Iso-O:n syntymäpäivä

Iso-O täytti kuusi vuotta. Aika paljon. Ja kuitenkin vasta niin vähän.

Iso-O oli hieman yllättäen päätynyt toivomaan perhesyntymäpäiviä kaverijuhlien sijaan. Asia varmistettiin moneen otteeseen monenlaisia vaihtoehtoja esiin tuoden. Syy ei oikein koskaan selvinnyt, varsinkin, kun viikko ennen juhlia hän yllättäen ilmoitti haluavansa juhlat KidsStreetille ja kutsuvansa kaikki kaverinsa. No, silloin oli jo liian myöhäistä puhua enää mistään vaihtoehdoista, ja niinpä päädyimme jatkamaan perhesyntymäpäivälinjalla, mikä - täytyy rehellisesti tunnustaa - sopi itselleni paremmin kuin täydellisesti.

Syntymäpäivään valmistauduttiin jo edellisenä päivänä, lauantaina, leipomalla yhdessä kakkuja. Nimenomaan kakkuja, sillä niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, jouduin jo kolmannen kerran täällä asuessamme leipomaan kakkupohjan kahteen kertaan. Ensimmäinen kun osoittautui täydeksi sudeksi; sain aikaiseksi paperinohuen, näkkileipämäisen suorakulmion, joka pysyi järkähtämättömästi muodossaan, piti sitä miten päin vain. Kun sitä napautti sormella, kuului "kop kop", ja jos sitä taittoi, kuului "raks". Toinen kerta onnistui, ja T pääsi sitä koristelemaan. Syntymäpäiväsankarin toiveena oli suklaapäällysteinen linnakakku.

"Äiti ja isi! Minulla on tänään SYNTYMÄPÄIVÄ!!!" huudahti Iso-O rynnätessään huoneeseemme meidät herättäen. Virkeä tuulahdus kesti alle puoli minuuttia, minkä jälkeen sankarimme lähti pörräämään ympäri taloa. Ääni muuttui pian korviasärkeväksi vollotukseksi:"Enkö minä ole saanut yhtään lahjoja? Vain E ja Pikku-O ovat tehneet kortit". Ei auttanut jäädä enää pitkäksi aikaa sänkyyn loikoilemaan.

Koska puuronsyöminen on vuosien mittaan muodostunut Iso-O:lle hankalaksi asiaksi, päätimme jättää sen hänen juhla-aamustaan pois. Niinpä T kokkaili meidän perinteiseksi jo muodostuneen englantilaistyyppisen aamupalamme: paistettuja kananmunia, pekonia, sipulia ja tomaattia, kastikkeessa kiehautettuja papuja ja paahtoleipää sekä kahvia ja tuoremehua. Korttien lisäksi pöytään ilmestyi S-kummin ja isin lahjapaketit; äidin kännykästä luettiin isoisotädin lähettämä runo sekä muiden läheisten lähettämät viestit. Ja jälleen löytyi hymy kasvoille.

Aamupalan jälkeen tein pienen aarteenetsintäreitin pihallemme. Piirrettyjen tai kirjoitettujen vihjeiden avulla oli mahdollisuus päästä aina seuraavan vihjeen ja lopulta aarteen luokse. Aarre oli hieman tylsästi vain suklaakonvehti sekä tikkari, mutteivat lapset siitä kovin valittaneet. E tosin muuttui aarteenetsinnän aikana kovin vaisuksi. Pian selvisi, että hänen juhlintansa jäisi päivän osalta tähän. Mahatauti oli iskenyt kyntensä nyt häneen.

E:n mentyä WC:n kautta koko päiväksi nukkumaan, jatkoivat Iso-O ja Pikku-O juhlintaa molempien lempihommalla, piirtämällä. Iso-O on jo pitkään ollut hyvä piirtämään. On niin ihana, kun Pikku-O:nkin piirrustuksiin alkaa tulla jonkinlaista järkeä. Tämänhetken teema on pyöreät muodot ja runsaat värit, jotka alkavat hienosti pysyä rajojen sisäpuolella. Hahmojen kasvoissa on silmät ja suu.

Iso-O:n ja Pikku-O:n piirtäessä vaatehuoneen lattialla(!) valmistin itse juhlaruoan - sellaisen, josta Iso-O varmasti tykkää: pihviä ja perunamuusia. T teki valkosipulivoita ja hyvän salaatin. Pienen tauon jälkeen oli kakun vuoro. Lauloimme ensin suomeksi (minä ja T), sitten englanniksi (edellisten lisäksi Pikku-O:"Hätti tööttei tuu juu"). E:kin kävi katsomassa kakkua, muttei halunnut maistaa, ja meni sitten takaisin lepäämään. Meille muille kakku maistui liiankin hyvin, sillä Iso-O:n ja Pikku-O:n kolmannen palan jälkeen oli syytä todeta kakun siirtyvän odottamaan seuraavaa päivää ja E:n paranemista.

E käväisi alkuillasta suihkussa ja virkistyi kuin ihmeen kaupalla niin, että hän pystyi osallistumaan ongintaan. E ja Iso-O olivat valmistaneet viikkoja aiemmin ongen, jota pystyttiin käyttämään pienen korin kanssa keskimmäisen ja alakerroksen välillä. Kaikki saivat penaalit (hätäpäissäni kaivoin kylpyhuoneen kaapin perukoille unohtuneet Finnairin pienet pussukat ja nimitin niitä penaaleiksi). Pikku-O sai pienen kangassydämen, Iso-O kauniita tarroja ja E kynäpaketin. Iso-O olisi halunnut kynäpaketin. Ja taas vollotettiin.

Tunneskaalan laajuudesta huolimatta Iso-O totesi nukkumaan mennessään:"This has been the best day EVER". Taisimme siis onnistua.

Koulussa syntymäpäivä huomioidaan mukavalla tavalla. Mitään tarjottavaa ei saa viedä, sillä vakava pähkinäallergia ym. allergiat ovat yleisiä. Sen sijaan syntymäpäiväsankarin isä tai äiti saa tulla luokkaan lukemaan jonkun kirjan. T sai kunnian olla perheemme edustaja. Lapset olivat ensin kuulemma pitäneet lyhyitä "Birthday Speeches" eli sanoneet Iso-O:lle haluamiaan asioita. Muutama poikakin oli innostunut Iso-O:lle jotain kaunista toteamaan. Aika ihana tapa! Iso-O oli valinnut hirveän pitkän kirjan, joten se oli T:lta jäänyt kesken. Kirja oli kuitenkin luettu loppuun päivän aikana, ja aftercaresta hakiessani oli vastassani hyväntuulinen tyttö kruunu päässään ja kädessään kortteja luokkakavereilta sekä opettajiltaan.