoani päivystysvuoron päätteeksi pääsin alle viiden metrin päähän pesukarhupariskunnasta, joka hiippaili pusikosta kohti uusia seikkailuja. Katselimme hetken toisiamme, minkä jälkeen ne päätyivät perääntymään autonoven viereltä päästäen minut kotimatkalle. Tunsimme selvästi molemminpuolista kunnioitusta; pesukarhuja ei kiinnostanut yhtään enempää tervehtiä minua kosketusetäisyydeltä kuin minun niitä - sen verran pelkään mahdollista vesikauhutartuntaa.

Vesikauhutartunnan lisäksi tarjolla on muutakin. Useaan otteeseen on lähikuntiamme myrkytetty EEE (Eastern Equine Encephalilis)-virusta kantavien hyttysten löytymisen vuoksi. Yhtään ihmistartuntaa ei tälle vuodelle ole vielä raportoitu. Sen sijaan toinen vihulainen, West Nile-virus on jo ehtinyt tartuttaa yhden Cambridgessä. Tämän viruksen tartunnan saaneita hyttysiä on ympäriinsä; lähimmät Watertownissa parin kilometrin päässä meiltä. Jos selviää hyttysistä Massachusettsissä ja takaisin Cape Codilta joutumatta hain syömäksi, saattaa tuliaisena olla Lymen tauti (toiselta nimeltään suomalaisillekin tuttu borrelioosi), Babesioosi, tai Anaplasmoosi. Viimeksi mainittuihin olen lyhyen Milford-urani aikana törmännyt.

Kaikki eivät sentään tartuta jotain. Aamuisin lähtiessäni töihin tapaan usein pihapupumme mutustamatta aavistuksen liian pitkäksi päässyttä nurmikkoamme. Eräänä iltana etuovellamme kävi naapurin Oreo-koira emäntänsä kanssa ihan vain kysymässä, kuinka olen yksinäni pärjännyt. Hyvinhän minä, vaikka saisihan tuo perheen lomamatka jo loppua. Toivottavasti heillä ei kuitenkaan ole tuliaisena mitään isoa, eikä pientä elävää lemmikkiä, kun viikon päästä viimein saapuvat.