Suomalaisvieraamme tuli ja meni. Muutama kasvisruokaillallinen syötiin yhdessä, mutta muuten työ ja koulut verottivat osansa. Meidän T ja vieraamme T sentään käväisivät paikallisessa kertaalleen, ja viskinmaistajaisissa sekä rock-clubilla toisena iltana, mutta muuten vieraamme joutui/sai tutustua itselleen tuttuun Bostoniin itsekseen. Mikäpä siinä tutustuessa - Boston pisti parastaan säiden osalta, ja koko alkuviikon paistoi aurinko, oli lämmintä ja kauniin syksyistä.
T:n vierailun lisäksi viikko on ollut perussettiä. Eli, kokoajan jotain rutiinista poikkeavaa. Ellei rutiiniksi sitten halua laskea polkupyöräni ongelmia. Eilen siitä katkesi vaihdevaijeri, joten nyt se ihan oikeasti on yksivaihteinen. Reisilihakset vahvistuvat, kun ylitän matkallani Chestnut Hill:in ja Brookline Hills:it (heh heh).
Vähemmän rutiinia olivat E:n luokkaretki Arnold Arboretum:iin luontoa tutkimaan, koulun perinteiset kirjamyyjäiset (Book Fair) pyjamapartyineen, E:n ja Iso-O:n vapaapäivä Veteran's Dayn vuoksi ja erityisesti talossamme vuosia sitten asuneen aupairin saama ukaasi valamiehistöön saapumattomuuden vuoksi. Yhdysvalloissa kuka tahansa voi saada kutsun valamiehistöön (mekin!), eikä siitä kutsusta voi kieltäytyä. Satuin muistamaan aupairin nimen edellistä edellisen asukkaan puheesta, ja löysimme tämän, nykyään New Hampshiressä naimisissa olevan nuoren suomalaisnaisen onneksi nopeasti, jotta hän ehti 30 päivän kuluessa poistamaan itsensä 'rikollisstatuksestaan'.
Mukavaa rutiinista poikkeavaa oli myös E:n Parent-Teacher Conference. Opettajalla ei käytännössä ollut mitään negatiivista sanottavaa - ainoastaan E:n liiallinen itsevarmuus ja huono häviämisen sietokyky näkyvät ajoittain (nämä kaksi negatiivista puolta löytyivät, kun toin ne itse opettajalle esiin). Erityisesti hän ihmetteli ummikkona kouluun saapuneen pojan kirjoitustaitoa, ja ihmettelyyn liityin itsekin; E oli kirjoittanut n. 300 sanan jouhevan, lähes virheettömän aineen retkestämme Mount Katahdinille. Sillä aineella hän olisi todennäköisesti päässyt Suomen ylioppilaskirjoitusten englanninkielen aineosiosta läpi. Melkoista! E:n tarve olla paras tuli harmillisesti myös nähdyksi, kun huomasin luokan ulkopuolella olevasta, kesäkokemuksista kertovasta taulusta, että E "oli oppinut laitesukeltamaan [scuba diving]". Hmm. Snorkkelinkäyttö matalassa mökkirannassa ei ihan vastaa happipullon kanssa syvässä meressä sukeltamista. Keskustelimme tästä jälkikäteen ja sovimme, että pyrimme jatkossa pysymään faktoissa.
Perussettiä taitaa olla lopetuksenikin:"Jee, on viikonloppu!" Tiedossa on ainakin illallinen T:n professorin ja ystävien kanssa meillä ja E:n luokan vanhempien illanvietto luokkakaverin kotona.
T:n vierailun lisäksi viikko on ollut perussettiä. Eli, kokoajan jotain rutiinista poikkeavaa. Ellei rutiiniksi sitten halua laskea polkupyöräni ongelmia. Eilen siitä katkesi vaihdevaijeri, joten nyt se ihan oikeasti on yksivaihteinen. Reisilihakset vahvistuvat, kun ylitän matkallani Chestnut Hill:in ja Brookline Hills:it (heh heh).
Vähemmän rutiinia olivat E:n luokkaretki Arnold Arboretum:iin luontoa tutkimaan, koulun perinteiset kirjamyyjäiset (Book Fair) pyjamapartyineen, E:n ja Iso-O:n vapaapäivä Veteran's Dayn vuoksi ja erityisesti talossamme vuosia sitten asuneen aupairin saama ukaasi valamiehistöön saapumattomuuden vuoksi. Yhdysvalloissa kuka tahansa voi saada kutsun valamiehistöön (mekin!), eikä siitä kutsusta voi kieltäytyä. Satuin muistamaan aupairin nimen edellistä edellisen asukkaan puheesta, ja löysimme tämän, nykyään New Hampshiressä naimisissa olevan nuoren suomalaisnaisen onneksi nopeasti, jotta hän ehti 30 päivän kuluessa poistamaan itsensä 'rikollisstatuksestaan'.
Mukavaa rutiinista poikkeavaa oli myös E:n Parent-Teacher Conference. Opettajalla ei käytännössä ollut mitään negatiivista sanottavaa - ainoastaan E:n liiallinen itsevarmuus ja huono häviämisen sietokyky näkyvät ajoittain (nämä kaksi negatiivista puolta löytyivät, kun toin ne itse opettajalle esiin). Erityisesti hän ihmetteli ummikkona kouluun saapuneen pojan kirjoitustaitoa, ja ihmettelyyn liityin itsekin; E oli kirjoittanut n. 300 sanan jouhevan, lähes virheettömän aineen retkestämme Mount Katahdinille. Sillä aineella hän olisi todennäköisesti päässyt Suomen ylioppilaskirjoitusten englanninkielen aineosiosta läpi. Melkoista! E:n tarve olla paras tuli harmillisesti myös nähdyksi, kun huomasin luokan ulkopuolella olevasta, kesäkokemuksista kertovasta taulusta, että E "oli oppinut laitesukeltamaan [scuba diving]". Hmm. Snorkkelinkäyttö matalassa mökkirannassa ei ihan vastaa happipullon kanssa syvässä meressä sukeltamista. Keskustelimme tästä jälkikäteen ja sovimme, että pyrimme jatkossa pysymään faktoissa.
Perussettiä taitaa olla lopetuksenikin:"Jee, on viikonloppu!" Tiedossa on ainakin illallinen T:n professorin ja ystävien kanssa meillä ja E:n luokan vanhempien illanvietto luokkakaverin kotona.
