Pikku-O:lta pääsi itku. "Kumisedä" V vietti kanssamme perjantai-illan ja lauantaipäivän, ja sedän hyppy sinisen linjan metroon lauantai-iltana tuli Pikku-O:lle selvästi liian yllättäen. Oman metromatkamme aikana hän tuijotti ulos ikkunasta ja palasi aiheeseen pariin kertaan huuli väpättäen. Tilanne meni kuitenkin nopeasti ohi, ja normaali hyväntuulinen vitsikkyys palasi.
V sai osakseen Bostonin neljä vuodenaikaa yhden työmatkaviikkonsa aikana. Alkuun oli lunta ja pakkasta. Tiistaina oli kevät. Perjantaina oli synkistä synkin syksy. Ja lauantai palkitsi kesäkelillä. No ehkä lämpötila ei varsinaisesti ollut täysin kesäinen, mutta aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja ihmiset lenkkeilivät T-paidoissa ja shortseissaan. Perjantaina työkaverit lähtivät ympäriinsä, mutta V venytti lähtönsä seuraavaan iltaan, ja saapui limusiiniillä Suomen kunniakonsulaatille T:a tapaamaan. Limusiinikyyti vaihtui arkisempaan metrokyytiin T:n vapauduttua äänestysvalvontatehtävistään. Sateen kostuttamat miehet saapuivat kotiin, ja lähtivät pienen odottelun jälkeen paikalliseen O'Hara's-pubiin illalliselle.
Lauantaiaamun aloitimme yhteisellä aamupalalla: haudutettua kaurapuuroa, amerikkalaisia pannukakkuja, vaahterasiirappia, pekonia, sipulia, kahvia ja mehua. T lähti pian sen jälkeen äänestyspaikalle. Me taas lähdimme pienelle autoajelulle, ja kävimme katsomassa E:n ja Iso-O:n koulun lisäksi Boston Collegen kampuksen. Ajelun jälkeen auto jäi pihalle ja lähdimme metrolla kohti keskustaa. Koska V joutui ottamaan kaikki tavaransa mukaan, veimme ne T:n säilytettäväksi kunniakonsulaattiin. Kävin samalla itse äänestämässä. Lakimiesten lauantaikokouksen vuoksi äänestys oli siirretty pieneen, ikkunattomaan huoneeseen, johon pääsi yksi äänestäjä kerrallaan. Kun äänestäjiä kävi päivän aikana 105 viiden tunnin aikana (toisen kierroksen kokonaismäärä oli 159), saivat T ja toinen virkailija E huhkia hikihatussa, ja jono oli käytännössä katkeamaton koko äänestyksen ajan.
Päästyämme eroon ylimääräisestä tavaramäärästä lähdimme aistimaan Bostonin kesäistä tunnelmaa. Teimme melkoisen kävelylenkin: Quincy Market:in lounaan jälkeen kävelimme Beacon Hill:in historiallisen alueen läpi Esplanade:lle, josta sai vastarantanäkymän MIT:lle. Pienen leikkipuistomotivointipysähdyksen jälkeen kävelimme Boston Public Library:lle. Lyhyen tutustumisen jälkeen lähdimme suuntaamaan kohti illallispaikkaamme, sillä vauhtimme oli kovin hidas ja käveltävää vielä kohtuullisen paljon. Boston Common:in luistelukentän jääntekokoneen katsominen vei kävelystä harmistuneet ajatukset hetkeksi muualle, ja "kumisedän" tarjoama sylikyyti toi helpotusta pienille jaloille.
Saavuimme Bostonin satama-alueella sijaitsevaan Joe's-ravintolaan, johon T oli varannut meille ravintolan parhaan pöydän puoli viideksi. Olimme kaikki paikalla juuri varauksen hetkellä - me hieman aiemmin, T juuri sopivasti V:n tavaroita perässään vetäen. Söimme hyvin, vaikkakin sain eri annoksen kuin tilasin. Rauhallisesti kävellen saavutimme Goverment Center:in metroaseman, ja siellä Pikku-O:lle selvisi V:n lähteminen eri metrolla kohti lentoasemaa. (*nyyh*). Kiitokset V vierailusta!
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Kansainvälisyyttä ja laskettelua
Liian kiireinen viikonloppumme oli onneksi kiva. Vaikka laiska aika jäi minimiin, on olo silti rentoutunut. E tosin näytti aivan Angry Bird:ilta maanantaiaamuna, sillä hän, niinkuin minäkin, kaipaa säännöllistä aikataulutonta elämää, ja arkiviikonalku tuli hänelle liian aikaisin. Kaikkien mielestä minireissu kuitenkin kannatti tehdä, vaikka eihän siinä mitään järkeä ollut.
Reissun järjettömyyden aiheutti olennaisen asian unohtaminen kalenterista. World Cultures Festival E:n ja Iso-O:n koulussa oli pakko hoitaa tyylillä, oli sitten kuinka kiire suksien päälle tahansa. Olimme Suomen Washington DC:n suurlähetystön ystävällisellä avustuksella saaneet meille ison määrän tyylikkäitä esitteitä, kirjoja ja julisteita, ja T oli etsinyt ja ladannut netistä hienoja esittelyvideoita, joten pöydästämme tuli oikein edustava.
Itse juhla oli vasta lauantai-iltapäivänä, mutta omaa pöytäänsä pääsi valmistelemaan jo yhdeksältä aamulla. Menimme jo tuolloin, sillä halusimme varmistaa meille hyvän paikan. Olimme ensimmäisiä. Ja kun olimme ensimmäisiä, kesti hetken, ennenkuin löysimme oikean luokan. Yllättäen maanosien jakoja oli aiemmin sovitusta muutettu, ja tarjolla oli Pohjois-ja Etelä-Eurooppa-huoneiden sijaan sijaan Länsi-ja Itä-Eurooppa. Kävi ilmi, että aasialaistaustaisten järjestäjien mielestä Suomi kuului Norjan kanssa Itä-Eurooppaan. Jaoimme pian jälkeemme saapuneiden norjalaisten kanssa huolen tästä pienestä kulttuurisesta kömmähdyksestä, ja saimme lopulta luokkahuoneen seinään Itä-Euroopan lisäksi toisen lapun: Pohjois-Eurooppa. Kanssamme huoneessa oli lopulta Norjan lisäksi Ukraina, Venäjä, Puola ja Montenegro.
Kun saimme pöytämme valmiiksi, lähdimme takaisin kotiin syömään ja tekemään lumitöitä. Palasimme puolen päivän aikaan, lapset kävivät maistelemassa herkkuja eripuolilta maapalloa, ja me viimeistelimme täyttyneessä luokassa oman pöytämme.
Juhlan aikaan koulussa pyöri 450 ihmistä, joten vilskettä pöytämme ympärillä riitti. Lapsia kiinnosti erityisesti "Know your Finnish Name"-tehtävä, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoitti sitä, että saatuani tietää lapsen nimen, katsoin nimipäiväluettelosta kaikkein parhaiten sitä vastaavan suomalaisen, tyyliin Ava->Eeva, Mick->Mikko jne. Enemmän aikuisille ja vähän isommille lapsille oli suunnattu FinnFacts-Quiz, jonka kysymykset ovat tässä:
What is the population of Finland?
1) 3.5 million
2) 5.3 million
3) 35 million
How many seasons there are in Finland?
1) four
2) two
3) none
Average temperature in Helsinki in January is
1) 7 ºF
2) 16 ºF
3) 23 ºF
There is a ______ political system in Finland
1) one-party
2) two-party
3) multi-party
The head of the state is
1) the President of the Republic
2) the King of Sweden
3) the President of the European Commission
Education in Finland is
1) free up to high school
2) free, including the doctoral programs
3) a business sector and private schooling prevails
The languages spoken in Finland are:
1) Finnish, Swedish, Sami (and also English)
2) Finnish, Russian, English
3) English, Finnish, Dutch
Finns borrow an average of _____ books from the free public libraries in a year
1) 2
2) 12
3) 20
Kaikki vastaukset oli löydettävissä jatkuvasti vieressä pyörivästä videosta, mutta arvaamallakin osallistui "the Taste of Finland"-kassin arvontaan. Osallistujia oli kymmeniä, ja arvonta suoritettiin eilen illalla. Lähes naapurissamme asuva äiti voitti, ja tarkoituksemme on toimittaa hänen voittokassinsa tämän viikon aikana. Kassissa on hapankorppuja, puolukkahilloa, Fazerin sinistä suklaata, salmiakkia, lakritsia ja tyylikkäitä Suomi-esitteitä Washington DC Suurlähetystön kangaskassiin pakattuna.
Tilaisuus jatkui aina neljään saakka, minkä jälkeen käärimme kamamme nopeasti kasaan ja pyörähdimme kotona vaihtamassa ne hiihtovarusteisiin. Varttia vaille viisi pääsimme viimein lähtemään kohti Cannon Mountain:in hiihtoaluetta.
Vaikka talvi on tähän saakka ollut hyvin leuto ja lumeton, onnistuimme nappaamaan jälleen sen kylmimmän kelin. Autonmittari laski jatkuvasti ajon edetessä ja saavutti 0*F (-18*C), kun saavuimme hotellin pihaan. Ja yön aikana lämpötila vain laski ollen rinteeseen lähtiessämme -4*F (-20*C). Kylmästä kelistä ja myöhäisestä saapumisestämme huolimatta T halusi lunastaa lupauksensa ja palkita lasten odotuksen hotellin uima-altaalla käynnistä. Itselläni ei ollut mitään tarvetta mennä - muutenkin tuntui ihan tarpeeksi viileältä. Uimakäynnin aikana sain valmisteltua iltapalamme (tortillat), ja kaikki vilusta värisevät söivät tavanomaista paremmalla ruokahalulla. E ja Iso-O nukahtivat pian syömisen jälkeen, mutta Pikku-O keksi muutaman vitsin ennen omaa nukahtamistaan.
Minkäänlaista vaikeutta ei kolmikolla ollut seuraavana aamuna herätä. Hotellin aamupala oli yllättävänkin monipuolinen ja ainakin täyttävä, jos ei niinkään terveellinen. Kohtuullisen kivuttomasti pääsimme myös lähtemään hotellilta, ja myöhästyimme vain noin puoli tuntia ensimmäisiltä hisseiltä. Normaalisti paikka on aivan tupaten täynnä, ja auto pitää jättää satojen metrien päähän, mutta nyt oli toisin. Syitä lienee kylmä keli, alkutalven huono lumitilanne ja Patriots:in ottelu iltapäivästä. No meillehän vain sopi, että hisseihin ei ollut yhtään jonoja (siis todellakin, ei yhtään) ja pääsimme laskemaan huomattavasti normaalia enemmän.
E:a lukuunottamatta olimme ensimmäistä kertaa rinteessä, joten erityisesti Pikku-O:n piti kerätä ensin rohkeutta. Laskimme aluksi koko perheen voimin perhealueella. T:n lähdettyä ylärinteille yritimme ensin pysyä neljän porukkana, mutta erot laskutaidoissa tulivat esteeksi. Päädyimme siihen, että E ja Iso-O laskivat kahdestaan ja minä pikkulaskijan kanssa. Sovimme treffit tasaisin väliajoin. Alkuun jännitti päästää 6- ja 8-vuotiaat keskenään, mutta todistivat olevansa melkoisia selviytyijiä, joten huoli hälveni.
Pikku-O:n pieni koko on selkeä haaste, sillä voimaa kunnon aura-asentoon ei löydy. Päivän huippukohta olikin se, että hän oppi tekemään hallittuja käännöksiä, vaikka hallittua pysähtymistä vielä harjoitellaankin. Ja kaikkein paras asia tietenkin oli, että päivän päätteeksi erityisesti hän toivoi meidän tulevan seuraavana päivänä uudelleen.
Vaihdoimme T:n kanssa hetkeksi vuoroja, mutta koska ylärinteillä oli kulunutta ja jäistä tykkilunta en kovin omasta laskemisestani päässyt nauttimaan. Niinpä T sai vielä ottaa kaiken irti, ja oli lopulta hissien viimeinen nousija. Varttitunti hissien kiinnimenon jälkeen tapasimme alaravintolassa, johon me muut olimme jo tulleet tavaroitamme keräämään - ja katsomaan tunti aiemmin alkanutta New England Patriots-Baltimore Ravens -ottelua.
Auton pakkaamisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti kotia. Suomen presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulosta piti malttaa odottaa vuorialueen taaksejäämiseen saakka, sillä kännyköissämme ei ollut kenttää aiemmin. Patriots-pelin tulos selvisi vasta kotona, YLE:n uutissivuilta. Matka meni takapenkin alkukiherryksen laannuttua rauhallisesti, ja illalla kotona kukaan ei vastustanut nukkumaanmenoa. Ulkoilupäivät ovat kyllä ihan ykkösiä.
Alkuviikko on hävittänyt lumemme lämpötilan noustua pitkälle yli 10*C. Lapset kertoivat koulun ulkolämpötilamittarin nousseen tiistaina jopa yli 100*F (+38*C) lukemiin, mutta tämä minun on vähän vaikea uskoa. Ehkä suorassa auringonpaisteessa? Bostonin lumettomuudesta huolimatta E kävi jälleen laskemassa Nashoba Valley:ssa, ja oli tykännyt mahdollisuudesta laskea pelkkä huppari päällään. Tiistaina saimme Pikku-O:n oululaisen kummisedän yllätyskäynnille, ja jatkamme juttua hänen kanssaan perjantaina hänen työreissunsa päättyessä. Mahtavaa.
Reissun järjettömyyden aiheutti olennaisen asian unohtaminen kalenterista. World Cultures Festival E:n ja Iso-O:n koulussa oli pakko hoitaa tyylillä, oli sitten kuinka kiire suksien päälle tahansa. Olimme Suomen Washington DC:n suurlähetystön ystävällisellä avustuksella saaneet meille ison määrän tyylikkäitä esitteitä, kirjoja ja julisteita, ja T oli etsinyt ja ladannut netistä hienoja esittelyvideoita, joten pöydästämme tuli oikein edustava.
Itse juhla oli vasta lauantai-iltapäivänä, mutta omaa pöytäänsä pääsi valmistelemaan jo yhdeksältä aamulla. Menimme jo tuolloin, sillä halusimme varmistaa meille hyvän paikan. Olimme ensimmäisiä. Ja kun olimme ensimmäisiä, kesti hetken, ennenkuin löysimme oikean luokan. Yllättäen maanosien jakoja oli aiemmin sovitusta muutettu, ja tarjolla oli Pohjois-ja Etelä-Eurooppa-huoneiden sijaan sijaan Länsi-ja Itä-Eurooppa. Kävi ilmi, että aasialaistaustaisten järjestäjien mielestä Suomi kuului Norjan kanssa Itä-Eurooppaan. Jaoimme pian jälkeemme saapuneiden norjalaisten kanssa huolen tästä pienestä kulttuurisesta kömmähdyksestä, ja saimme lopulta luokkahuoneen seinään Itä-Euroopan lisäksi toisen lapun: Pohjois-Eurooppa. Kanssamme huoneessa oli lopulta Norjan lisäksi Ukraina, Venäjä, Puola ja Montenegro.
Kun saimme pöytämme valmiiksi, lähdimme takaisin kotiin syömään ja tekemään lumitöitä. Palasimme puolen päivän aikaan, lapset kävivät maistelemassa herkkuja eripuolilta maapalloa, ja me viimeistelimme täyttyneessä luokassa oman pöytämme.
Juhlan aikaan koulussa pyöri 450 ihmistä, joten vilskettä pöytämme ympärillä riitti. Lapsia kiinnosti erityisesti "Know your Finnish Name"-tehtävä, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoitti sitä, että saatuani tietää lapsen nimen, katsoin nimipäiväluettelosta kaikkein parhaiten sitä vastaavan suomalaisen, tyyliin Ava->Eeva, Mick->Mikko jne. Enemmän aikuisille ja vähän isommille lapsille oli suunnattu FinnFacts-Quiz, jonka kysymykset ovat tässä:
What is the population of Finland?
1) 3.5 million
2) 5.3 million
3) 35 million
How many seasons there are in Finland?
1) four
2) two
3) none
Average temperature in Helsinki in January is
1) 7 ºF
2) 16 ºF
3) 23 ºF
There is a ______ political system in Finland
1) one-party
2) two-party
3) multi-party
The head of the state is
1) the President of the Republic
2) the King of Sweden
3) the President of the European Commission
Education in Finland is
1) free up to high school
2) free, including the doctoral programs
3) a business sector and private schooling prevails
The languages spoken in Finland are:
1) Finnish, Swedish, Sami (and also English)
2) Finnish, Russian, English
3) English, Finnish, Dutch
Finns borrow an average of _____ books from the free public libraries in a year
1) 2
2) 12
3) 20
Kaikki vastaukset oli löydettävissä jatkuvasti vieressä pyörivästä videosta, mutta arvaamallakin osallistui "the Taste of Finland"-kassin arvontaan. Osallistujia oli kymmeniä, ja arvonta suoritettiin eilen illalla. Lähes naapurissamme asuva äiti voitti, ja tarkoituksemme on toimittaa hänen voittokassinsa tämän viikon aikana. Kassissa on hapankorppuja, puolukkahilloa, Fazerin sinistä suklaata, salmiakkia, lakritsia ja tyylikkäitä Suomi-esitteitä Washington DC Suurlähetystön kangaskassiin pakattuna.
Tilaisuus jatkui aina neljään saakka, minkä jälkeen käärimme kamamme nopeasti kasaan ja pyörähdimme kotona vaihtamassa ne hiihtovarusteisiin. Varttia vaille viisi pääsimme viimein lähtemään kohti Cannon Mountain:in hiihtoaluetta.
Vaikka talvi on tähän saakka ollut hyvin leuto ja lumeton, onnistuimme nappaamaan jälleen sen kylmimmän kelin. Autonmittari laski jatkuvasti ajon edetessä ja saavutti 0*F (-18*C), kun saavuimme hotellin pihaan. Ja yön aikana lämpötila vain laski ollen rinteeseen lähtiessämme -4*F (-20*C). Kylmästä kelistä ja myöhäisestä saapumisestämme huolimatta T halusi lunastaa lupauksensa ja palkita lasten odotuksen hotellin uima-altaalla käynnistä. Itselläni ei ollut mitään tarvetta mennä - muutenkin tuntui ihan tarpeeksi viileältä. Uimakäynnin aikana sain valmisteltua iltapalamme (tortillat), ja kaikki vilusta värisevät söivät tavanomaista paremmalla ruokahalulla. E ja Iso-O nukahtivat pian syömisen jälkeen, mutta Pikku-O keksi muutaman vitsin ennen omaa nukahtamistaan.
Minkäänlaista vaikeutta ei kolmikolla ollut seuraavana aamuna herätä. Hotellin aamupala oli yllättävänkin monipuolinen ja ainakin täyttävä, jos ei niinkään terveellinen. Kohtuullisen kivuttomasti pääsimme myös lähtemään hotellilta, ja myöhästyimme vain noin puoli tuntia ensimmäisiltä hisseiltä. Normaalisti paikka on aivan tupaten täynnä, ja auto pitää jättää satojen metrien päähän, mutta nyt oli toisin. Syitä lienee kylmä keli, alkutalven huono lumitilanne ja Patriots:in ottelu iltapäivästä. No meillehän vain sopi, että hisseihin ei ollut yhtään jonoja (siis todellakin, ei yhtään) ja pääsimme laskemaan huomattavasti normaalia enemmän.
E:a lukuunottamatta olimme ensimmäistä kertaa rinteessä, joten erityisesti Pikku-O:n piti kerätä ensin rohkeutta. Laskimme aluksi koko perheen voimin perhealueella. T:n lähdettyä ylärinteille yritimme ensin pysyä neljän porukkana, mutta erot laskutaidoissa tulivat esteeksi. Päädyimme siihen, että E ja Iso-O laskivat kahdestaan ja minä pikkulaskijan kanssa. Sovimme treffit tasaisin väliajoin. Alkuun jännitti päästää 6- ja 8-vuotiaat keskenään, mutta todistivat olevansa melkoisia selviytyijiä, joten huoli hälveni.
Pikku-O:n pieni koko on selkeä haaste, sillä voimaa kunnon aura-asentoon ei löydy. Päivän huippukohta olikin se, että hän oppi tekemään hallittuja käännöksiä, vaikka hallittua pysähtymistä vielä harjoitellaankin. Ja kaikkein paras asia tietenkin oli, että päivän päätteeksi erityisesti hän toivoi meidän tulevan seuraavana päivänä uudelleen.
Vaihdoimme T:n kanssa hetkeksi vuoroja, mutta koska ylärinteillä oli kulunutta ja jäistä tykkilunta en kovin omasta laskemisestani päässyt nauttimaan. Niinpä T sai vielä ottaa kaiken irti, ja oli lopulta hissien viimeinen nousija. Varttitunti hissien kiinnimenon jälkeen tapasimme alaravintolassa, johon me muut olimme jo tulleet tavaroitamme keräämään - ja katsomaan tunti aiemmin alkanutta New England Patriots-Baltimore Ravens -ottelua.
Auton pakkaamisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti kotia. Suomen presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulosta piti malttaa odottaa vuorialueen taaksejäämiseen saakka, sillä kännyköissämme ei ollut kenttää aiemmin. Patriots-pelin tulos selvisi vasta kotona, YLE:n uutissivuilta. Matka meni takapenkin alkukiherryksen laannuttua rauhallisesti, ja illalla kotona kukaan ei vastustanut nukkumaanmenoa. Ulkoilupäivät ovat kyllä ihan ykkösiä.
Alkuviikko on hävittänyt lumemme lämpötilan noustua pitkälle yli 10*C. Lapset kertoivat koulun ulkolämpötilamittarin nousseen tiistaina jopa yli 100*F (+38*C) lukemiin, mutta tämä minun on vähän vaikea uskoa. Ehkä suorassa auringonpaisteessa? Bostonin lumettomuudesta huolimatta E kävi jälleen laskemassa Nashoba Valley:ssa, ja oli tykännyt mahdollisuudesta laskea pelkkä huppari päällään. Tiistaina saimme Pikku-O:n oululaisen kummisedän yllätyskäynnille, ja jatkamme juttua hänen kanssaan perjantaina hänen työreissunsa päättyessä. Mahtavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)