The Beach

Sääennustus lupasi lauantaille auringonpaistetta ja yli 95 Fahrenheit-astetta (yli 35*C), joten päätimme jo edellisiltana lähteä päivää viettämään Atlannin aalloille. Alkuun suunnitelmissa oli mennä usean kymmenen mailin päässä olevalle Cape Annille, mutta mukaan houkuttelemamme suomalaisperheen vihjeen perusteella päädyimmekin hieman lähempänä sijaitsevan pikkukaupungin (Lynn) rantahietikolle. Ajoimme muutaman kerran harhaan, ja muutenkin jouduimme kaupunkien sisäisen liikenteen saartamaksi useaan otteeseen, joten aikaa matkaan kului 1,5 tuntia. Kärsimys kuitenkin palkittiin ruhtinaallisesti, kun eteemme avautui lähes parin kilometrin mittainen rantahietikko avomerinäkymällä. Ihan kuin olisi saapunut suoraan Etelä-Euroopan hietikoille.

E nautti täysin siemauksin suurehkoista aalloista, mikä oli ihanaa nähtävää, sillä Ontario-kiertueemme aikaan alkanut yskä ja kuumeilu ovat selvästi vaatineet veronsa. Aaltojen läpi sukeltaminen oli mieluisaa myös Iso-O:lle, joka innokkaasti osallistui myös suuren hiekkalinnan rakentamiseen ja jättisimpukoiden etsimiseen. Pikku-O:ta aallot alkuun vähän jännittivät, mutta turvallisesti sylissäni ollessaan uskalsi hänkin niihin tutustua. Suurin osa ajasta hänellä kului rantavedessä ja hiekalla juostessa ja kaivaessa iloinen ilme kasvoillaan.

Pääsimme myös aivan konkreettisesti tutustumaan vuorovesi-ilmiöön. T huitoi minua uintiretkeltäni rantaan ja kiireellä siirsimme tavaramäärämme useita kymmeniä metrejä rantaviivasta kauemmaksi nousuveden yllättäessä. Siinäkään emme olleet turvassa, vaan lopulta jouduimme tekemään saman nopean siirtymän kokonaan pois. Tullessamme rantaa oli n. sata metriä käytettävissä, loppujen lopuksi vesi peitti koko alueen. Hieno kokemus, joskin hieman pidempään olisimme kyllä viihtyneet.

Ennen poistumistamme rannasta kävimme vielä kiertoajelulla läheisen kunnan (Nahant) alueella. Aika hienoilla paikoilla ihmisillä on mahdollisuus asua! Aivan niemen kärjessä oli pari sellaista linnaa, että niihin ei meillä taitaisi olla asiaa edes vieraaksi.