Vaaleanpunaisia kukkia ja mustaa tunnelmaa

Talvi on muisto vain, kun upeat, vaaleanpunaiset ja valkoiset kukat tulvahtavat parhaimpaan loistoonsa. Puiden lehdet kasvavat silmissä ja aurinko lämmittää ilman hellekeleihin. Lapset ovat käyneet koulua shortseissa ja itsekin olen luopunut takistani. Prosessi, joka on kohdallani aina aika hidas.

T aloitti aivastelulla, nenäntukkoisuudella ja kurjalla ololla syyttäen allergioita. Kun sama levisi muihin, lienee kyseessä sittenkin virustauti. Pari viikkoa siihen meni, mutta nyt taitaa viimeinenkin olla sen kynsistä päässyt. 

Iso-O kaunokirjoittaa runoja vihkoon ja kuvittaa ne intensiivisesti saaden opettajalta jatkuvaa positiivista palautetta. Tätä positiivista palautetta on mukava kuunnella, sillä matami alkaa lähestyä ikää, jolloin palaute ei aina niin korviahivelevää ole. Tästä saimme esimakua, kun Iso-O:n ranskakerhon opettaja laittoi sähköpostia. Iso-O on laittanut ihan ranttaliksi, kritisoinut lähes kaikkea tyyliin:"We learn nothing here" ja "I would rather do my homework than being here - and I hate my homework". Aivan yllätyksenä sähköposti ei saapunut, sillä poikkeuksetta kaikki opettajan lähettämät ilmoitukset tulevista tapahtumista on 'koristeltu' oksentavalla naamakuvalla ja epäasianmukaisilla lisäkirjoituksilla. Pidimme pienen keskustelusession, jonka päätavoite oli yrittää saada matami ymmärtämään sosiaalisen käyttäytymiskoodiston alkeet. Ehkä jotain tarttui matkaan. Ehkä ei. Mutta, alamme lähestyä murrosiän kiintoisaa vaihetta.

Hieman hankalaksi lähestyvän murrosiän tekee se, ettei Iso-O ole ollenkaan valmis keskustelemaan mistään siihen liittyvästä. Kun kävimme vuosittaisessa lääkärintarkastuksessa, oli hän hyvin tunteikas jälkikäteen, kun aihetta sivuttiin. Koska hän on jo 158 cm pitkä, alkaa aihe olla varsin ajankohtainen, ja olen kovasti miettinyt, minkälainen lähestymistapa olisi parhain. En ole vielä keksinyt. Saa nähdä, rytistelemmekö täyttä vauhtia kohti yllättäviä muutoksia vai ehdimmekö hieman pehmentää asiaa etukäteen.

Koska E:llakin alkaa mieli räiskähdellä, on meillä kohta kaksi teiniä talossa yhtaikaa. Alamme lähestyä aikaa, jolloin oma huone ainakin matamille alkaa olla tarpeen. Iso-O ilmoittikin jo, että haluaa oman huoneen, mutta vain siten, että E tulee sinne myös. Höh. Toisin sanoen Pikku-O pitäisi saada kammettua ulos.

Ihania silti ovat kaikki kolme. Tänään äitienpäivän kunniaksi he tekivät yhdessä aamupalan, joka koostui Iso-O:n tekemistä amerikkalaisista pannukakuista sekä hänen omasta versiostaan mustikkapannukakuista, E:n keittämistä aivan liian löysiksi jääneistä munista, ilman kahvisuodatinta keitetystä kahvista, kauniisti pilkotuista kasviksista, tuoreista bageleistä, jogurtista, myslistä ym. Paras lahja!

Edellisenä viikonloppuna matkasimme Mainiin. Siellä meille tuleville päälliköille (ks. edellinen blogipostaus) opetettiin johtajuuden alkeita sekä geriatriaa (CRIT=Chief Resident Immersion Training) lauantai-ja sunnuntaiaamupäivisin. Muu aika oli vapaata. Ohjelma maksoi majoituksen varsin upealla paikalla sijaitsevassa hotellissa (Cliff House). T luki Rachel Carson:in kirjaa Silent Spring ja yllätykseksemme Pikku-O oli tietoinen ko. hahmon olemassaolosta ja vaikuttavuudesta. Koulussa oppinut! Rachel Carson:in National Wildlife Refuge sijaitsi aivan hotellin lähellä, ja sinne teimme retken lauantai-iltapäivänä. Muu aika kului upean Atlantin valtameren ihailuun. On se vaan aika hieno.

Arkena minä ylitin itseni ja sain tilattua sekä vaihdatettua pikkuautooni uudet kesärenkaat. Ainakin toistaiseksi ovat toimineet. Sen sijaan tuhosin toisen automme takaluukun nostamalla sitä aivan liian voimallisesti, vaikka nostamiselle ei minkäänlaista tarvetta sähköisen systeemin vuoksi edes ole. Nyt autoa odottaa parin tonnin korjausurakka. Onneksi kuitenkin vakuutuksen piikkiin.

Arkeen on mahtunut terveydenhuoltoakin. Iso-O ja Pikku-O kävivät lääkärikäynnillä, kuten yllä totesin, ja E:n kanssa menemme viikon kuluttua. Lastenlääkärikäynnit ovat vuosittaisia. Sen sijaan hammaslääkärissä täytyy käydä ihan liian usein. Odotusarvon mukaista on, että aika hampaiden puhdistukseen varataan puolivuosittain ja ihan joka kerran paikalle tulee myös hammaslääkäri. Viimeisen käyntini tuloksena sain uuden ajan reiän paikkaukseen. Vaan samalla paikattiinkin kaksi; nyt jo kolme yhteensä vuoden sisään. Hmm. Kaksi vaihtoehtoa. Joko olen amerikkalaisella ruokavaliolla reiät itselleni aiheuttanut tai hammaslääkäri haluaa tehdä vähän rahaa. Lisäksi otettiin valokuvat suusta - todella hyvälaatuiset - ja seuraavaksi pitäisi teettää purentakisko yötä varten, etten narskuta hampaitani pilalle. Myönnän, että olen narskuttanut aikoinaan, mutta todistetusti en enää pitkään aikaan, joten eiköhän anneta kiskon olla rauhassa. Varsinkin, kun vakuutuksemme ei sitä korvaa.

T:n kevätlukukausi on tenttitarkastuksia ja loppuarvosanojen antoa vaille valmis. Ensimmäinen setti saapui keskiviikkona, seuraava huomenna maanantaina. Sitten se on siinä, Undergraduate-opettaminen, ainakin hetkeksi. Työtarjouksiakin tulee silloin tällöin; viimeksi Edmontonista. Mitäs sanoisitte? Eihän se kovin kaukana ole - 4100 km Bostonista länteen.

Viikonloppuna äitienpäivän lisäksi käväisimme professori Kearneyn luona illallisella. Lapset olivat saman ajan läheisen suomalaisperheen luona puuhaamassa sekä elokuvaa katsomassa. Suurkiitokset avusta!

Vaaleanpunaisten kukkapuiden lakastuessa muuttuu maisema nopeasti vaaleanvihreän kautta syvän vihreäksi. Kesä on viimein saapunut.