sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Turistina Newtonissa ja Bostonin keskustassa

Pikku-O oli ensimmäisenä ylhäällä, mutta nyt vasta klo 7. Uni omassa laidattomassa sängyssä maittoi pikkumiehelle hyvin lattialle kopsahtamatta. T laittoi aamupalaksi pekonia, papuja ja paistettuja tomaatteja, jotka maistuivatkin ainakin meille isommille hyvän puurolautasellisen jälkeen. Iso-O kieltäytyi kokonaan maistamasta, Pikku-O tykkäsi vain pekonista, mutta E söi jopa vähän papuja. Lähdimme pilvisessä ja varsin miellyttävässä lämpötilassa (ei liian kuuma) kävelemään kohti Newtonin luterilaista kirkkoa.

Myöhästyimme 15 minuuttia, mutta meidät otettiin hyvin vastaan. Lapset jaksoivat aivan yhtä hyvin/huonosti kuin suomalaisessakin versiossa, mutta kirkkokahveilla jaksamista jälleen riitti. Pikku-O pääsi innokkaan kanttorinaisen sylissä ympäri kirkkoa ja Iso-O opetteli soittamaan sähköpianoa samaisen naisen kanssa. Kahvien jälkeen kävelimme Newtonin keskustassa herkullisen näköisiä ravintoloita ihailemassa. Alkoi olla jo nälkä. Metrolla sitten Bostonin keskustaan, jossa pienen kävelyn jälkeen päädyimme Quincy Market:ille, jossa on lukemattomia ravintoloita vieri vieressä. E ja Iso-O halusivat hampurilaiset, jotka olivatkin sitten vahingossa aika suuret (pihvi siis tosi-iso niin kuin kaikki Amerikassa). Me isommat ja Pikku-O päädyimme shrimp tortellineihin. Maistui hyvin - onneksi myös minimiehellemme. Kävelymatkalla kohti Boston Common -puistoa E sai itse valita lippiksen, ja valitsi monista ei-niin-kivoista aika hyvännäköisen baseball cap:n. Lippis teki Pikku-O:n suuren vaikutuksen, ja oma hattu ei hetkeen sitten kelvannutkaan. Väsymys alkoi olla jo sen verran suuri, että pienen leikkipuistoepisodin jälkeen lähdimme metrolla takaisin kotiin.

Itselläni ei ollut paras päivä. Ensin yritin polttaa talon jättämällä kahvinkeittimen päälle. Ei onnistunut, mutta kahvinkeittimen pohja oli mustana kovettuneesta kahvista. Sitten jätin T:n repun vartioimatta useiden kymmenien metrien päähän Quincy Marketilla, jossa on hirveän paljon ihmisiä. Kukaan ei varastanut rahaa, lompakkoa kaikkine sisältöineen ym., mutta katastrofin ainekset olivat olemassa. Toivottavasti törttöilyt jäävät nyt tähän.

1 kommentti:

  1. Heippa Heleniukset! Ihana lukea, että laskeutuminen rapakon taakse on sujunut hyvin, kuka nyt pikku hasardeista (melkein kahvikeittimellä poltettu talo ja varastettu laukku) piittaa!! Teidän talo kuulostaa kivalta ja seutu idylliseltä, erityisesti maaoravat lämmittivät minun mieltäni. Tosi kiva, että perustitte blogin ja jaksatte sinne kirjoittaa kuulumisia, koska niitä on mukava lukea ja muuten en kuitenkaan saisi aikaiseksi kysyä kuin kerran vuodessa että kuinka teillä menee!Kertokaa paljon terkkuja Eerolle, Oonalle ja Oivalle. Lämpimiä kelejä ja mukavaa jenkkeilyä!! hug anna :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.