Suomen Eduskuntavaalit Bostonissa

Suomen eduskuntavaalit tuntuivat kovin kaukaiselta asialta keskiviikkoaamuun saakka. Emme olleet saaneet ilmoitusta äänestysoikeudesta, joten olin melkein unohtanut koko jutun. T oli kuitenkin aktiivisempi ja lähetti linkin äänestysmahdollisuudesta Bostonissa. Aikaa olisi yksi päivä ja se olisi seuraavana päivänä, torstaina.

Kaivoin esiin vaalisivut netistä. Katsoin niitä kaksi minuuttia, ja olin valinnut ehdokkaan itselleni. Syy nopeaan toimintaan oli neljän vuoden takaisen ehdokkaani löytyminen listalta. En lähde poliittista taustaani enemmän availemaan, mutta sen verran voin todeta, että ehdokkaani ei ole yli kuusikymppinen mies Perussuomalaisista.

Torstaiaamuna olin vielä kahden vaiheilla. Kun kaikki palaset loksahtivat kohdalleen, en voinut jättää menemättä. Olin metrolla liikkeellä, sillä mukanani oli tietokone harjoitusesitystäni varten, ja olin siten jo valmiiksi asianmukaisissa vaatteissa pyöräilyvaatteideni sijaan. Sairaalalla oli erillisten kokousten sijaan yhdistetty neurokirurgi-ja neurologimeeting, joka loppui puoli tuntia normaalia aiemmin; juuri sopivasti siten, että pienen kävelyn jälkeen olisin vaalipaikalla sen auetessa kymmeneltä. Ja T, joka oli suunnitellut menevänsä äänestämään vasta myöhään iltapäivällä, soitti ja ilmoitti olevansa tulossa myös, samaan aikaan minun kanssani.

Itse olen vieraillut Kunniakonsulaatissamme monta kertaa, kiitos monenlaisten todistusvaatimusten. T:lle käynti oli ensimmäinen. Yllättäen paikalla oli useita pariskuntia, ja jouduimme odottamaan vuoroamme. Kun vuoromme tuli, oli meitä vastassa kaunis, nuori ja tyylikäs, vaaleatukkainen suomalaisnainen New Yorkin lähetystöstä. Äänestys tapahtui Kunniakonsulaatin (oikeasti maanlaajuinen lakifirma) suuressa 12. kerroksen neuvotteluhuoneessa, jonka suurista ikkunoista avautuu upea näkymä Bostonin pienelle pilvenpiirtäjäalueelle. Tai eivät ne rakennukset oikein pilvenpiirtäjiä ole, mutta korkeahkoja kuitenkin, ja Lakifirma sijaitsee yhdessä niistä. Vuorotellen menimme äänestyslapun kanssa pitkän pöydän toiseen päähän ja kirjoitimme siihen Oulun vaalipiiristä valitun numeron. Äänestyslippu suljettiin leimauksen jälkeen kuoreen, johon itse kirjoitimme Oulun keskusvaalilautakunnan osoitteen, ilman Finland-lisäystä.

Jälkikäteen nauroimme kokemuksen erilaisuudelle. Oulussa äänestyspaikkamme ovat olleet kolkkoja homekouluja, eikä Helsingissä tai Jyväskylässä ollut juuri paremmin. Ja vastassamme on ollut poikkeuksetta legioona vakavailmeistä, naisvaltaista tuulipuku-villapaitakansaa. Äänestäminen on vakava asia. Tai sitten ei.