Sairastupa

E nukkuu sohvalla vieressään iso lasillinen vettä ja pino kirjoja. Pikku-O itkee lähes jatkuvasti ja valittaa silmäänsä ja vatsaansa ja ... Hengityskin on ahtaalla. Iso-O on tervehtynyt, mutta ilman E:a tekeminen meinaa loppua. Leppoisa sunnuntai näin vanhemman näkökulmasta! Mielen virkistymiseksi on syytä miettiä positiivisempia asioita. Taka-alalle saavat nyt jäädä niin sairastamiset, valuuttakriisit, tenttiahdistukset kuin apurahatutkijan "parantunut" sosiaaliturvakin.

Pikku-O tunnistaa useita kirjaimia (S, E, O, R, P ja I) sekä nimemme kirjoitettuna. Puhe on todella epäselvää, mutta 2-3 sanaisia lauseita on alkanut ilmaantua lisääntyvässä määrin. Riittääkö muutama kuukausi ennen massiivista englanninkielikylpyä suomenkielen kehittymiseen, jää nähtäväksi, mutta suunta on oikea.

Perheessämme on useita tapoja sanoa kirjain R. Suomea puhuttaessa Iso-O sanoo puhtaimmin pärähtävän version, E pärskäyttää kirjaimen poskien ja laiskan kielensä kautta sylkeä säästämättä ja Pikku-O:n on puheessa kuuluu ranskalaisen kurkku-R. Englanniksi kommunikoitaessa amerikkalainen R on käytössä E:n ja Iso-O:n puheessa, itselläni tunkee sinnekin suomalainen, T:n R lienee brittiperua. Hassua, miten monella tavalla yhden kirjaimen voi sanoa. Jotta suomenkieli kuulostaisi oikeanlaiselta, on E:lla oikein puheterapeutilta mukaan saamamme ohjeet kuinka R-kirjainta pitäisi harjoitella, mutta voi kuinka huonosti olemmekaan asiaan panostaneet!

Vaikka helteet ovat ohi, on lyhyen kylmän kauden jälkeen jälleen oikein mukavan kesäistä. Iso-O:n ulkoilua tukeakseni olin pihalla kirjani kanssa. Ei lukemisesta oikein mitään meinannut tulla, kun jatkuvasti piti ottaa kantaa milloin minkäkin kukan kauneuteen tai ötökän erikoisuuteen, mutta mukavahan se oli kesäkelistä ulkona nauttia.

Professori vierailulla opiskelun lomassa

Päivää ennen jokavuotista Espanjan-matkaansa T:n professoriystävä Gary Gurtler saapui jälleen meille kutsuttuna päivällisvieraana. Koska perhe-elämämme on jesuiittayhteisön rauhaan verrattuna ajoittain varsin vilkasta, on hänen pakko pitää meistä aika paljon suostuakseen tulemaan tänne aina kerta toisensa jälkeen (viittaan aiempiin blogikirjoituksiin).

Iso-O halusi istua pöydän päässä Garya vastapäätä. Pikku-O kommunikoi kehittämällään käsimerkkikielellä hyväntuulisesti pälpättäen. Alkuruoan (viininlehtikääryleet, jättikatkaravun pyrstöt ja minitomaatit) jälkeen, T:n poistuessa keittiöön, laajeni käsimerkkien käyttö muihinkin. Hetkellisesti kaikkien lasten - ja professorin - silmillä oli omin käsin tehdyt hävittäjälentäjän silmälasit. Pääruoka saapui pöytään viime hetkellä.

Raviolit sitruunavalkoviinikastikkeessa olivat jälleen kaikkien mieleen. Pääruoan jälkeen E lähti yläkertaan, Iso-O teki kunniakierroksen "Grass Head"-luomuksensa (rairuohoa kuningattareksi naamioidussa purkissa) kanssa selvästi toivoen ihailevia kommentteja. Pikku-O siirtyi lähemmäksi vierastamme ja alkoi oikein olan takaa kommunikoida niin käsimerkein kuin laulaenkin. Aika pian oli aika todeta illan jo saapuneen, ja T:n nauttiessa teehetkestä olohuoneessamme kävin laittamassa pienet ihmiset untenmaille. Tällä kertaa ylimääräisiä alakertareissuja ei tapahtunut, vaikka vieras niin mieluinen pienille olikin.

Professori lienee päässyt matkaan, vaikka tulivuori jälleen pilveään tuprutteleekin. Meillä sen sijaan opiskelukausi tiivistyy tiivistymistään. T viettää kaiken liikenevän aikansa työhuoneessamme kerraten vuoden mittaan tekemiään muistiinpanoja eri filosofeista. Alan itsekin kohta olla alan asiantuntija, sillä kuulen päivittäin toinen toistaan tunteikkaampia kommentteja filosofiherroihin liittyen ("Kant oli pikkuisen liian näppärä jätkä" yrittäessään löytää selityksen kaikkeen). Itse kertailen kepeästi yhden erikoisalan päivässä. Takana ovat jo sydäntaudit, ihotaudit, endokrinologia ja gastroenterologia. Huomiselle on tiedossa kepeänletkeä hematologia. Kysykää mitä vain.