Laatta lentää

Iso-O valitteli vatsakipua jo viikonloppuna, mutta lähti kuitenkin reippaana kouluun maanantaina; olihan tiedossa koulunjälkeiset leikkitreffit kaverin kotona. Vaan eivät ehtineet treffit pitkään kulua, kun jo tuli ilmoitus huonovointisuudesta. Kiireellä hakiessani löytyi sohvalta makaamasta kalpea tyttö oksennusämpäri kädessään. T jouduttiin hälyttämään paikalle autoineen, sillä pyöräily oli ihan mahdoton ajatus. Kotona tyttö laitettiin heti petiin, jossa huonovointisuus jatkui myöhään iltaan. Me muut söimme ilman matamiamme, ja E kiteytti tilanteen hyvin:"I feel lonely!" Niin tyhjältä näytti pöytämme, kun yksi puuttui.

Tiistaina Iso-O luonnollisesti jäi kotiin toipumaan. E näytti niin kovin orvolta mennessään kohti koulua ilman taistelupariaan, vaikka totesikin:"Aika mukava mennä ilman Iso-O:ta, kun hän on kind of annoying" korjaten heti perään:"Ei vaan, tuntuu tosi yksinäiseltä". Keskiviikkona kaikki olivat omissa touhuissaan jotakuinkin normaalioloissaan. Ainoana murheena oli Iso-O:n suuriääninen dramatiikka, kun hän huomasi pysyvän etuhampaansa heiluvan. Hammas on sama, jonka juuresta tuli noin kuukausi sitten verta E:n ja Iso-O:n välienselvittelyn tuloksena. Hieman hätäisenä kyselin Iso-O:n hammaslääkärikummitädin mielipidettä tilanteesta, ja saimme ihanan rauhoittavan vastauksen. Suurkiitokset, A, tästäkin!

Torstai alkoi Pikku-O:n limayökkäilyillä, mutta kun mehulasin jälkeen alkoi kuulua hyväntuulista laulelua, erehdyimme pitämään häntä koulukuntoisena. Alkuiltapäivästä tuli soitto; Pikku-O oli itkien valitellut vatsaansa, ja näyttänyt surkean kalpealta yksinään koulunpihan nurkassa kyhjöttäessään. Ensimmäinen oksennus tuli kotiinsaapumisen jälkeen. Ja, hakiessani myöhemmin E:a ja Iso-O:ta afterschoolista, löytyi ensin mainittu lattialta makaamasta vatsakivun kourissa. Hänen oksentelunsa kulminoitui viime yönä.

T on ollut hirveän väsynyt koko viikon, mutta siihen olisi löytynyt muunlainenkin selitys raskaan lukukauden (tai oikeammin koko elämän..) jälkeen. Illalla hän kuitenkin alkoi palella ja yöllä tervehtiä pönttöä oikein urakalla hänkin. Minä en ole (vielä) oksentanut, mutta olo on ollut sen verran kuvottava ja illalla vilusta värisevä, että olen se minäkin taudin saanut. Happy holidays!

Ei vaan. Tauti tuntuu olevan melko lyhytkestoinen, joten eiköhän tästä vielä oikein mukava joulu saada aikaiseksi. Iso-O on koulussa innokkaana, sillä on "Pyjama Day" (joita muuten sivumennen sanoen on täällä ihan hirveän usein - en ymmärrä pointtia) ja mukaan sai ottaa oman pehmoeläimen. Pojat katsovat televisiota, T nukkuu, ja minä aloitan joulunvalmistelun omalta osaltani. Pian lähtee perunalaatikko uuniin, muut laatikot ovat vielä alkuperäismuodossaan lanttuina ja porkkanoina. Ihanaa ja mahdollisimman rauhallista joulunaikaa kaikille!