Irtohuomioita meidän jengistä

Tehokas T: T on hengästyttävän tehokas toimissaan. Uupuisin itse jo pelkän filosofisen alkuperäisteoksen avaamisesta, mutta häneltä luonnistuu samanaikainen Kant-paperin laatiminen sekä ison saksalaisen kustantamon kirjaan julkaistavaksi, muutaman päivän varoitusajalla hyväksytyn artikkelin viimeistely. Ja ranskantunneilla käynti. Sekä kaikkien mahdollisten jatkuvasti eteentulevien kotiin liittyvien asioiden hoitaminen. Kuten esimerkiksi auton kattoboksin siirtäminen pois auton katolta ja siinä olevien maaliviirujen poishinkkaaminen sekä aiemmin tehtyjen korjauksien päällemaalaaminen sen jälkeen, kun maalipurkki oli haettu kasvihuonekelissä paita märkänä sekatavarakaupasta. Listaa voisi jatkaa. Mutta taidan säästää lukijoita. Ja itseäni.

Jälleen-opiskeleva J: Aloitin keskiviikkona tehokkaamman valmistautumisen USMLE Step 2 CS-tenttiin laatimalla viikottaisen opiskelusuunnitelman. Kerran viikossa jään kotiin puhuapälpättämään erilaisiin tilanteesiin sopivia lauseita, tutustumaan pieniin kulttuurieroihin Suomen ja Yhdysvaltain lääkärivastaanottotilanteissa sekä harjoittelemaan standardoitujen muistiinpanojen kirjoittamista. Linkin takaa löytyy kiinnostuneille lisätietoja testin sisällöstä. Saa nähdä, miten käy. Periaatteessa tentin ei pitäisi olla hankalampi kuin kaksi viime keväänä ja kesänä läpäistyä tenttiäni, mutta olisihan se aika paljon helpompi käydä omalla äidinkielellä tekemässä.

Englanninkielinen E: E puhuu jatkuvasti englantia. Kun yritämme asiasta huomauttaa, hän aloittaa seuraavan lauseen suomeksi, mutta puolivälissä lausetta kieli on palannut takaisin helpompaan. Erityisesti lukemisessa eron kielten välillä huomaa selvästi. Englantia E lukee erittäin sujuvasti ja nopeasti (olipa jopa halunnut esittää Peppi Pitkätossua koulun lukunäytelmässä, koska "sillä oli eniten tekstiä"), kun taas suomeksi lukeminen on erittäin jäykkää ja virheitä tulee paljon. Lukemiseen liittyen iloisena asiana oli E:n innostus, kun hän kertoi löytäneensä luokan kirjahyllystä Viisikoita. Olen etsinyt näitä kirjoja kirjastostamme, mutten ole löytänyt, ja sen verran ilmeisesti harmitellut tätä ääneen, että E oli tunnistanut sarjan sen nähdessään. Menossa on kuulemma jo toinen osa.

Innokas Iso-O: Iso-O on lapsistamme ainoa, jonka vaatteet eivät millään kestä käyttöä. Kaikissa housuissa on polvissa reiät, kengistä lähtee pohjat ja paidoissa on erivärisiä jälkiä tusseista, maaleista, mustekynistä, puuväreistä, lyijykynistä ja vahakynistä. Vaatekaapissa ja laatikoissa tapahtuu mystisiä 'räjähdyksiä', ja Iso-O onkin usein "järjestämässä mun vaatekaappia/laatikkoa". T kävi Iso-O:n kanssa ostamassa jälleen yhdet farkut, urheiluhousut sekä lenkkarit. Iloitsimme tänään kaikki siitä, että farkut ovat kestäneet todistetusti ainakin päivän. Jotta tästä ei tulisi liian outoa kuvaa matamistamme, on syytä todeta, että hän on mitä valloittavin, tunteikkain ja muista huolehtivin persoona. Aivan ihana tyttö! Omista tavaroista huolehtimisessa vaan on kovasti treenattavaa.

Puuhakas Pikku-O: Pikku-O on mennyt mielellään kouluun loman jälkeen. Tänään hän oli jopa harmistunut, kun T oli ilmestynyt paikalle liian aikaisin. Ihana asia, kun miettii, miten hankalaa hänellä alkuun oli. Pikku-O on hassu yhdistelmä vauvaa ja isoa poikaa. Pieni koko ja puheen epäselvyys aiheuttaa sen, että häntä tulee helposti pidettyä nuorempana kuin hän onkaan. Iso poika hän omasta mielestään on, mikä näkyy mm. siinä, ettei hän enää oikein suostu istumaan korotetulla tuolilla, vaikka se kiistatta olisi hänelle helpompaa. Hän on myös kieltäytynyt käyttämästä muita pienempiä haarukoita, haluaa veitsen ja isokokoisen lasin. Uhmaikä on vahvasti päällä, mutta jälkikäteen hän aina tulee tiukasti halaamaan.

Tässä kirjoittaessani televisio näyttää kahta asiaa. Prinssi Williamin ja Kate Middletonin häävalmisteluita sekä tuhoisaa tornadoa etelävaltioissa - erityisesti Alabamassa. Taidan silti lähteä nukkumaan.