Neljäs adventti

Jo kolmatta vuotta peräkkäin lähti T lasten kanssa kaatamaan suurta kuusta Newtonin luterilaisen kirkon joulua varten seurakuntalaisen suurelta pihalta. Kaato oli sujunut aiempia vuosia paremmin; mukana oli ollut asiallisemmat kaatovälineet ja enemmän osaamista sekä vähemmän suurta innokkuutta. Iso-O sai toivomansa pikkukuusen (=muutama oksa), ja vaikka intoa lähteä mukaan saikin jälleen etsiä, olivat kaikki kolme lasta selvästi iloisia reissun jälkeen.

Syötyämme lähdimme kirkolle koristelemaan kuusta sekä valmistautumaan neljännen adventin suomenkieliseen iltahartauteen. T oli kysynyt ruotsalaislähtöiseltä kirkkoherralta, että sopisiko tälläinen järjestely ja voisiko kirkkoherra itsekin osallistua. Kun lupa oli irronnut, sain tietää toimivani kanttorina. Niinpä pienimuotoiselle treenaamiselle oli tarvetta - ihan joka päivä ei ole tullut pianoa soitettua viimeisten vuosien aikana. Treenien ja koristelusession (joka ei kylläkään koskettanut kuusta vaan koristeiden väkertämistä) jälkeen laitoin harjoitusperunalaatikon imeltymään sekä piparkakkutaikinan odottelemaan seuraavan päivän leivontaa. Lapset valmistivat samanaikaisesti itse alusta loppuun oman iltapalansa, ja söivät paahtoleipää öljy-suola-pippuri-kastikkeella, mandariinejä ja E jogurttia Weetabixin kera. Aika hauskaa. Pöytä oli aika sotkuinen, mutta olen varsin ylpeä heidän omatoimisuudestaan.

Adventtisunnuntaina T ja lapset menivät kirkkoon katsomaan joulukuvaelmaa, jossa lapset olisivat voineet olla mukana, mutteivat halunneet. Itse aloitin leipomisen. Heidän poissaollessaan perunalaatikko muhi kaasu-uunissa, jota olen melkein oppinut käyttämään. Taatelikakku ja omenapiirakka odottivat vuoroaan, ja keittiö valmistautui ottamaan vastaan piparkakkujen muotoilijat. Kun viimeksi mainitut saapuivat, eivät erityisesti O:t meinanneet pysyä housuissaan - niin kivalta ajatus piparkakkujen leipomisesta tuntui. Olin arvellut, että into lopahtaa ensimmäisen pellin jälkeen, mutta E:a lukuunottamatta kaikki jaksoivat aivan viimeiseen ukkeliin saakka. Perunalaatikkoa maistoimme ruoan yhteydessä, ja se ei ollut yhtä pahaa kuin viime vuonna, muttei mitenkään liian herkullistakaan. Joten jos joku lukijoista tietää oikein hyvän perunalaatikkoreseptin, en pahastu, jos saan siitä vinkin.

Kuuden jälkeen valmistauduimme jouluhartauteen lähtöön. Ymmärsin vasta lähdön hetkellä, että lapsillahan ei ole kirkossa ketään aikuista, joka heidän ei-aina-niin-hillittyä käyttäytymistä olisi suitsimassa. No, elämä on riskejä. Saapuessamme kirkkoon se oli valaistu tunnelmallisesti ja paikalla oli vain kirkkoherra. Kävin virret nopeasti pari kertaa läpi ennen kirkkovieraiden saapumista. E ja Iso-O antoivat hartauteen saapuville käsiohjelmat, ja pienen asettautumisen jälkeen pääsimme aloittamaan. Paikalla oli suomalainen pariskunta, suomalainen paikallisen kanssa naimisissa oleva nainen, eteläafrikkalainen ystäväpariskuntamme sekä norjalaisjuurinen seurakunnan jäsen. Tilaisuus oli pienestä kuulijakunnastaan huolimatta oikein lämminhenkinen, ja sujui suomenkielen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi. Minä pärjäsin olosuhteisiin nähden hyvin valittuani tylsän, mutta varman säestystyylin ylimääräisten luristusten sijaan, ja T oli kuin kotonaan. Lapsilla ei mennyt ihan niin hyvin, mutta sen ehkä ymmärtää tilaisuuden myöhäisen ajankohdan ja erikoisen tilanteen vuoksi. Jälkikäteen moni tuli kiittämään, ja tilaisuudelle toivottiin jatkoa.

Niin sujui neljäs adventti. Jouluvalot ovat ilmestyneet etupihan pensaaseemme, ja joululahjapino kasvaa kohisten työhuoneen nurkassa. Kiitos jo etukäteen tontuille!