Taisin uupua numeroiden pyörittelystä kovasti, sillä lauantaiaamuna olin kuin pultattu sänkyyn. T pelasti alakerrassa nälkäänsä kiljuneet lapset ja antoi minun nukkua. Raahauduin pystyyn kahdeltatoista, kun E totesi kovaan ääneen:"Ottaisin kyllä tämän autoradan pois lattialta, mutta kun äiti EI VIELÄKÄÄN OLE TULLUT SITÄ KATSOMAAN!"
Kun herää kahdeltatoista, tuntuu kuin päivä olisi nopeasti ohi. Niinhän se käytännössä olikin. Ruokailun jälkeen ryhdyimme yhteistuumin valmistamaan kaikille maistuvaa taatelikakkua sekä pääsiäissunnuntain valkosipuliperunoita. Pikku-O ilmoitti osaavansa kuoria perunat. Yllättävän kauan hän jaksoi pyöritellä perunoita vedessä, ja sai yhdestä perunasta 1x1cm kokoisen kuorenpalan pois. Sitten tuli tarve siirtyä uuteen haasteeseen. Leipominen yhdessä on hauskaa, muttei varsinaisesti helpompaa kuin yksinään. Jokaisen pitää saada oma hommansa, ja kärsivällisyys oman vuoron odottamisessa on kovin vähäinen. E vatkasi keitetyt taatelit ja sekoitti joukkoon rasvan, hienosti rikkomansa munat ja Iso-O:n sekaan kaataman sokerin. Iso-O mittasi ja sekoitti keskenään jauhot ja leivinjauheen, ja Pikku-O voiteli kakkuvuoan. Muutama voinokare katosi pieneen suuhun ja rasvaiset kädet pyyhkiytyivät mukavasti omaan paitaan. Kakku tuli valmiiksi, ja maistui jälleen kaikille. Valkosipuliperunoiden viimeistely Pikku-O:n aloituksen jälkeen jäi kontolleni, mutta uuni ylitti itsensä ja niistä tuli erittäin herkullisia.
Pääsiäissunnuntai oli aurinkoinen ja lämmin. Varjomittari nousi 75 Fahrenheitiin eli 24 Celsiukseen, pitkästä aikaa. Puiden pienet lehdenalut tuntuvat suurenevan silmissä ja upeat, vaaleanpunaisena ja valkoisena kukkivat puut naapureiden pihoilla ilahduttavat meitäkin. Lähdimme kirkkoon. Olin mielestäni varustautunut hyvin, kun mukanani oli piirrustuspaperi jokaiselle sekä kolme eriväristä Crayon-kynää (vahakynä?). No. Niitä kyniä olisi pitänyt olla enemmän, ja lyijykynä tai puuväri olisi ollut (tänään) toivelistan kärjessä. Mistäpä sitä arvaisi, mikä on kulloinkin tunnelmana? Kohtuudella selvisimme kuitenkin lapsista pitkältä tuntuvasta messusta, sillä odotettavissa oli Easter Egg Hunting ja palkkiona löydettyjen munien lisäksi heliumpallot.
Kotona keittiönpöydän äärellä istui kolme innokasta löytömunien tutkijaa. Minisuklaamunien ja karkkien lisäksi niissä oli pieniä tarroja, vihkosia, siirtokuvia, superpalloja sekä leimasimia. Leimasimia piti testata oikein urakalla. Kiusaus kävi liian suureksi, ja illasta pikkuväki hinkkasi leimausjälkiä pois lastenhuoneen seinistä, ikkunalaudalta ja pöydältä.
Päivän kohokohta oli syöminen. Edeltävästi T oli monta tuntia keittiössä valmistamassa gourmet-ateriaamme, ja minä samalla kokkailemassa tylsiä, mielikuvituksettomia, tavanomaisia arkiruokiamme ensi viikkoa varten pakkaseen. Oli mukavaa touhuta yhdessä. Oli silti vielä mukavampaa istua pöytään nauttimaan T:n jälleen kerran niin onnistuneista ruokalajeista. Alkupalaksi söimme pannulla paahdettua valkosipulileipää ja salaattia. Pääruoaksi oli punaviinimarinoitua lammasta, kastiketta, valkosipuliperunoita, juureskuutioita ja omenakompottia, ja jälkiruoaksi taatelikakkua ja pashaa. Nam!
Lapset olivat riemuissaan, kun T lähti tekemään meidän oman Egg Huntingin pihalle. Kaikki lähtivät yhdessä matkaan, mutta ensin oli Pikku-O:n vuoro löytää oma kätkönsä talon oikealta reunalta. Iso-O:n munat löytyivät etupihalta, ja E:n pienen etsinnän jälkeen taka-aidan uumenista. Sen verran paljon makeaa oli tänään tarjolla, että sokerihiiri Iso-O valitsi kolmeen osaan leikatun Mignon-munan pienimmän palan, Pikku-O hylkäsi omansa kahden haukkauksen jälkeen, ja E jätti kokonaan väliin.
Meidän pääsiäisemmme päättyy tähän. Huomenna on normaali arkipäivä. T:n katolinen yliopisto noudattaa itsellemme tutumpaa aikataulua, ja T:lla on näin ollen huominen päivä vapaana ranskantunneista. Jotain pientä kirjoittamishommaa T:lla taitaa kuitenkin olla (deadline on viikon päästä tiistaina, ja luettavaa on T:n sanojen mukaan "ihan [piip]").
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.