Saarten sijaan kirjastoon

Viikko on sujunut erilaisia Suomi-lomaa edeltäviä pakollisia järjestelyitä hoidellessa, joten mahdollisuus vierailla lähisaarilla tuntui ajatuksena viehättävältä. Varsinkin, kun olemme koko pohjoisen pallonpuoliskon tavoin kärsineet itsellemme liian lämpimistä keleistä.

Aamulla oli oikein herätyskello soittamassa, ja koko väki piti houkutella ylös sängyistään. Niinhän se menee - vapaapäivinä tervehditään kukkoa ja napataan ensimmäinen mato, kun taas koulu- tai tässä tapauksessa menopäivinä unta riittäisi pitkälle aamupäivään. Pääsimme kuitenkin liikkeelle ja matkasimme kohti rantaa mukavasti ilmastoidussa metrossa.

Rannassa odotti ikävä yllätys. Kaikki liput kaikkiin mahdollisiin lauttoihin oli jo jaettu "first come, first serve"-periaatteella. Jono lippuluukulle oli muodostunut jo puoli seitsemältä aamulla, joten emme olisi saaneet lippuja, vaikka olisimme olleet vieläkin reippaampia. Saimme kuitenkin T:n oltua oikeassa paikassa oikeaan aikaan meille liput jollekin toiselle päivälle, joten vielä ennen koulujenalkua on tarkoitus reissumme toteuttaa.

Olisi tuntunut aika latistavalta palata suoraan takaisin kotiin, joten raahustimme paidat märkinä pitämään picniciä Boston Common-puistoon. Puisto oli täynnä erilaisia kesäkouluryhmiä, joista yhden toimintaa pääsimme/jouduimme seuraamaan aivan lähietäisyydeltä istuttuamme varjoisalle penkille täytettyjä patonkejamme nautiskelemaan. Parikymppinen ohjaaja makaili pyyhkeensä päällä vatsallaan kännykkäänsä näppäillen samalla, kun yli parikymmentä alakouluikäistä heitteli leivänmuruja ja pähkinöitä linnulle. Yksi poika yritti pommittaa lintua pähkinöillä ja toinen yritti päästä oikein kunnolla potkaisemaan. Leivänmuruja, pähkinöitä, muoviroskaa ym. oli jokapuolella siten, että ohikulkijat aivan pudistelivat päätään. T:n korvista alkoi tuprutella savua, ja lopulta ohjaaja sai pienimuotoisen muistuksen velvollisuuksistaan.

Picnic-tauon jälkeen lähdimme kohti Copley Squaren laidalla olevaa Boston Public Librarya. Kyseessä oli aika paljon enemmän kuin pelkkä kirjasto. Hienolla sisäpihalla oli menossa klassinen konsertti. Yläkerrasta löytyi kirjoja jopa 1400-luvulta. Lukusali (Bates Hall) on varmasti näkynyt jossain elokuvassa. Upeita patsaita oli rappukäytävien lisäksi kulkuväylillä, ja seinät sekä katot olivat täynnä hienoja maalauksia, joiden symboliikka jäi erityisesti T:a mietityttämään. Monta monituista DaVinci-koodia olisi varmasti ollut mahdollista löytää.

Hienon kirjastokokemuksen jälkeen yritimme päästä käymään läheisessä Hancock Towerissa, joka on Bostonin korkein rakennus. Emme päässeet. Seuraavaksi yritimme Prudential Centerin Skywalk observatorioon, johon lähes pääsimmekin jonotettuamme ensin hissiä kiinalaisryhmän kanssa lähes puolituntia. Ylös saavuttuamme viimeinen silaus jäi kuitenkin tapahtumatta innostuksen puuttumisen (Iso-O) ja siihen nähden kohtuullisen kovan hinnan vuoksi.

Oli aika palata kotiin, jossa onneksi odotti eilisestä jäänyt valmis ruoka. Pienistä vastoinkäynneistä huolimatta mieli oli virkistynyt ja voimia jälleen löytyy kaikenlaiseen pikkusäätämiseen.