Kotoisa joulu 2011

Leipomiset ja siivoamiset oli pääosin tehty jo ennen jouluaattoa, joten aamuksi ei jäänyt muuta kuin T:n pikainen kirjastokäynti, keittiönlattian pesu ja kodin joulukoristelu. Joku naapureistamme oli jättänyt rappusillemme kauniin jouluisan kimpun, josta riitti kahteenkin maljakkoon. Iso-O:n viikko sitten valitsemasta pikkukuusesta tuli lopulta virallinen kuusemme. Isompi kuusi jäi hankkimatta, sillä kuusikauppa käydään täällä jo parina edellisenä viikonloppuna, eikä asiaan herättyämme enää yhtään ollut jäljellä. Totta puhuen, pikkukuusi ajaa asian mainiosti, joten en ole pahoillani. Nopeasti oli kuusi ja koti koristeltu, ja alkoi vieraiden odottaminen.

Odottaminen kävi pitkäksi:"Milloin ne oikein tulee?" E:n aika kului parhaiten T:n kirjastosta tuoman Harry Potter-sarjan kolmannen kirjan parissa, mutta erityisesti Iso-O ei meinannut jaksaa odottaa. Viimein vieraat (Pikku-O:n kielellä "Tomi e Fränsi") saapuivat, ja glögilasien ja pipareiden parissa katsoimme Suomen Turun joulurauhanjulistuksen. Pieni selitys omaankin silmään kovin vakavasta tilaisuudesta oli tarpeen. Julistuksen jälkeen viimeistelimme T:n kanssa alkuruoan, ja lapset ottivat vieraidemme läsnäolosta kaiken irti. Iso-O pelasi F:n kanssa erän muistipeliä, ja E voitti D:n 2-1 Mancala-pelissä.

Siirryimme pöytään. F oli tuonut kaikille lautasille isot karkin näköiset pakkaukset, joiden päistä vetämällä kuului kova paukaus ja sisältä löytyi hassut jouluhatut. Tunnelmaa ei luonnollisesti muutenkaan ollut tarpeen vapauttaa, mutta viimeistään tällä kaikki kokivat tulleensa osaksi joulupöytää. Alkupaloina meillä oli T:n onnistuneesti graavaamaa lohta, savusiikaa, savumakrillia, sinappisilliä, suomalaista jälkiuunileipää, IKEA:n puolukkaruisleipää, minun tekemääni rosollia, vihersalaattia sekä lajitelma erilaisia kinkkuleikkeleitä. Viimeksi mainitut jäivät käytännössä koskemattomiksi, sillä T:n maustaman Aquavitaen sekä hyvän valkoviinin siivittämänä kala-alkupalat maituivat jälleen joulupöydän parhaimmilta. Ja taas kävi perinteinen - syömisen olisi aivan hyvin voinut jättää tähän.

Mutta eihän syömistä voi jättää vain alkupaloihin, kun odottamassa ovat joululaatikot sekä T:n viherpippurikastikkeessa olevat possupaistit. Laatikoista on todettava, että mikäli Iso-O ei olisi todennut perunalaatikon olevan laatikoiden parasta, jättäisin sen kaikilta tulevilta amerikan jouluiltamme pois. Se ei kertakaikkiaan tunnu onnistuvan. Syy lienee perunalaadussa tai jossain muussa toistaiseksi mysteeriksi jääneessä asiassa. Porkkana- ja lanttulaatikot olivat sen sijaan jälleen oikein hyviä, mutta miksi ihmeessä teen niitä aina niin hirveän ison määrän? Kunpa muistaisin jatkossa, että laatikoita pitää olla vain joulun ajaksi, eikä haittaa, vaikka loppuisivat vähän kesken.

Olimme kaikki aivan liian täynnä. Perinteinen luumujälkiruoka jäi tekemättä, sillä F oli parin päivän ajan hauduttanut Christmas Pudding-jälkiruokaa, jonka D konjakilla liekitti tarjoiltavaksi lasten ihastellessa vieressä. Söimme sen vaniljajäätelön kanssa. Hyvää oli, vaikka yhtään ei olisi enää mahtunut. Lapset, jotka olivat jo asetelleet peittonsa ja tyynynsä olohuoneeseen joulupukin yöllistä käyntiä varten, eivät kritisoineet, kun T ohjasi heidät omiin peteihinsä nukkumaan. Uni oli tullut välittömästi. Me aikuiset vielä sulattelimme jouluruokaa muutaman tunnin ajan - ja otimme palaset taatelikakkua. Joulupukki kuitenkin tempaisi F ja D mukaansa, joten aamulla vain lahjapino kuusen vieressä oli lapsia vastaanottamassa.

Lahjapino sai rauhassa odottaa muutaman tunnin ajan vanhempien vielä nukkuessa, mutta sitten alkoi paine kasvaa liian isoksi. Oli siirryttävä pinon kimppuun. Nopeasti paketit löysivät vastaanottajansa, ja pian oli pakettikuorista vain läjä muistona. Tässä vaiheessa T nousi pedistä, ihmetteli hetken olohuoneen kaaosta, ja lähti sitten yksinään joulukirkkoon. Pikku-O vietti tunteja omien lahjojensa parissa. E ja minä uppouduimme Bananagrams-peliin. Iso-O ehti tehdä kaikenlaista - mm. leikata ja värittää paperista isolle Hello Kitty-pehmoeläimelleen hienon balettivarustuksen.

Joulupäivä ja Tapaninpäivä, joka ei ole yleensä vapaapäivä (paitsi tänä vuonna, kun joulupäivä osui sunnuntaille), sujuivat yhtälailla kotosalla samojen ruokalajien ja lahjojen ympärillä. Kelit ovat olleet oikein jouluisat lumenpuutteesta huolimatta. Pikkupakkasta ja kirkasta säätä kävimme hieman ihailemassa kiertämällä koko porukan voimin läheisen metsäreittimme Cold Spring Park:issa.

Joulu on taas vietetty. Kiitos vielä kerran kaikille meitä lahjapaketein ja kortein ilahduttaneille!