Raivausta

Vuokraemäntämme talotuunaus jatkuu. Sen sijaan, että talo tiivistettäisiin ja oikeasti kunnostettaisiin, on nyt vuorossa sen ulkomaalaus. Tähän mennessä taloa on hangattu vanhoista maaleista vähäisemmäksi ja sieltä täältä lautoja vaihdettu; itse maalaus alkanee vähän yli viikon päästä, kun emäntä itse saapuu paikalle. Siitä sitten enemmän.

Raivauksen sijaan uudisraivaajien jalanjäljissä on taapertanut viime viikkojan ajan Iso-O. Opinnot kruunautuivat komeasti luokkaretkellä Plimoth Plantationille, jossa he pääsivät näkemään ja kokemaan Yhdysvaltoihin aikanaan saapuneiden uudisraivaajien ja intiaanien ensikohtaamisia. Puhetta historiasta on riittänyt päivittäin suuren innostuksen sävyttämänä, mikä tietysti Iso-O:n kohdalla ei ole kovin erityistä. 

Puhetta pitäisi riittää espanjaksikin, sillä hänellä on ensi tiistaina ryhmänsä kanssa pitkähkö espanjankielinen näytelmä, joka pitäisi osata ilman paperia. Hän kovasti väittää asian olevan juuri niin, mutta harjoitussessiomme puhui karumpaa kieltä. Jatkamme treeniä tänään opettajan lähettämien lausuntaohjeiden avustuksella. Kiinnostuneille tiedoksi, Iso-O on "pink puffy unicorn".

Historian ja kieliopintojen lisäksi sekä Iso-O että E ovat jälleen MCAS-testien parissa. Viikolla molemmilla oli matematiikkaosion ensimmäinen päivä, ensi viikolla on edessä toinen. Olivat kuulemma tosi helppoja. Hmm, onkohan tullut luettua kysymykset kunnolla? Sen näemme syksyllä, kun tulokset saapuvat.

Pikku-O:n puheterapiapalaverissa oli T:n lisäksi puheterapeutti (Pikku-O:n aiempi termi oli sympaattinen "puhapiautti"), ja opettaja oli poissaolonsa vuoksi lähettänyt oman arvioinsa. Pikku-O oli tehnyt puheen eri osa-alueita mittaavan testin, ja on saavuttanut oman ikäluokkansa tason. Virheitä puheessa vielä on, mutta ne ovat samanlaisia kuin 6-vuotiailla natiivipuhujilla, eivätkä sinänsä tarvitse terapiaa korjautuakseen. Pikku-O:n kolmivuotinen,  meille ilmainen puheterapia on tullut päätökseen. Aikamoista.

Pikku-O kävi kanssani lääkärissä. Sisarustensa tavoin hänkin on kasvanut hyvin, eikä mitään huomautettavaa ollut. Pikku-O:n iloksi seuraavat rokotteet ovat vasta 11-vuotiaana. Illalla hän kertoi huvittuneena sisaruksilleen:"I needed to pee in a cup". Nyt kaikilla on pakolliset todistukset kouluhoitajalle vietäväksi.

E ei ole ollenkaan innokas osallistumaan sosiaalisiin rientoihin vaan on äitinsä tavoin paremmin kotona viihtyvää sorttia. Siinä on toki hyviäkin puolia, mutta jotenkin toivoisin, että nämä geenit eivät olisi tulleet minun puoleltani. Puolipakolla ilmoitimme E:n yhteen viidesluokkalaisten loputtomista rahankeräyssessioista, autonpesuun, johon hän meni itsekseen edellisen viikon lauantaina. Lapset vastasivat autojen laskutuksesta (5 dollaria/auto), saippuoinnista, huuhtelusta ja kuivaamisesta. Melko kiireistä oli ollut, kun tilaisuus tuotti 450 dollaria. E oli tyytyväinen jälkikäteen. Niinkuin äitinsä yleensä, kun vaan saa lähdettyä..

T:n viimeiset luennot BC:lla ja Mount Ida Collegessa sattuivat vapuntienoille, ja kun tarjoamisia jäi yli, pääsivät lapsetkin nauttimaan "simaa" (=omenasiideriä) sekä "munkkeja" (=Dunkin Donut donitsien keskiosia). Täällä vappua ei vietetä, mutta koulussa oli puhuttu eri maiden perinteistä, erityisesti siksi, että samoihin aikoihin on Meksikon ja Yhdysvaltain yhteinen juhla Cinco de Mayo, joka muistuttaa sisällissodan ajoista ja Meksikon antamasta avusta. Yhdysvaltain oma 'vappu' on Labor Day, jonka jälkeen koulu perinteisesti alkaa syksyllä (tänä vuonna Labor Day on maanantain syyskuun ensimmäinen päivä).

Vapun lisäksi ajanjaksoon on mahtunut muutakin juhlaa. T:n laitoksen perinteinen lukuvuoden päätös oli illallinen pääosin puolisoiden, mutta lisääntyvästi myös työntekijöiden perheiden kera. Ensimmäisellä kerralla olimme ainoa perhe, nyt mukana oli ainakin viisi muuta. Lapset istuivat yhden professorin viidesluokkalaisen pojan kanssa samassa pöydässä. Ja juuri kun olimme lähdössä, toinen professori halusi tulla esittelemään oman ekaluokkalaisensa. Jaksan ihastella E:n reipasta ja kohteliasta puhetapaa moisissa tilanteissa. Muuten niin reipas ja rönsyilevä Iso-O sen sijaan ujostelee alkuun valtavasti tuoden mieleeni itseni samanikäisenä. Pikku-O seisoo tyypillisesti E:n kyljessä ja sanoo jotain 'hassua'. Hmm, kasvatus jatkuu.

Lähestyvä äitienpäivä on aiheuttanut supinaa ja lähes mahdottoman tehtävän säilyttää salaisuuksia. Tiedän hyvin, mitä tulen saamaan, sillä silmieni edessä on pyörähdelty kassien kanssa, joihin ei saa kurkistaa. No, jos ei saa kurkistaa, älä tuo sitä niin lähelle, rakas. Leivoimme yhdessä kääretortun, jonka ensimmäiset maistiaiset otimme eilen T:n perjantaisen nimipäivän kunniaksi.

Talvinen keli muuttui yön aikana kesäiseksi. Lämpotila nousi lähes 30*C-asteeseen ja tuntui tukalalta, koska ukkonen saapui illasta. Juhlapäivälle on luvassa kuiva, aurinkoinen n. 23*C keli (täydellistä), ja sitten palaamme jälleen epävakaiseen viikkoon. Jos nyt kuitenkin pysyisi nollan yläpuolella - talvi on tänä vuonna ollut pitkä ja haastava.