Toivutaan, toivutaan

Tavallista arkea ei ollut meille aikuiselle tiedossa vieläkään. Pikku-O oli tautinsa johdosta niin heiveröisessä kunnossa, että maanantai ja tiistai oli syytä jättää pieni kotiin lepäilemään ja harjoittelemaan syömistä. Maanantaina upposi kokonaista 4 salamiviipaletta. Tiistaina salamilinja jatkui, mutta lisäksi meni hieman keittoa. Oi sitä riemua, kun tiistai-iltana pottaan ilmestyi ensimmäisen kerran melkein viikkoon ihan oikea pökäle. Sen turvin uskalsimme viedä hänet keskiviikkona kouluunsa. "Oh, Pikku-O, Welcome back!" huudahtivat tädit yhdestä suusta pojan ilmestyessä oviaukkoon. Koulupäivä oli sujunut kohtuudella. Ainoastaan lounaan jälkeen Pikku-O oli väsähtänyt, ja nukahtanut heti peiton päänsä yli vedettyään (Pikku-O:n tyyli koulussa päiväuniaikaan). Ruoka kuitenkin alkoi jälleen maistua, ja loppuviikon hän on syönyt enemmän kuin koskaan. Salami ("letushi" Pikku-O:n kielellä) tosin on edelleen pysynyt toivelistan kärjessä.

E ja Iso-O ovat viettäneet melko tavanomaisen kouluviikon. Pieni poikkeama tavanomaisuuteen oli E:n playdate vanhan luokkakaverinsa kotona (sama tyttö, jonka luokse meidän piti mennä viikko sitten päivälliskutsuille). Oli ollut "tosi kivaa". Ihana, kun E ei vielä tee niin suurta eroa tyttöjen ja poikien välillä leikkiessään. Suurinosa kavereista on toki poikia, mutta mitään ongelmaa ei ole touhuta tyttöjenkin kanssa. Itseasiassa, E on persoonana hieman helpompi tyttöporukassa kuin poikien keskellä. Poikaporukassa E helposti ottaa pellen roolin ja muuttuu kauhean räyhäkkääksi. Kontrasti rauhalliseen lukijapoikaan on valtavan suuri.

Iso-O on myös kavereiden suhteen avoin. Ehkä kasvaminen kahden veljen kanssa aiheuttaa sen, että hienohelmaisuuteen ei ole mahdollisuuksia. Hauskalla tavalla Iso-O onkin yhdistelmä reipasta poikamaisuutta ja kauniita asioita ihailevaa tyttömäisyyttä. Kukaan ei esimerkiksi ole opettanut Iso-O:ta hypähtämään ja päästämään ihastuneita huudahduksia. Sen sijaan fyysinen itsensäpuolustaminen lienee opittua isoveljeltä. Tai toisinpäin. Vaikea sanoa.

Perjantaina satoi oikein kunnolla lunta ja tällä kertaa se jäi maahan. E kolasi nurmikon päälle pienen kasan (n. 100cm x 50cm x 20cm), ja laski siitä pulkalla. Pikku-O innostui tästä ja teki saman perässä kierähtäen pulkan kyytiin muutamaksi mikrosekunniksi, juuri siksi ajaksi, kun matka 20cm korkeuserolla ottaa. T näki laskun ja nauroi ääneen.