Neurologia (PGY 2): Yövuorot osat 1 ja 2

Yövuoroja on sekä juniorivuoden että seniorivuoden aikana n. 25, mutta hieman eri tavoin jaoteltuina. Juniorit tekevät 4 kertaa 5 yön setin putkeen, seniorit 3 kertaa. Loput ovat yksittäisiä öitä joko perjantaina (seniorit) tai lauantaina (molemmat). Työaika viiden yön setissä on 17.30-9.00. Viikonloppuyöt loppuvat myöhemmin johtuen töihin klo 9 saapuvien erikoislääkärien toiveesta kuulla jokaisesta yön aikana saapuneesta potilaasta raportti suoraan päivystäneeltä henkilöltä. Pidän tätä itse tarpeettomana rasitteena, sillä jokaisesta kuitenkin on hyvä tuloteksti olemassa, ja päivystänyt on jo kertonut erikoistuville saman tarinan aiemmin. Mutta näin ainakin vielä.

Ensimmäinen setti (10 yötä)
Koska potilaan aina ensin näkee päivystysalueen lääkärit, ei ihan jokaista päänsärkyä tule edes tavanneeksi. Potilasmääräni yötä kohden olivat 2-8, ei siis paha lainkaan. Vain yhtenä yönä en nukkunut ollenkaan, eikä sekään johtunut mielettömästä kiireestä, vaan lähinnä siitä, että juuri saadessani homman valmiiksi edellisen kanssa kuulin seuraavasta. Kiireisintä oli iltaisin ja uudelleen klo 5 jälkeen. Yleensä tilanne rauhoittui puolen yön aikoihin. Neurologian osasto työllisti jonkin verran, mutta hoitajien kysymykset olivat tasokkaita ja asianmukaisia.

Apunani joka ilta klo 21 (22) saakka oli puertoricolainen Idanis, jonka kanssa minulla oli ilo työskennellä aiemminkin. Ajatus on, että iltavuorolainen on apuna klo 21 saakka, ja lähtee sitten kotiin, paitsi jos tilanne on ryöstäytynyt käsistä konsultaatioiden määrän suhteen. Joskus on niinkin käynyt, että iltavuorolainen on jatkanut yövuorolaisen kanssa yön läpi. Meillä ei edes sen harkintaan ollut tarvetta. Kertaalleen jouduin tilanteeseen, jossa sain kaksi "Code Stroke"-hälytystä lähes samanaikaisesti, mutta koska Idanis oli jo ehtinyt lähteä, ei auttanut kuin selviytyä yksinään. Ja ei se niin kovin hankalaa ollut, sillä potilaat sattuivat sijaitsemaan lähellä toisiaan, eikä kumpikaan ollut todella akuutti tapaus.

Joka-ainoa suunnitelma pitää keskustella periaatteessa erikoislääkärin, mutta käytännössä itseään kokeneemman erikoistujan kanssa. Aivohalvauspotilaiden suunnitelmista soitin Stroke Fellow Sanjeevalle tai Artinille, muista potilaista neljännen vuoden erikoistujalle, itseni ikäiselle pakistanilaiselle Bilalille. Tämä viimeksi mainittu on 6 kuukauden kokeilu, jossa viimeisen vuoden erikoistujat harjoittelevat erikoislääkärinä toimimista, ja erikoislääkärit saavat samalla 6 kuukauden mittaisen helpomman jakson.

Paperitöiden määrä on periaatteessa vähäisempi kuin osastotyössä, mutta kyllä sitä ihan riittää. Varsinkin niiden kohdalla, jotka lopulta otetaan neurologian osastolle tai neurologian teho-osastolle. Jokaisesta aivohalvauspotilaasta täytyy täyttää ns. Stroke Packet, joka sisältää mm. NIHSS, trombolyysiharkinnat, aikajanan, 3-5 lomaketta, mikäli potilas otetaan neurologialle jatkohoitoon ym, ja lääkelistat. Sen lisäksi täytyy jokaisesta sanella tuloteksti. Aikaa saa helposti kulumaan lähes pari tuntia yhtä potilasta kohden.

Yksittäinen väliyö
Tein yhden yksittäisen yön keskellä tutkimusvapaatani suoraan tentin päälle. Tentti oli vuosittainen "Residency In-Service Training Examination", kokopäiväinen monivalintatentti, jolla periaatteessa ei ole merkitystä mihinkään ja silti kaikkeen. Päätin mennä siihen kylmiltään, jotta saan tietää ns. lähtötasoni. No, se ei tule olemaan kovin korkea. Kysymyksissä on hirveän paljon lastenneurologiaa, patologiaa, perifeerisiä hermoja ym., joihin olen käyttänyt todella vähän energiaa. Ensi vuotta varten pitää korjata tilanne.

Oli aika raskasta jatkaa yön yli suoraan tentin jälkeen, mutta jonkunhan se oli tehtävä. Kanssani illan oli newyorkilainen Elizabeth, joka oli oikein avulias, ja huolehti kolmesta potilaasta ennen lähtöään. Kävi niin, että niiden kolmen (ja yhden, jonka tein aiemmin) jälkeen yön aikana saapui enää kaksi, joten valittaa ei voi. 

Toinen setti (12 yötä)
Aloitin toisen valvomissetin päivää aiemmin, ja saan korvaukseksi yhden ylimääräisen pitkän lauantain silloin, kun T tulee olemaan kogresseissaan. Ei ihan paha diili, vaikka yö sinänsa olikin yksi kiireisimmistäni.

Tämä toinen setti oli kuin edellisen kopio sillä erotuksella, että neljännen vuoden erikoistuja, jolle soitin, oli Marcey, ja ensimmäistä yötä lukuunottamatta kanssani oli nuori, lupaava liikehäiriöistä kiinnostunut libanonilaismies Wissam, joka Idanisin tavoin oli vaikea saada lähtemään kotiin kellon lähestyessä kymmentä. Ensimmäisenä yönä olin alunperin venäläisen Anyan kanssa.

Potilasmäärät liikkuivat samoissa kuin aiemminkin, nyt vaihteluväli oli 0-10. Nollaöinäkin toki hakulaite pirisee, mutta olihan se aika juhlava kömpiä ylös päivystyssängystä 9 tunnin yöunien jälkeen.

Nyt ovat yöt tältä vuodelta ohi - vain kaksi yksittäistä lauantaita jäljellä kesäkuussa. Palkinnoksi sain erityismaininnan:"Employee of the Month" perusteluina upeasti suoritetut yötyöt, hyvät sanelut ja aamuinen hymy.