Neurologia (PGY 3): EMG, tentti ja asioiden järjestämistä

Sain roikkuvia asioita hoidettua, kun en ollut jakson alkuun kiinnitettynä mihinkään. Aikaavievin asioista oli ensi kesän Helsinki-vaihtoni järjestäminen. Sitä varten onkin saanut vääntää paperin jos toisenkin, mutta nyt asia on viimeisiä silauksia myöten selvä. Tai no, ei minulla vielä ole lentolippuja, mutta rahallahan se selviää.

Käytännönasioiden hoitamisen lisäksi sain vähän luettua jokavuotiseen tenttiin, joka tuli eteemme helmikuun lopussa. Tentti (Residency In-Service Training Examination, RITE) mittaa neurologisen osaamiseni etenemistä. Se sisältää yli 300 monivalintatehtävää ja yli 100 kuva-arvoitusta monivalintavaihtoehtoineen, yhteensä 425 tehtävää. Lastenneurologiaa, psykiatriaa ja patologiaa on mielestäni suhteettoman paljon - tai sitten se vaan tuntuu siltä, sillä erityisesti lastenneurologiaosaamiseni on vielä lastenkengissään. Suomessa lastenneurologia ei kuulu osaksi neurologian erikoisalaa, kun taas täällä noin 20% erikoislääkäritentin kysymyksistä on tavalla tai toisella lastenneurologisia. Erikoistumisaikana vähintään 3kk palveluista tehdään lastenneurologialla, mutta vasta viimeisenä vuonna, joten siksikin kysymyksiin vastaaminen oli mitä oli. Tentti kesti yhteensä 7 tuntia (3.5 tuntia/sessio). Vastaukset saapuvat muutaman kuukauden kuluttua. Sinänsä hassua, että vastausten saapuminen kestää niin pitkään, kun koko maan kaikki neurologiaohjelmat tekevät tentin samaan aikaan ja kysymykset ovat monivalintoja - ei pitäisi olla kovin pitkäkestoinen tarkistusperiodi.

Tentin jälkeen olin viikon katsomassa EMG-tutkimuksia ja yritin parhaani mukaan oppia niin paljon kuin mahdollista. EMG, EEG ja neurofysiologia ylipäänsä ovat lastenneurologian tavoin osa erikoistumistani täällä, vaikka Suomessa neurofysiologia on erillinen erikoisala. Ongelmani on, etten ole kauhean kiinnostunut perifeerisistä hermoista ja lihaksista. Onneksi tiedon lisääntyminen lisää kiinnostusta, joten en ole ihan niin vastahankainen kuin viela pari vuotta sitten. Ylpeä olen myös siitä, että ensimmäistä kertaa tajusin, miten Brachial Plexus muodostuu.

Chief Resident (tälle ei oikein ole suomenkielessä vastinetta; lähimmäksi ehkä menisi erikoistujien 'vanhin' - ei iän puolesta) valitaan viimeisen vuoden erikoistujien joukosta. Nyt vuorossa olemme me. Suurin osa erikoistujista äänesti minua, ja arvelin jo etukäteen, että klinikan johtoporras kokee minun olevan luonnollisin valinta. Mietin asiaa pitkään, sillä valinta on kunnianosoitus. Omaa CV:täni varten en sitä tarvitse ja tehtävässä toimimiseen menevä aika on jostain pois. Eikä minulla ole sitä aikaa, josta ottaa. Niinpä marssin erittäin miellyttävän, opetuskomiteassa vaikuttavan, Romaniasta aikoinaan tänne muuttaneen naislääkärin juttusille. Kun esitin asiani, alkoi hän nauraa. Hän sanoi näkevänsä itsensä vastaavassa tilanteessa kymmenen vuotta aiemmin perustelemassa samoin sanoin, miksi juuri häntä ei valittaisi. Juttelimme pitkään ja hän lupasi keskustella asiasta komitean tapaamisessa ensi viikolla. Tunnen oloni hirveän helpottuneeksi - ja samalla ylpeäksi, että he oikeasti olivat minua siihen tehtävään miettineet.