Neurologia (PGY2): Ensimmäinen kuukausi neurologialla - Konsultaatiot

Kuukausi vierähti nopeasti. Olin sijoitettuna konsultaatiotiimiin yhdessä viimeisen vuoden erikoistujan Marceyn ja erikoislääkärin, ensin bostonilaisen professori Chun, sitten tsekkoslovakialaisen professori Novakin, kanssa. Mukanamme oli myös pari lääketieteenopiskelijaa kerrallaan sekä lopuksi sisätauteihin erikoistuva. Ensimmäinen viikko oli rutiinista poikkeava, sillä silloin meillä juuri aloittaneilla oli perehdytys. Perehdytykseen oli panostettu aika paljon, mutta pienet perusasiat olivat unohtuneet. Jälkikäteen olemme saaneet selvittää monta pientä käytännonasiaa yksi kerrallaan. Muista kolmesta viikosta kooste seuraavana.

Aamuisin kuulimme yön sairaalalla viettäneeltä kolleegaltamme yksityiskohdat illan ja yön aikana listalle ilmaantuneista konsultaatioista. Osa niistä oli jo valmiiksi "staffed", suurin osa ei. Ensimmäisessä tapauksessa konsultaation oli nähnyt yövuorolaisen lisäksi erikoislääkäri, viimeisessä tapauksessa ei. Nämä viimeksi mainitut oli aivan pakko käydä tapaamassa tiimin kera. Muut listan 10-25 potilaasta käytiin tapaamassa, mikäli tilanne niin vaati, yleensä 6-10 päivässä. Jokainen meistä tiimin jäsenistä kävi ennen varsinaista kiertoa katsomassa ja tutkimassa "omat" potilaamme. Sen jälkeen kävimme listan läpi erikoislääkärin kanssa. Ja sitten lähdimme kiertämään kaikki ne, jotka edellä mainituista syistä johtuen tuli tavata.

Yön aikana ilmaantuneiden lisäksi osastot ja erityisesti teho-osastot soittivat potilaistaan, mikäli neurologinen arvio oli tarpeen. Tyypilliset kysymykset olivat tajuttomuus, sekavuus, heikkous, tajunnanmenetys, erikoiset liikkeet tai kävelykyvyn menetys. Mieleeni jäi erityisesti HIV-positiivinen mies, joka saapui kovan kylki-ja selkäkivun vuoksi, ja jolta viimein, kävelykyvynkin mentyä löytyi T9-L5 alueen epiduraaliabskessi. Viimein siksi, että ko. mies ei tahdistimensa vuoksi voinut mennä magneettiin, oli allerginen varjoaineelle ja käytti Marevania. Hyvä yhdistelma! Konsultaatiotiimissä olemisen hyvä puoli oli se, että joku muu on vastuussa potilaiden hoidon toteutumisesta. Me vain annoimme suosituksemme. Kaikista tavatuista potilaista piti toki laatia Progress Note tai ensimmäisella kerralla saneltu konsultaatioteksti seuraavalla formaatilla:

Reason for Consultation (kysymys, joka meille esitettiin)

History of Present Illness (nykysairaus)

Previous Medical History (aiemmat sairaudet)

Social History (taustatiedot: miten asuu, onko töissä, polttaako tupakkaa, juoko alkoholia, käyttääkö huumeita ym)

Family History (suvun sairaudet)

Allergies (allergiat lähinna lääkkeille)

Medications (lääkitys)

Review of Systems (kyllä-ei-kysymykset päästä varpaisiin tyyliin: kuumetta, pääkipua, rintakipua jne)

Physical Examination (status)
- Vitals (lämpö, verenpaine, pulssi, hengitystiheys ja happisaturaatio)
- General (yleistila)
- Mental ("asiallinen, orientoitunut itseensä, paikkaan ja aikaan, puhe sujuvaa, ymmärrys kohdallaan, osaa kirjoittaa, lukea ja kerrata, muistaa 3 sanaa kolmesta 5 minuutin kuluttua")
- CN2-12 (aivohermot)
- Motor (motoriikka sisältäen kaikki lihasryhmät erikseen)
- Sensory (sensoriikka sisältäen kosketustunnon, kiputunnon, lämpötunnon, värinätunnon ja asentotunnon)
- Coordination ("sormi-nenänpääkoe, kantapääpolvikoe" ym)
- Deep tendon reflexes (refleksit)
- Gait (kävely, viivaa-pitkin-kävely, varpailla-ja kantapäilläkävely)
- Rhomberg (suomeksi Romberg :) )
- Cardiac (sydän ja verenkierto)
- Lungs (keuhkot)
- Tilanteesta riippuen muut, kuten vatsa, iho ym.

Laboratory Studies

Imaging Studies

Assessment and Plan (ensin kokoava virke tilanteesta tyyliin:"83-v nainen, jolla verenpainetauti ja aivovaurio auto-onnettomuuden jäljiltä, joka saapui sekavuuden vuoksi sairaalaan..", sitten antamamme suositukset ranskalaisin viivoin tai numeroin.

Viimeisen konsultaation otimme vastaan minuuttia vaille neljä. Sen jälkeen niistä vastasi iltavuorolainen, ja myöhemmin yövuorolainen. Puoli kuuden jälkeen kaikki tiimit - konsultaatiotiimin lisäksi aivohalvaus- ja osastotiimit - kokoontuivat erikoistujien huoneeseen kertomaan yövuorolaiselle tärkeimmat asiat listojen potilaista.

Päiviin kuului (ja kuuluu jatkossakin) tunnin mittainen aamumeeting (Morning Report) sekä tunnin mittainen puolipäivän kokous (Noon Conference), joihin on pakko osallistua. Osallistun mielelläni. Aamulla on tarjolla aamupala sekä yhden opettavaisen potilastapauksen läpikäyminen. Puolelta päivin on luento.

Konsultaatioporukka vaihtui kuunvaihteessa. Minä siirryin aivohalvauksen pariin. Ensimmäinen NIHSS on onnistuneesti takana. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Yksin kotona

Yli viikko yksinäistä elämää takana. Ensialkuun meni hikoillessa ulkolämpötilan hipoessa huippulukemia (lähes +40*C) ja ilmankosteuden lähestyessä sataa prosenttia. Sittemmin on helpottanut, ja lämpötila talomme sisällä on laskenut kymmenellä asteella yli kolmestakymmenestä lähelle kahtakymmentä. Kaivelin jo peittoa esiin. Uutisaiheet ovat pyörineet James Whitey Bulger:in oikeudenkäynnin, Englannin George-prinssin, Trayvon Martinin murhan ja Bostonin Marathon pommi-iskun 3-kk muistopäivän ympärillä. Uutisköyhäkesä menossa, aivan kuin Suomessakin.

Tein itselleni listan asioista, joita olen siirtänyt eteenpäin. Siihen tuli aika monta kohtaa. Voi olla, ettei ihan jokainen tule hoidetuksi. Ylpeä olen kuitenkin itsestäni, sillä sain ostettua Pikku-O:lle 16"-polkupyörän, hommattua kaikki koulun vaatimat pikkutavarat (en tosin huomannut tätä linkkiä ajoissa - pöh!) ja käytyä Norwoodin Hyundai-liikkeessä vaihdattamassa pikkuautoomme jonkin viallisen osan (Stop Lamp Switch - don't ask), josta Hyundai-firma oli huomauttanut jo kuukausia sitten. Ongelma koski suurta osaa tiettyjen vuosimallien autoista, ja harmillisesti hyttysemme kuului joukkoon. Sinänsä asia hoitui melko kivuttomasti pientä ajomatkaa ja asiaan edeltävästi liittynyttä ahdistusta lukuunottamatta. Pesivätkin auton samaan 0 dollarin hintaan.

Olen aloittanut uuden elämän. Joka ainoa aamu ennen töihinlähtöä, auringon juuri noustessa klo 5:30 olen käynyt juoksemassa pienen lenkin. Tarkoitus on jatkaa, sillä työn jälkeen ei tule lähdetyksi. Kyseessä on säälittävän lyhyt pyrähdys, mutta parempi se on kuin ei mitään. Ja kun plussaa 15 minuuttia päivässä tulee siitä ihan säädyllinen yli tunti viikossa. Hyvä minä!

Ihan erakkona en ole ollut. Yksi parhaista ystävistäni, jordanialainen Y, tuli libanonilaisen vaimonsa H:n kanssa ensimmäistä kertaa ikinä käymään meillä. Lapset ovat hänet nähneetkin, sairaalalla viime vuonna piipahtaessaan, mutta sen verran haastavaa on yhteistä aikaa löytää, ettei vierailu ole aiemmin onnistunut. Harmi tietenkin, että olin täällä yksin. Mukavan iltahetken jälkeen Y ja H lähtivät vielä Bostoniin juhlimaan, enkä lähtenyt mukaan. Välillä huomaan olevani kymmenen vuotta työkavereitani edellä. Korjasin tilanteen torstaina, jolloin neurologiaan erikoistuvat lähtivat työn jälkeen ulos syömään (Byblos). Kun kiire kotiin ei ollut, lähdin mukaan, vaikka edeltävästi teki mieli vain ajella kotiin (tylsimys minä). Meitä oli yhteensä parikymmentä, mikä on oikein hyvä määrä, kun jokaisella vuosikurssilla on seitsemän ihmistä ja vuosikursseja on kolme. Ihan jokainen ei tietenkään tullut, osa joutui olemaan töissä. Mukana oli myös muutama jo valmistunut sekä toinen meidän stroke-fellow:istamme (Fellowship on erikoistumisen jälkeen tehtävä 1-2-vuotinen suppean erikoisalan koulutus - esim. stroke, critical care, sleep medicine, neuromuscular, movement disorders jne). Onneksi menin. Paitsi että perjantaina väsytti tosi paljon.

Ikävä on kovasti. Tulkaa jo kotiin sieltä!