Lapset ovat lomailleet kotona koulun loppumisen jälkeen. Tylsää heillä ei ole ollut, vaikka sekä minä kodin ulkopuolella että T kotona, olemme vielä olleet töissä. Omasta ensimmäisestä PGY 4-vuoden kuukaudestani kerroin toisaalla; T on editoinut väitöskirjansa julkaisuversiota sen minkä on lasten hyvinvoinnista huolehtimiseltaan, muilta papereiltaan, pappina toimimiseltaan sekä korvaoireilultaan ehtinyt.
Kirjastosta on haettu useaan otteeseen isoja pinoja sekä lasten toivomia että koulun kirjastotädin suosittelemia kirjoja ja elokuvia. Iso-O ja Pikku-O ovat olleet aktiivisimpia kavereitaan tapaamaan, mutta E:kin vietti tuntikaupalla vuotta vanhemman kaverinsa kanssa ulkona oltuaan ensin yli tunnin hänen kanssaan puhelimessa. Pikku-O on käynyt parin viikon välein hammastarkastuksessa, mutta ainakaan toistaiseksi ei mitään isoa ole tarvinnut tehdä. Taisimme selvitä säikähdyksellä.
Viikonloppuisin olen ollut vapaalla, mikä on antanut mahdollisuuden pienimuotoiseen paikallisretkeilyyn. Fourth-of-July-viikonloppuna kävimme ensin picnicillä Bostonin Castle Islandilla, sitten läheisen Walthamin kukkulalla kävelemässä. Grillaus kuului luonnollisesti kuvioon. Seuraavana viikonloppuna tapasimme Bostonissa lomailevan ja osittain työskentelevän ystäväperheemme jälleen Castle Islandilla, jossa oli tämän kesän kuumin päivä. Tuolloin ei vielä mennyt virallisesti yli paikallisen hellerajan (90*F=32*C), mutta läheltä liippasi. Pääsimme käymään linnoituksen sisälläkin, jossa melkein tunninmittainen kiertokävely oli aikamoinen ponnistus kuumuudessa.
Lastemme toivomus täyttyi, kun he pääsivät T:n ja ystäväperheemme kanssa katsomassa Minions-elokuvan. Viimeisenä viikonloppuna saimme heidät meille vieraiksemme. E, joka harvoin kommentoi mitään ylitsevuotavaa, totesi jälkikäteen, että olipas mukava päivä. Niin oli.
Viimeisiin päiviin ennen matkaamme on kuulunut valmistautumista monella saralla. Autovuokraamomme teki källin ja ilman varoituksen varoitusta vaihtoi tilatun farmariauton pikkuautoksi. Voi tulla vähän vähemmän mieluisa paluu, mutta tulossa ollaan.
Uutisrintamalla on epätyypillisesti käsitelty ulkomaantapahtumiakin. "Iran Nuclear Deal" on herättänyt kiivasta keskustelua puolesta (demokraatit) ja vastaan (republikaanit), ja Kreikan valuuttakriisiä on vatvottu lähes yhtä paljon kuin oletan vatvotun Suomessakin. Paikallisuutisiin ovat kuuluneet tämän vuoden ensimmäisten West Nile-hyttysten löytyminen sekä Massachusetts:in korkeimman oikeuden päätos siitä, että vanhemmilla on oikeus "spank their children", jos 'spanking' säilyy kohtuuden rajoissa. WHAT?!? "Finlandia-cheese and -butter from family farms in Finland" mainoslause on pyörinyt uutisten alussa ja lopussa. Ja suomalaiskuoro, Vox Aurea, voitti Kalifornian kuorofestivaaleilla kaksi kultaa, yhden hopean ja yhden pronssin. Jee!
keskiviikko 22. heinäkuuta 2015
Neurologia (PGY 4): Konsultaatiot ja pitkät illat
Viimeisen vuoden aikana meillä on hieman erilaista. Teemme yhden jakson psykiatrialla ja kolme jaksoa lastenneurologialla. Edellisten vuosien tapaan olemme poliklinikalla sekä sairaalatyössä; tosin viimeksi mainittu poikkeaa aiemmista vuosista siinä, että konsultaatiosenioreina olemme päävastuussa työstämme, toisin kuin aivohalvaus- ja osastotyössä. Tai emme oikeasti, sillä jokainen uusi konsultaatio pitää nähdä erikoislääkärin kanssa, mutta yritys on, että työskentelemme ikäänkuin ensimmäisen vuoden erikoislääkäreinä. Aloitin viimeisen vuotemme tässä roolissa.
Kanssani jaksoa suorittamassa oli Evy, myös viimeisen vuoden erikoistuja, joten vastuuta oli helppo jakaa. Kahden viikon ajan meillä oli helppoa, sillä erikoislääkärinämme oli italialaislähtöinen Bomprezzi, jonka vaatimattomaan persoonallisuuteen kuuluvat rauhallisuus, tehokkuus ja opettaminen. Syntyi sanonta:"We are bomprezzed"(=impressed). Väliviikon kanssamme oli hengästyttävä kenialaislähtöinen Owegi, ja viimeisen hidas epilepsialääkäri Chu. Jaamme erikoislääkärin huomion meidän neurologiaosastoporukkamme kanssa, joten päivien pituus ja tehokkuus on lähes suoraanverrannollinen erikoislääkärin vastaaviin ominaisuuksiin. Tyypillisesti meillä oli 1-2 uutta potilasta yön jälkeen odottamassa, ja saimme 1-2 uutta konsultaatiota päivän aikana sairaalassa jo olevien 10-15 seurattavan konsultaation lisäksi. Uusien konsultaatioiden määrä vaihteli huomattavasti. Ennätyksemme oli 7 uutta konsultaatiota päivän aikana, jolloin erikoislääkärin ominaisuudet vain korostuvat. Onneksemme tämä tapahtui Bomprezzin aikana.
Yöpäivystyksiä ei viimeiselle vuodelle ole tarjolla, mutta kotipäivystyksiä on jokaiselle 26. Pitkiä iltoja teemme kaikki 2 viikon ajan aivan vuoden alussa. Minä aloitin ja siten myös lopetin ensimmäisenä. En yhtään niistä tykkää. Ainoa asia, josta tykkäsin, oli se, että vanhimpana erikoistujana en joutunut soittamaan kenellekään keskustellakseni suunnitelmasta.
Uudet juniorimme, Josh Floridasta, Navid Irlannista, Mehdi Iranista, Oleg Venäjältä, Edouard Libanonista ja Yi Kiinasta, saapuivat positiivista energiaa ympärilleen levittäen perehdytykseensä. Swetha Intiasta saapuu parin viikon sisään työlupansa viivästymisen vuoksi. Ensimmäisen viikon jälkeen he aloittivat junioriroolissaan ja ovat ainakin toistaiseksi sopeutuneet hyvin. Odotettavissa on hyvä vuosi tämän porukan kanssa. Perehdytyksen jälkeen olemme jatkaneet Morning Report- ja Noon Conference-sessioita siten, että niistä vastuussa olemme lähinnä me ylemmät kurssit. Ensin käydään läpi neuroanatomia, sitten päivystykselliset asiat, jonka jälkeen nuoremmilla on niistä tentti. Samalla saamme hyvän kertauksen itsekin.
Seuraava jaksoni on ns. Away-elective, ja sen suoritan Meilahden sairaalassa Suomessa. Onpa jännittävää.
Kanssani jaksoa suorittamassa oli Evy, myös viimeisen vuoden erikoistuja, joten vastuuta oli helppo jakaa. Kahden viikon ajan meillä oli helppoa, sillä erikoislääkärinämme oli italialaislähtöinen Bomprezzi, jonka vaatimattomaan persoonallisuuteen kuuluvat rauhallisuus, tehokkuus ja opettaminen. Syntyi sanonta:"We are bomprezzed"(=impressed). Väliviikon kanssamme oli hengästyttävä kenialaislähtöinen Owegi, ja viimeisen hidas epilepsialääkäri Chu. Jaamme erikoislääkärin huomion meidän neurologiaosastoporukkamme kanssa, joten päivien pituus ja tehokkuus on lähes suoraanverrannollinen erikoislääkärin vastaaviin ominaisuuksiin. Tyypillisesti meillä oli 1-2 uutta potilasta yön jälkeen odottamassa, ja saimme 1-2 uutta konsultaatiota päivän aikana sairaalassa jo olevien 10-15 seurattavan konsultaation lisäksi. Uusien konsultaatioiden määrä vaihteli huomattavasti. Ennätyksemme oli 7 uutta konsultaatiota päivän aikana, jolloin erikoislääkärin ominaisuudet vain korostuvat. Onneksemme tämä tapahtui Bomprezzin aikana.
Yöpäivystyksiä ei viimeiselle vuodelle ole tarjolla, mutta kotipäivystyksiä on jokaiselle 26. Pitkiä iltoja teemme kaikki 2 viikon ajan aivan vuoden alussa. Minä aloitin ja siten myös lopetin ensimmäisenä. En yhtään niistä tykkää. Ainoa asia, josta tykkäsin, oli se, että vanhimpana erikoistujana en joutunut soittamaan kenellekään keskustellakseni suunnitelmasta.
Uudet juniorimme, Josh Floridasta, Navid Irlannista, Mehdi Iranista, Oleg Venäjältä, Edouard Libanonista ja Yi Kiinasta, saapuivat positiivista energiaa ympärilleen levittäen perehdytykseensä. Swetha Intiasta saapuu parin viikon sisään työlupansa viivästymisen vuoksi. Ensimmäisen viikon jälkeen he aloittivat junioriroolissaan ja ovat ainakin toistaiseksi sopeutuneet hyvin. Odotettavissa on hyvä vuosi tämän porukan kanssa. Perehdytyksen jälkeen olemme jatkaneet Morning Report- ja Noon Conference-sessioita siten, että niistä vastuussa olemme lähinnä me ylemmät kurssit. Ensin käydään läpi neuroanatomia, sitten päivystykselliset asiat, jonka jälkeen nuoremmilla on niistä tentti. Samalla saamme hyvän kertauksen itsekin.
Seuraava jaksoni on ns. Away-elective, ja sen suoritan Meilahden sairaalassa Suomessa. Onpa jännittävää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)