Sairastamisesta loman kautta takaisin arkeen

Parin viime viikon ajalle on mahtunut monenlaista. T saapui kasvot punaisina laskureissultaan ja ehti sen tuomasta hyvästä mielestä nauttia alle vuorokauden ennenkuin jo aiemmin petiin sekä E:n että Pikku-O:n kaatanut influenssa B otti hänetkin haltuunsa. Tauti otti niin koville, että hän, joka yleensä ei mitään jätä tekemättä, joutui perumaan luentonsa. Päänsärky jatkui niin kovana, että hän suorastaan harkitsi lääkäriin lähtemistä - asia, joka saa minut kerta toisensa jälkeen hämmentymään.
 
Iso-O ei suostunut myöntämään, että hänkin sairastui, sillä se olisi tarkoittanut jälleen yksien syntymäpäivien väliinjättämistä. Hän riekkui ensin pitkälle iltaan edellisissä juhlissa, ja lähti sitten puolikuntoisena toisille (Clay Room) kaverin perheen kyydillä. Perheen äiti kuuli Palmusunnuntain kirkossa, johon T ennen sairastumistaan lähti E:n ja Iso-O:n kanssa, että kodissamme sairastetaan, ja tarjoutui Iso-O:n viemään ja hakemaan. Tuli tosi hyvä mieli moisesta välittämisestä.

Bostonin pommi-iskun vuosipäivä vietettiin kaupungissa tunteikkaasti, niinkuin täällä yleensä on tapana. Pienen selkkauksen aiheutti alueelle ilmaantuneet vartioimattomat reput. Niistä oli vastuussa psyykkisesti sairas nuorimies, joka otettiin tarkkaan kuulusteluun. Itse juoksu sujui lisääntyneiden turvatoimien johdosta - tai niistä huolimatta - ilman minkäänlaisia ongelmia.

Kevät alkoi mukavasti lämpimissä tunnelmissa, ja sitten satoi LUNTA. Facebookin statuspäivitykset olivat täynnä kuvia ja kommentteja lumenpeittämästä huhtikuisesta New Englannista. Onneksi sitä kesti vain päivän, tosin kelit ovat jatkuneetkin kovin koleina. Itse olisin jo erittäin valmis lämpimämpiin ilmoihin.

Lasten kevätloma alkoi pitkäperjantain vapaalla, joka E:n ja Iso-O:n kohdalla tarkoitti vuosittaista lääkärikäyntiä. Käynti on täysin vastaava Suomen neuvolakäynteihin verrattuna, mutta neuvolantädin sijaan kohtaamme lastenlääkärimme joka ainoa kerta. Lapset mitataan, punnitaan, rokotetaan ja tutkitaan. Ja käynnin päätteeksi saamme lääkärintodistukset, jotka joka vuosi täytyy kouluun toimittaa. Kun olemme nyt vakuutettuja, eivät nämä käynnit maksa meille mitään - vakuutusyhtiö kyllä maksaa useita satoja dollareita jokaisesta erikseen.

E ja Iso-O halusivat ehdottomasti osallistua Heart Break Hill Road Race and Walk- juoksuun. Palkinnoksi he saivat mitalit, jotka nyt roikkuvat heidän sänkyjensä päädyissä. Juoksun jälkeisenä päivänä T ja lapset lähtivät New Yorkiin pääsiäiseksi. E tavoilleen uskollisena harmitteli ensin lähtöä, mutta löysi siitä sitten jotain positiivista, kun mainitsin, että joillekin suomalaisille kavereille reissu New Yorkiin ei olisi yhtä vastenmielinen. Tykkäähän toki E:kin kaupungista, mutta kun olisi niin paljon mieluisempaa olla kotona tekemättä mitään (tai siis pelaamassa tietokoneella ja katsomassa televisiota, huoh). T:a pyydettiin pitämään suomalaisen seurakunnan pääsiäismessu. Hän pääsi myös uusimaan passinsa, joka olisi kyllä voimassa pitkälle ensi vuoteen, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi kauas uuden viisumityypin kanssa. Iso-O:n ihanin asia New Yorkissa oli suomalais-amerikkalaisen perheen koira. Tämän perheen luona T ja lapset pääsivät käymään suihkussa ja aamupalalla, ja koira teki vaikutuksen; niinkuin arvata saattaa.

Takaisin T ja lapset tulivat tiistai-iltana, sillä T:llakin oli viikolla töitä normaalisti. Lapset menivät kahdeksi päiväksi Afterschool-ohjelman järjestämään loma-ajan "hoitoon". Toisena päivänä he pääsivät käymään Bostonin keskustassa TD Garden:illa, toisena päivänä Fenway Park:issa.

Itselläni on ollut töissä kiireistä, mutta keskipäivää on kirkastanut normaalin yhden lounaan viikossa sijaan kolme. Ensin kyprokselta kotoisin olevan työkaverini vanhemmat halusivat tehdä koko porukallemme kreikkalaisen lounaan - todella herkullista - ja kahtena muuna söimme intialaista ja thaimaalaista ruokaa. Nam. Yksi täällä asumisen hyviä puolia on mahdollisuus päästä kokemaan niin monia eri kulttuureja miellyttävästi yhteisellä kielellä.

Jännitystä elämääni toi ensi vuoden ohjelman paljastus. Eräänä iltana klo 20:00 meille lähetettiin ohjelma, josta "First come, first served"-tyylillä pääsimme valitsemaan kolme parhaiten sopivaa. Koska tiesin, että T:lla on tiettyyn aikaan kongressi, jouduin tuijottamaan sitä kaikkein tarkimmin. Niinpä en ehkä saanut aivan sitä, mitä toivoin. Olen kuitenkin järjestelemässä asioita toisen työkaverini kanssa, ja saatan onnistua paremmin.
 
Vapaa viikonloppu 12 päivän puristuksen jälkeen on aina kovin arvokas. Ihana ystäväperheemme haki Pikku-O:n mukaansa Suomi-kouluun, ja sitten pääsimme vielä heille iltapäivän viettoon pizzan, oluen ja Bruins-ottelun pariin. Samalla kuulimme, että samoissa väreissä Suomessa pelaava Kärpät palasi Suomen mestaruuteen - asia, jolla on hauskasti merkitystä E:lle.

Viikonloppuun kuului myös jo edeltävästi epämiellyttävästi takaraivossa kaivertanut Suomen veroilmoituksen tekeminen. Kyllähän siihen taas aikaa sai kulumaan, mutta onpahan nyt tehty.

Ja niin taas alkoi uusi viikko ja kouluvuoden viimeiset kahdeksan viikkoa. Ne ovat täynnä kaikenlaista. MCAS-matemaatiikkaosuus sekä E:n science-osuus koputtelevat ovella. Viidesluokkalaisten "graduation", autonpesurahankeräys, kevätkonsertit, luokkaretket, ja Iso-O:n espanjakerhon näytelmän valmistelu eivät tee koulunkäynnistä liian rutiininomaista.