Ostoksia, puutarhaa ja lihapullia

"Miten huomenna on taas maanantai?" kysyi E sunnuntaipäivällisellä osuen täydellisesti omien ajatusteni ytimeen. Yritän olla ajattelematta, että minulla on tasan kaksi viikkoa aikaa saada tutkimukseni pakettiin, sillä ajatus saattaisi tuottaa jonkinasteista ahdistusta. Varsinkin, kun tässä on muutama muukin asia vielä hoidettavana. Viikonloppukin menee vauhdilla, kun on kaikenlaista puuhattavaa.

Lauantaina ylitin itseni ja vietin lasten kanssa neljä tuntia ostoksilla. Saaliina oli iso kasa vaatteita ja kenkiä, mutta harmillisen iso osa välttämättömistä jäi vielä löytymättä. Missä ovat poikien suorat mustat housut ja mustat nahkakengät, kun niitä tarvitaan? Ostimme myös uudet ruukut ison talomme kahdelle (Sic!) huonekasville, ja nyt niiden kelpaa olla uudessa mullassa, isommissa ruukuissa vastaanottamassa vauhdikasta kasvukautta. Ostosreissumme aikana T kävi väitöskirjansa toisen luvun loppuosaa läpi editoijansa kanssa, joten tapasimme vasta illalla. Saavuttuaan kotiin hän kertoi iloisen uutisen siitä, että hänen abstraktinsa oli hyväksytty Ricouer-konferenssin yhdeksi esitykseksi loka-marraskuun vaihteessa Rochesterissa (NY). Hyvä meidän T!

Sunnuntaiaamu täyttyi alkavaan internship-ohjelmaani liittyvien nettikoulutusosioiden ja pikkutenttien suorittamisesta. Ihanata. Sain mm. tutustua lakipykäliin sekä käydä läpi tutkimustietoa unenpuutteen vaikutuksista. Aikaa meni monta tuntia. Myöhäisen aamupalamme jälkeen lähdimme kohti E:n ja Iso-O:n koulua, sillä olin luvannut E:n ja itseni sinne vapaaehtoistyöntekijöiksi. Olisin ilmoittanut Iso-O:n ja Pikku-O:nkin, mutta heitä ei ikänsä vuoksi voinut (ikäraja oli 8-v). Mukana he tietenkin olivat, mutta keskittyivät lähinnä napostelemaan tarjolla olevia herkkuja, juomaan lasitolkulla limsaa ja leikkimään muiden lapsien kanssa. E tuli kiltisti n. 10 minuutin ajaksi kanssani koulun puutarhaan möyrimään, mutta sai itseltäni luvan lähteä muun lapsiväen mukaan heti, kun siihen sopiva väli aukesi. Kolmen tunnin aherruksen jälkeen jokaisen luokkatason puutarha-alue oli siivottu edellisvuoden kuolleista kasvijätteistä ja odottaa nyt istuttajia. Mielestäni on aika kiva juttu, että lapsilla on mahdollisuus istuttaa, seurata kasvien kasvamista, ja syksyllä syödä niiden tuottamia hedelmiä/marjoja/mausteita osana kouluopetusta. Mukavahan tuollaiseen toimintaan on 'vapaaehtoisena' osallistua.

Päivälliseksi tein 185 harjoituslihapullaa normikokoista jauhelihataikinasta, ja totesimme yhteisesti niiden olevan sopivanmakuisia ensi viikon vappujuhliimme. Juhlia varten tosin pullia pitää pyöritellä ainakin neljä kertaa enemmän. Kaikkea sitä tuleekin keksittyä! Mutta, nyt jälleen ajatukset on syytä kääntää kohti viimeisten viikkojen puristuksia. Mitähän kaikkea kivaa yllätysbyrokratiaa tuleva viikko tarjoaakaan?