Vieraita kylässä - mukavaa

Lapsilla on lomaviikko ja se sopii paremmin kuin hyvin. Ainoastaan Iso-O on kunnossa. Molemmilla pojilla on kova yskä ja erityisesti E on ollut välillä aivan petipotilas. Itseasiassa olen ollut itsekin aivan umpijäässä, kun ehdin sopeutua tropiikin lämpöön, ja viikko on sujunut alle kymmenen Celcius-asteen tuulisessa ja ajoittain sateisessa kelissä. Näytänkin varsin hurjalta ihon kirjaimellisesti kuoriutuessa pois pahiten palaneista kohdista niskastani sekä molemmista olkavarsistani.

Sairastamisesta johtuen minkäänlaisia lomareissuja - edes minimallisia - ei ole ollut mahdollista tehdä. Kävimme sentään Iso-O:n ja Pikku-O:n kanssa kannustamassa Boston Marathon 2011 juoksijoita; reitti kun meni 20% Newtonissa. Harmi, ettei T:lla ole ainakaan toistaiseksi mahdollisuuksia osallistua Bostonin maratonille. Jotta pääsisi mukaan, täytyisi olla juossut jokin toinen yhdysvaltalainen maratoni tarpeeksi hyvällä ajalla. Helsinki City Maratonia ei lasketa. T:n puuttumisesta huolimatta oli oikein mukava nähdä hyväntuulista kannustusporukkaa, ja erityisesti kyltti:"Hyvä Suomi!". Sen oli laatinut Kempeleestä täällä vaihto-oppilasvuotta viettävä tyttö, joka ilahtui kovasti, kun kävin tervehtimässä:"Ihana puhua suomea pitkästä aikaa!" Muutama suomalainen juoksija näkyikin joukossa; yhdellä oli Suomen lippu kiinnitettynä selkään ja toisella suomalainen sisu-paita. Iso-O ja Pikku-O kannustivat ilmatäytteisiä pamppuja yhteen lyöden.

Muuten viikko on lapsilla sujunut neljän seinän sisällä. Seinät alkaisivat kaatua päälle, mutta onneksi meillä on käynyt pitkästä aikaa suomalaisia vieraita, oikein pariin otteeseen. Maanantaista tiistaihin meillä pysähtyi T:n pastori-tutkija-pariskunta ja miehen äiti Chicagosta. Lapset olivat niin mielissään, että into ei valitettavasti pysynyt pienten kehojen sisäpuolella. Äiti sai tutustua kaikkiin lastenhuoneen pehmoeläimiin ja leluihin illan ja aamun aikana. Tänään kiirastorstaina taas saimme iltavieraiksemme New Yorkin kaksilapsisen perheen, jonka luona saimme itse vierailla puolitoista vuotta sitten. Lapset eivät ottaneet juurikaan rauhallisemmin. Nyt kuitenkin aikuiset saivat olla hieman enemmän sivussa, sillä into oli mahdollista purkaa minivieraisiin (2,5-v poika ja 4,5-v tyttö). Stop and Shop sattui tulemaan samaan aikaan, kun viisipäinen pikkuväki pörräsi alakerrassa. Kuljettaja joutui keskelle ihailevia katseita ja auttavia käsiä. Lukemattomat tavarapussit kulkeutuivat huomattavasti tavanomaista nopeammin keittiöön. Mukava oli saada molemmat porukat täällä käymään.

T:lla on kaksi viikkoa aikaa laatia kovatasoinen paperi Kantista. Paineet ovat kovat, ja kun samalla meitä kiusataan kaikenlaisilla virallisilla vaatimuksilla (veroehdotusten tarkistaminen tai oikeammin kokonaan uusien laatiminen kiitos apurahojen ym., edellisen verovuoden verottajan tekemistä virheistä huomauttaminen, sosiaaliturva-ja eläketurvalisälausuntojen lisälausuntojen kommentointi jne), ei mieliala ole aina kaikkein positiivisin. Itsekin sain jälleen hylkäävän päätöksen yhdeltä apurahasäätiöltä. Aika epätoivoiselta tämä meidän tilanteemme alkaa näyttää. No. Emme silti anna vielä periksi. Olisi niin hienoa, että T saisi koko homman täällä valmiiksi! Ehkä saan tästä vain lisäpontta valmistautua kesäkuun lopun tenttiini.